Ilmestynyt TUTKIVA OPETTAJA-sarjassa 1/2008.
-----------------------------------------------------------------
Juha Juurikkalan raportin
"ILON PEDAGOGIIKKA. KOHTI NYKYAIKAISTA KOULUA"
julkistamistilaisuus Jyväskylän yliopisto,
Vanha Norssi sali X241, 15.2.08 klo 13.30.
Juurikkalan teos tuo keskusteluun uuden, entistä syvemmänyhteiskunnallisen näkökulman koululaitoksen perimmäisestä tehtävästä paitsi tiedon ja sivistyksen jakajana, myös nuorten hyväksymisestä ja ottamisesta yhteiskunnan täysvaltaisiksi jäseniksi. Teos kertoo myös siitä, mitä suomalainen peruskoulu ansaitsee, miten jatkuvasti paisuvat oppilashuollolliset ja taloudelliset ongelmat saadaan hallintaan ja miten koko koulun kehitys saadaan käännetyksi myönteiselle uralle. Ei siihen mitään taikatemppua vaadita. Kaiken keskipiste on ihminen, oppija, koululainen, lapsi. Otetaan vain käyttöön jo olemassa oleva psykologinen ja kasvatustieteellinen tietämys ja palautetaan mieliin se, miksi koululaitos on alkujaan luotu. Kun koulun käytännöt muutetaan lapsilähtöisiksi, koululaisesta tulee oman koulunkäyntinsä subjekti ja lapsen luontainen uteliaisuus ja oppimisen halu osoittautuvat sellaisiksi voimiksi, että kaikki muu hyvä ja kaunis saadaan kuin sivutuotteena, ilman suunnattomia ylimääräisiä ponnistuksia. Ilman minkäänlaisia taloudellisia lisäresursseja. Ei kuitenkaan ilman hikeä ja kyyneleitä. Teoksessa kerrotaan sellaisesta prosessista, joka on toteutettu vuosien kuluessa suomalaisessa peruskoulussa ja joka on vaatinut valtavasti työtä; uskoa ja voimaa, taistelua, keskustelua ja yhteistyötä. Se voi onnistua kaikista ennakkoluuloista, peloista ja vastustuksesta huolimatta, kaikkien lakien, asetusten ja säädösten puitteissa. Suomalaisten opettajien tekemänä, suomalaisten koululaisten kanssa yhdessä. Juurikkala vaatii julkaisussaan arvovallankumousta. Koulussa on monia piintyneitä asioita ja asenteita, jotka täytyy muuttaa. On tiukkaan pesiytyneitä käsityksiä ja totuuksia, jotka todellisuudessa ovat vain uskomuksia tai suoranaisia valheita. Sellaisten tonkiminen ja kyseenalaiseksi asettaminen saattaa pakottaa lukijan huomaamaan uskoneensa vääriin asioihin. Sellainen tekee mistä tahansa kirjasta vaarallisen. Tervetuloa tiedotustilaisuuteen! Yhteydenotot Juha Juurikkala tai Eira Korpinen
p. 040 581 9057 p. 0400 850411
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juha Juurikkala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juha Juurikkala. Näytä kaikki tekstit
11.6.07
Ilon pedagogiikkaa Huvudstadsbladetissa
Kuva lainattu sivuilta www.hbl.fi
Huvudstadsbladetissa on mielenkiintoinen artikkeli Halmeniemestä, pedagogi Juha "Juuso" Juurikkalasta sekä aiemmin mainitusta Ilon pedagogiikasta.Tässä lainaus artikkelin lopusta:
"FAKTA I Halmeniemi har man formulerat några goda råd för dem som inte vill acceptera att deras skola stängs:Ge inte upp genast, streta emot och argumentera.
Om skolan ändå stängs: Kom ihåg att Finland har läroplikt, inte skolplikt. Ta vara på rätten att ordna hemundervisning.
Sök eldsjälar som är redo att jobba på talko.Bilda förening. Då kan man ordna penninginsamlingar och köpa skolhuset.
Sök sponsorer.
Satsa på en alternativ pedagogisk inriktning och anhåll om rätt att bli privat skola." Koko artikkeli luettavissa täällä.
