Kirjoittaja: Auli Kluukeri - Lakkautettuja alakouluja on 1300 kappaletta viimeisten 13 vuoden aikana. Toimivia kouluja on jäljellä n. 2000 kappaletta (vuonna 2006 kouluja oli n. 3400 kappaletta).
- Keskimäärin oppilaita jokaisessa alakoulussa on 400 (vuonna 2006 oppilaita per koulu oli n. 170 päätä).
- Toimivat alakoulut sijaitsevat ainoastaan kaupungeissa, joita on jäjellä 40 kappaletta. Kuntaliitosten ja rationalisointien myötä kaikki kunnat, jotka eivät ole kaupunkeja, on lakkautettu (vuonna 2006 kuntia oli n. 415 kappaletta, joista kaupunkeja n. 115 kappaletta).
- Perusopetuksen keskimääräinen luokkakoko lähentelee 30 lasta per opettaja.
- Maaseutulähiöissä keskimääräisen koulumatkan pituus 7-12 vuotiailla lapsilla on 30 km yhteen suuntaan ja keskimääräinen koulupäivän pituus odotustunteineen 7-9 vuotiailla 6 tuntia ja 10-12 vuotiailla 8 tuntia (eli aikuisen työpäivän mitta).
- Erillisiä ja eriytettyjä erityisopetuskouluja perustetaan n. 20 kappaleen vuosivauhdilla ympäri maata koko ajan kasvavan tarpeen vuoksi. Näihin kouluihin osoitetaan kaikki erilaiset oppijat, jotka eivät sovi joukkoon.
- Koulupsykologeista, koulunkäyntiavustajista ja erityisopettajista on huutava pula. Opettajien sairaslomat ovat maamme huipputasoa.
---
Koulutoimen osalta Suomen kaupungit ja opetushallitus harkitsevat:
- Uusia jättiläismäisiä 1000 oppilaan peruskouluja, koska ne tuovat kaupungeille vaadittavia kustannussäästöjä hyvinkin lyhyellä aikavälillä
- Yksiluokkaopetuksen muuttamista yhden ikäluokan hajautetuksi moniluokkaopetukseksi, koska lapsen etujen ja opettajan keskittymiskyvyn kannalta on helpompi opettaa saman ikäluokan oppilaita 3:n eri osaamistason luokissa.
- Perusopetuksen ja siitä aiheutuvien huolien ulkoistusta kilpailukykyiseen hintaan palveluntarjoajille. --- Terveyttä, jaksamista, voimia ja onnen hetkiä siroteltuna taas ensi vuoden 2008 poluille kaikkiin kouluihin, kaikille opettajille, kaikille lapsille, vanhemmille ja lasten kanssa työtä tekeville. Koulupolun varrella oleville.
31.12.07
15.12.07
Homehaitta helppo tie poistaa pieni koulu kartalta - Kauhavan Orava
Kauhavalla Oravan koulun toiminta on päätetty 19.11.2007 kunnanhallituksen kokouksessa siirtää Ylikylän koululle homevaurion vuoksi. Koulu on asetettu käyttökieltoon 1.1.2008 alkaen kunnes vauriot on korjattu asianmukaisesti. Toiminta siirtyy Ylikylän koululle kevään 2008 ajaksi. Samantien kaupunginhallitus on ajatellut poistaa ongelman olemassaolon lopullisesti. Ote hallituksen pöytäkirjasta, joka kokonaisuudessaan täällä: "Kaupunginjohtajan esitys: Koska Oravan koulun koulukiinteistön kosteus- ja homevaurioista aiheutuu vakava terveyshaitta, kuten tarkastuspöytäkirjasta ilmenee, päättää kaupunginhallitus, että Oravan koulun toiminta siirretään viimeistään 1.1.2008 lukien Ylikylän koulun yhteyteen. Näiden syiden vuoksi ja ottaen huomioon myös koulun alhainen oppilasmäärä koulun toiminta lakkautetaan 1.8.2008 lukien. Koulun lakkauttaminen tulee koululautakunnan valmistelun jälkeen kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston päätettäväksi myöhemmin. Kaupunginhallitus antaa koululautakunnan tehtäväksi ryhtyä välittömästi kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joihin edellä mainittu päätös antaa aihetta." Kaupunginhallitusta päivää myöhemmin 20.11.2007 istunut koulutuslautakunta käsittely kokouksessaan ainoastaan akuuttia oppilaiden siirtoa. Koulutuslautakunnan pöytäkirja täällä. --- Myöskin oppilasmääriltään suurissa kouluissa on todettu homehaittoja, jotka vaativat nopeita toimenpiteitä. Näiden koulujen ovia ei ole naulattu kiinni homehaittoihin vedoten. Niissä on jopa istutettu haittojen olemassaolo tietäen sekä lapsia, että opettajia. Joten terveystarkastajalle kiitos nopeasta toiminnasta. Kannattaisikohan Kauhavalla aivan aluksi selvittää koulun korjauskustannukset, tuleva koulun oppilasennuste, koulun korjauksen yhteistyömahdollisuudet eri tahojen kanssa sekä lähteä siitä, että puuta ja rakennustarvikkeita saa kyllä kaupasta.
