Pieni koulu voi sijaita myös kaupungissa

Suomen Vanhempainliiton Vanhempien Sanomat 1/2007 -julkaisussa on artikkeli otsikolla Psyykkisessä kouluhyvinvoinnissa kehitettävää.

Artikkelissa on haastateltu tutkija Niina Junttilaa, joka valmistelee Turun yliopiston Oppimistutkimuksen keskuksessa kasvatustieteen väitöskirjaansa vanhemmuuden ja sosiaalisten suhteiden merkityksestä lapsen oppimiselle ja kouluhyvinvoinnille.

Artikkelissa sanotaan seuraavasti:

"Suomalaisten hyviä oppimistuloksia on totuttu selittämään pienellä luokkakoolla ja pienillä turvallisilla kouluyksiköillä. Mutta mihin ollaan menossa yhä useammalla paikkakunnalla? Pieniä kouluja lakkautetaan ja luokkakokoja kasvatetaan. - Tätä ei voi pitää hyvänä suuntana. Olemmeko rapauttamassa suomalaisen koulujärjestelmän parhaimpia perinteitä? Tämän perinnön vaalimisessa tarvitaan kunnissa myös vanhempien aktiivisuutta, huomauttaa Niina Junttila."

"- Yhteisöllisyys on tärkeää niin luokan kuin koko koulun tasolla ja se leviää myös koulun ympäristöön. Luokan yhteistyöhenki ja kaverisuhteet toimivat perinteisesti paremmin, jos luokka ei ole liian suuri. Tutkimusten mukaan yli 20 oppilaan luokissa esimerkiksi yksinäisyys on suurempi ongelma kuin pienemmissä luokissa. Myös kiusaaminen ja muut lieveilmiöt lisääntyvät luokkakoon kasvaessa."

"Pieni koulu voi sijaita myös suuressa kaupungissa. Esimerkiksi Junttilan oman kahdeksanvuotiaan pojan koulua on kuvattu pieneksi kyläkouluksi keskellä kaupunkia. Snellmanin koulu on oma yhteisönsä, jonka olemassaolon ja säilyttämisen puolesta vanhemmat ovat tottuneet taistelemaan".

"-Hyvinvoiva kouluyhteistö syntyy aika inhimillisistä ja yksinkertaisista perusasioista: sopiva luokkakoko, keskinäinen kunnioitus, erilaisuuden arvostaminen ja kodin ja koulun yhteistyö ovat hyvä perusresepti."

Kyseinen julkaisu ja artikkeli luettavissa kokonaisuudessaan täällä.

Artikkeli Turun Sanomissa yllä mainitun Snellmanin koulun puolesta tehdystä adressista vuonna 2006 löytyy täältä.

Lisätietoa Snellmanin koulusta täällä.