28.4.07
Ilon pedagogiikkaa etsimässä
'Ilon pedagogiikkaa etsimässä - koulu hyvinvointikeskuksena' -kehittämis- ja tutkimushanke on käynnistynyt opetusministeriön rahoittamana Tutkiva opettaja -verkostossa. Hankkeeseen liittyvän samannimisen julkaisun toimittanut professori Eira Korpinen sanoo mm. seuraavaa:
"Säästämisen ja syrjäytymisen hinta Julkaisu haastaa myös keskusteluun koulujen lakkauttamisen kustannusvaikutuksista. Kuntatalous on paininut talousvaikeuksissa, ja kouluja lakkauttamalla on haettu säästöjä, jotka jo muutaman vuoden aikana ovat muuttuneet kuluiksi. Vuosina 2000-2004 lakkautettiin 300 koulua, mutta perusopetuksen kulut kasvoivat 24% ja tuottavuus laski 13%. Kun vuoden 2001 sivistystoimen menoja merkitään indeksiluvulla 100, huomataan, että oppilashuollon momentti on räjähtänyt käsiin, sillä vuoteen 2005 mennessä tämä indeksiluku oli noussut 180:een. Ihmisille aiheutettujen ongelmien korjaaminen maksaa: yksi hoitopäivä lasten ja nuorten psykiatrisella osastolla maksaa 630 euroa. Yksi syrjäytynyt nuori hoitokodissa maksaa noin 100 000 euroa/vuosi. - On tärkeää ymmärtää koulutusmenojen kehityksen taustalla vaikuttavia tekijöitä, joista merkittävimpiä on erityisopetuksen ja oppilashuollollisten tarpeiden lisääntyminen. Koulun lakkauttamisen kustannusvaikutuksien laskeminen on ollut liian vaikea yhtälö hallittavaksi, Korpinen toteaa." Pedagogi Juha Juurikkala kirjoittaa julkaisussa mielenkiintoisesti. Hän sanoo mm. "Koulu on oppivelvollisen lapsen työpaikka. Siitä vallinnee suuri yksimielisyys. Kouluunmeno on suuri askel myös lapselle itselleen: onhan koululaisen status aivan jotain muuta kuin päiväkotilapsen. Ylivoimainen enemmistö koulutulokkaista odottaa innolla kouluun pääsyä, luku- ja kirjoitustaitoa, matematiikkaa. Mutta mitä tapahtuu kolmessa, neljässä vuodessa? Mitä me tulemme opettaneeksi lapsille työn teosta? Mihin katoaa työn ilo ja oppimisen halu?" "Ilon pedagogiikka' on käytännön koulutyössä luotu vuorovaikutukseen perustuva konstruktiivinen käyttöteoria. Sen mukaan koululaiset ovat koulussaan työntekijöitä, kaikkine työntekijän oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Täydellä ihmisarvolla varustettuna. Heitä kuunnellaan, heidän kanssaan neuvotellaan ja tehdään sopimuksia. Heidän työnsä on aktiivinen, omaehtoinen opiskelu, tiedonhankinta, sosiaalinen kanssakäyminen. Tavoitteena on elämässä tarpeellisten tietojen ja taitojen itsenäinen oppiminen. Opettajat ovat koululaisten työnjohtajia. Heidän tehtävänsä on olla aikuisina henkisesti läsnä, olla käytettävissä ja kuunnella herkällä korvalla; opettaa tilanteen sitä vaatiessa ja pitää työntekijänsä perustehtävän suunnassa. Tavoitteena on rikas vuorovaikutus työnjohtajan ja työntekijöiden välillä." "Ilon pedagogiikkaa' on kehitetty ja toteutettu 400 - 450 oppilaan koulussa Vantaan Ilolassa vv. 1988 - 2003. Syyslukukaudesta 2005 alkaen sitä on noudatettu yhden opettajan versiona Mäntyharjussa Halmeniemen Vapaan Kyläkoulun reilun kymmenen oppilaan kanssa.
