"Säästämisen ja syrjäytymisen hinta Julkaisu haastaa myös keskusteluun koulujen lakkauttamisen kustannusvaikutuksista. Kuntatalous on paininut talousvaikeuksissa, ja kouluja lakkauttamalla on haettu säästöjä, jotka jo muutaman vuoden aikana ovat muuttuneet kuluiksi. Vuosina 2000-2004 lakkautettiin 300 koulua, mutta perusopetuksen kulut kasvoivat 24% ja tuottavuus laski 13%. Kun vuoden 2001 sivistystoimen menoja merkitään indeksiluvulla 100, huomataan, että oppilashuollon momentti on räjähtänyt käsiin, sillä vuoteen 2005 mennessä tämä indeksiluku oli noussut 180:een. Ihmisille aiheutettujen ongelmien korjaaminen maksaa: yksi hoitopäivä lasten ja nuorten psykiatrisella osastolla maksaa 630 euroa. Yksi syrjäytynyt nuori hoitokodissa maksaa noin 100 000 euroa/vuosi. - On tärkeää ymmärtää koulutusmenojen kehityksen taustalla vaikuttavia tekijöitä, joista merkittävimpiä on erityisopetuksen ja oppilashuollollisten tarpeiden lisääntyminen. Koulun lakkauttamisen kustannusvaikutuksien laskeminen on ollut liian vaikea yhtälö hallittavaksi, Korpinen toteaa." Pedagogi Juha Juurikkala kirjoittaa julkaisussa mielenkiintoisesti. Hän sanoo mm. "Koulu on oppivelvollisen lapsen työpaikka. Siitä vallinnee suuri yksimielisyys. Kouluunmeno on suuri askel myös lapselle itselleen: onhan koululaisen status aivan jotain muuta kuin päiväkotilapsen. Ylivoimainen enemmistö koulutulokkaista odottaa innolla kouluun pääsyä, luku- ja kirjoitustaitoa, matematiikkaa. Mutta mitä tapahtuu kolmessa, neljässä vuodessa? Mitä me tulemme opettaneeksi lapsille työn teosta? Mihin katoaa työn ilo ja oppimisen halu?" "Ilon pedagogiikka' on käytännön koulutyössä luotu vuorovaikutukseen perustuva konstruktiivinen käyttöteoria. Sen mukaan koululaiset ovat koulussaan työntekijöitä, kaikkine työntekijän oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Täydellä ihmisarvolla varustettuna. Heitä kuunnellaan, heidän kanssaan neuvotellaan ja tehdään sopimuksia. Heidän työnsä on aktiivinen, omaehtoinen opiskelu, tiedonhankinta, sosiaalinen kanssakäyminen. Tavoitteena on elämässä tarpeellisten tietojen ja taitojen itsenäinen oppiminen. Opettajat ovat koululaisten työnjohtajia. Heidän tehtävänsä on olla aikuisina henkisesti läsnä, olla käytettävissä ja kuunnella herkällä korvalla; opettaa tilanteen sitä vaatiessa ja pitää työntekijänsä perustehtävän suunnassa. Tavoitteena on rikas vuorovaikutus työnjohtajan ja työntekijöiden välillä." "Ilon pedagogiikkaa' on kehitetty ja toteutettu 400 - 450 oppilaan koulussa Vantaan Ilolassa vv. 1988 - 2003. Syyslukukaudesta 2005 alkaen sitä on noudatettu yhden opettajan versiona Mäntyharjussa Halmeniemen Vapaan Kyläkoulun reilun kymmenen oppilaan kanssa.
Ideologian peruspilari on usko lapsen haluun oppia ja kasvaa täyteen mittaansa oman sisäisen äänensä ohjaamana. Ilman palkintoja ja rangaistuksia, asioista neuvotellen ja niistä sopien. Tässä suhteessa lapsiin luottaminen ja heille 'opintovapauden' antaminen vastoin monia ennakkokäsityksiä ei johdakaan anarkismiin ja mielettömyyteen, ajoittaiseen kaaokseen kylläkin." Pedagogi Juha Juurikkalan artikkeli kyseisessä julkaisussa kokonaisuudessaan täällä. --- Julkaisua myy:
KAMPUS DATA Gummeruksenkatu 6, 40100 puh.(014) 3333600 kirjamyynti@kampusdata.fi ja Jyväskylän yliopiston kirjaston Kirjavitriini puh. (014) 260 3453, fax.(014) 260 3471.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti