Kenen parhaaksi?

Aiheellista lienee katsoa peiliin ja kysyä itseltään, kenen parhaaksi pienet lähikoulut oikein ovat? Vanhempien? Opettajien? Kyläyhteisön? Lähiön? Kunnan? Lapsen?

Yksiselitteistä vastausta ei liene olemassakaan. Kyläyhteisölle ja lähiölle toimivan koulun pelkkä olemassaolo on aina rikkaus. Kunnalle koulu edustaa sen asukkaiden perusoikeuksien turvaamista, kustannuserää tai markkina-arvoa sisäänmuuttaville lapsiperheille, painotuksesta riippuen jotakin näistä enemmän ja toista vähemmän. Opettajalle työpaikkaa ja vastuuta opetussuunnitelmien toteutumisesta ja lapsien kasvamaan saattamisesta. Vanhemmille mahdollisimman hyvän opetuksen takaamista lapsille.

Entä lapselle?

Isompi koulu voi olla lapsella aivan yhtä hyvä, jollei parempikin ympäristö kuin pieni. Ja kääntäen toisinpäin. Kouluympäristön lisäksi sekä kodilla, että erityisesti opettajilla on merkitystä lapsen koulupolun kannalta. Lisäksi täytyy miettiä, miten koulumatkan pituus ja mahdolliset odotustunnit vaikuttavat lapsen koulupäivän onnistumiseen ja lapsen jaksamiseen.

Lapset ovat myös erilaisia. Innokkaampi, sosiaalisempi ja hyvän itsetunnon omaava lapsi voi hyvinkin viihtyä paremmin heti alussa isossa ympäristössä, toisenlainen lapsi ei. Mitä pienempi koululainen, sitä todennäköisemmin pienempi koulu kuitenkin tarjoaa paremmat edellytykset koulutaipaleen alussa. Isompi koululainen on kasvanut jo ottamaan vastaan avaramman maailman ja omaa valmiudet siihen. Hän ehkä jo odottaa kovasti isompia ympyröitä ja uusia koulutovereita.

Hyvin toimivassa pienessä koulussa lapsella on suotuisat edellytykset ottaa oppia isommistaan ja isompien neuvoa ja opastaa pienempiään. Eri-ikäisten lasten yhdessäolo on tiivimpää. Toisten huomioonottaminen korostuu pienemmässä koulussa, aivan kuten sisarusparvessa. Kiusaaminen huomataan todennäköisesti aiemmin, lapsen erilaisuus on usein hyväksyttävämpää. Opettaja tuntee oppilaansa ja heidän henkilökohtaiset ominaisuutensa, vahvuudet ja heikkoudet paremmin.

Joillekin vanhemmille ja opettajille yhdysluokkaopetus on peikko ja kauhistus. Tosiasiassa tässä opetusmuodossa isompi oppilas saa kuitenkin kertausharjoitusta ja pienempi oppilas taas ennakkotietoa tulevasta. Yhdysluokkaopetukseen liittyen löytyy tutkimustietoa tämänkin sivuston linkeistä.

Pienen koulun toimivuuden edellytys on kuitenkin viime kädessä opettajan motivaatio, halu ja ammattitaito. Sekä jaksaminen. Opettajalle pienellä koululla työskenteleminen on raskasta [mutta kuulemani mukaan antoisaa ja opettavaista]. Kontaktit, ajatusten vaihtamiset ja tuki työtovereilta on pienimuotoisempaa kuin isommassa työyhteisössä.

Pyysin erästä opetuksen ammattilaista mukaan tämän sivuston kirjoittajien joukkoon, mistä hän kohteliaasti kieltäytyi. Hänen sanoi:

"Mutta pieni ei aina ole kaunista. Siitä minulla on vahvat muistot omalta kouluajaltani. Oli loistavaa päästä isompaan kouluun. Näissä koulutaistoissa pitäisi aina ajatella lasta, ei aikuisten parasta."

Olen samaa mieltä siitä, että pieni ei ole itseisarvoisesti kaunista, kuten ei isokaan. Mutta on myös niin, että muistot omilta kouluajoilta ovat erilaisia. Nekin ovat henkilökohtaisia ja yksittäisiä kokemuksia. Kuten jokainen koulu, opettaja ja lapsi on erilainen.

Niin, mikä on lapselle parasta?

---

Tämän sivuston tarkoituksena ei suinkaan ole fanaattisesti tai itsearvoisesti ajaa pienten koulujen säilyttämistä. Vaan herättää keskustelua, mielipiteitä sekä pohdiskella opetuksen tulevaisuutta lähikouluissa ja kertoa vanhemmille kuntalaisten oikeuksista.

Miettiä sitä, mikä se lapsen paras sitten kulloinkin olisikaan.