Ideologian peruspilari on usko lapsen haluun oppia ja kasvaa täyteen mittaansa oman sisäisen äänensä ohjaamana. Ilman palkintoja ja rangaistuksia, asioista neuvotellen ja niistä sopien. Tässä suhteessa lapsiin luottaminen ja heille 'opintovapauden' antaminen vastoin monia ennakkokäsityksiä ei johdakaan anarkismiin ja mielettömyyteen, ajoittaiseen kaaokseen kylläkin." Pedagogi Juha Juurikkalan artikkeli kyseisessä julkaisussa kokonaisuudessaan täällä. --- Julkaisua myy:
"Säästämisen ja syrjäytymisen hinta Julkaisu haastaa myös keskusteluun koulujen lakkauttamisen kustannusvaikutuksista. Kuntatalous on paininut talousvaikeuksissa, ja kouluja lakkauttamalla on haettu säästöjä, jotka jo muutaman vuoden aikana ovat muuttuneet kuluiksi. Vuosina 2000-2004 lakkautettiin 300 koulua, mutta perusopetuksen kulut kasvoivat 24% ja tuottavuus laski 13%. Kun vuoden 2001 sivistystoimen menoja merkitään indeksiluvulla 100, huomataan, että oppilashuollon momentti on räjähtänyt käsiin, sillä vuoteen 2005 mennessä tämä indeksiluku oli noussut 180:een. Ihmisille aiheutettujen ongelmien korjaaminen maksaa: yksi hoitopäivä lasten ja nuorten psykiatrisella osastolla maksaa 630 euroa. Yksi syrjäytynyt nuori hoitokodissa maksaa noin 100 000 euroa/vuosi. - On tärkeää ymmärtää koulutusmenojen kehityksen taustalla vaikuttavia tekijöitä, joista merkittävimpiä on erityisopetuksen ja oppilashuollollisten tarpeiden lisääntyminen. Koulun lakkauttamisen kustannusvaikutuksien laskeminen on ollut liian vaikea yhtälö hallittavaksi, Korpinen toteaa." Pedagogi Juha Juurikkala kirjoittaa julkaisussa mielenkiintoisesti. Hän sanoo mm. "Koulu on oppivelvollisen lapsen työpaikka. Siitä vallinnee suuri yksimielisyys. Kouluunmeno on suuri askel myös lapselle itselleen: onhan koululaisen status aivan jotain muuta kuin päiväkotilapsen. Ylivoimainen enemmistö koulutulokkaista odottaa innolla kouluun pääsyä, luku- ja kirjoitustaitoa, matematiikkaa. Mutta mitä tapahtuu kolmessa, neljässä vuodessa? Mitä me tulemme opettaneeksi lapsille työn teosta? Mihin katoaa työn ilo ja oppimisen halu?" "Ilon pedagogiikka' on käytännön koulutyössä luotu vuorovaikutukseen perustuva konstruktiivinen käyttöteoria. Sen mukaan koululaiset ovat koulussaan työntekijöitä, kaikkine työntekijän oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Täydellä ihmisarvolla varustettuna. Heitä kuunnellaan, heidän kanssaan neuvotellaan ja tehdään sopimuksia. Heidän työnsä on aktiivinen, omaehtoinen opiskelu, tiedonhankinta, sosiaalinen kanssakäyminen. Tavoitteena on elämässä tarpeellisten tietojen ja taitojen itsenäinen oppiminen. Opettajat ovat koululaisten työnjohtajia. Heidän tehtävänsä on olla aikuisina henkisesti läsnä, olla käytettävissä ja kuunnella herkällä korvalla; opettaa tilanteen sitä vaatiessa ja pitää työntekijänsä perustehtävän suunnassa. Tavoitteena on rikas vuorovaikutus työnjohtajan ja työntekijöiden välillä." "Ilon pedagogiikkaa' on kehitetty ja toteutettu 400 - 450 oppilaan koulussa Vantaan Ilolassa vv. 1988 - 2003. Syyslukukaudesta 2005 alkaen sitä on noudatettu yhden opettajan versiona Mäntyharjussa Halmeniemen Vapaan Kyläkoulun reilun kymmenen oppilaan kanssa.
Ideologian peruspilari on usko lapsen haluun oppia ja kasvaa täyteen mittaansa oman sisäisen äänensä ohjaamana. Ilman palkintoja ja rangaistuksia, asioista neuvotellen ja niistä sopien. Tässä suhteessa lapsiin luottaminen ja heille 'opintovapauden' antaminen vastoin monia ennakkokäsityksiä ei johdakaan anarkismiin ja mielettömyyteen, ajoittaiseen kaaokseen kylläkin." Pedagogi Juha Juurikkalan artikkeli kyseisessä julkaisussa kokonaisuudessaan täällä. --- Julkaisua myy:
KAMPUS DATA Gummeruksenkatu 6, 40100 puh.(014) 3333600 kirjamyynti@kampusdata.fi ja Jyväskylän yliopiston kirjaston Kirjavitriini puh. (014) 260 3453, fax.(014) 260 3471.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