12.12.07
Kuntaliitos ja pienten koulujen turvatakuut
Kirjoittaja: Risto Ikonen, Joensuu
Harmaapartaiässä erehdyin lähtemään mukaan kunnalliseen päätöksentekoon. Mielenkiintoinen kokemus, sillä jouduinhan nyt ihan tosissaan miettimään, miten mm. pienten koulujen kysymykseen voisi löytyä eri osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Tähän saakka menestys on ollut olematonta vaatimattomampaa. Usko lakkautusten välttämättömyyteen istuu syvällä keskeisten kuntapäättäjien ja virkamiesten mielissä. Välillä tuntuu siltä, että viimeisten vuosikymmenten huima kehitys viestintäteknologian alalla on jäänyt joiltakin tykkänään huomaamatta.
Koulukiistoissa on syytä huomata eräs tärkeä seikka: lakkautuspäätösten puolustajat uskovat ihan tosissaan tekevänsä juuri sen ainoan oikean ratkaisun. Siksi päätöstä vastustava saa kuulla syyllistyvänsä asian politisointiin (näin totesi nuori va. kunnanjohtaja). Näin voi sanoa vain ihminen, joka luulee perustavansa päätöksensä pelkästään kylmään järkeilyyn.
Tuollaista yhden totuuden ajattelua ei pidä hyväksyä, sillä lakkautuspäätökset ovat aina myös poliittisia päätöksiä. Niinpä täällä Pohjois-Karjalassakin on kuntia, joissa kaikki kyläkoulut on lakkautettu. Sitten löytyy kunta, jossa on päätetty, että kyläkoulu jatkaa toimintaansa jo oppilasmäärä on 20 tai enemmän. Tästä huolimatta kyseinen kunta on yksi vakavaraisimmista.
Pidän erittäin ongelmallisena sitä, ettei lähipalvelun jatkuvuudelle ole asetettu minkäänlaisia turvatakuita. Nytkin täällä ollaan lakkauttamassa koulua, jossa on lähes 60 oppilasta. Näistä suurin osa kulkee koulumatkansa omin jaloin.
Tarvittaisiin uudenlaista kuntasopimusta, jolla luotaisiin pelisäännöt lähipalvelujen järjestämiselle. Helpoimmin tämä onnistuu kuntaliitosneuvottelujen yhteydessä. Tai onnistuu, jos on onnistuakseen.
Oheinen muistio liittyy täällä käytyihin kuntaliitosneuvotteluihin syksyllä 2007. Yritin osaltani vaikuttaa siihen, että sopimukseen olisi kirjattu selkeät toimintaperiaatteet koskien pieniä kouluja. Järjestimme tarkoitusta varten yleisötilaisuuden, tosin aivan liian myöhään. Sopimuspaperi oli jo ehditty saattaa lopulliseen muotoonsa (ks. linkki ohessa). http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-jyty/viisikuntaa/poytakirjat.htx
Myöhäsyntyinen yrityksemme vaikuttaa neuvotteluihin tulkittiin yritykseksi hankkia itsellemme poliittista myötätuntoa. Olimme kuulemma politikoineet asialla. Jotta voitte välttyä vastaavanlaisilta syytöksiltä, toimikaa ajoissa ja ennen kaikkea oma-aloitteisesti. Odotimme turhaan, että asian tiimoilta olisi järjestetty kansalaisten kuulemistilaisuuksia. Näin toki tapahtuikin mutta vasta sitten, kun sopimustekstiin ei voinut tehdä muutoksia.
Ohessa muistiomme, joka jäi siis täydelliseksi suutariksi. Jätin paikalleen edustamani yhdistyksen nimen.
Risto Ikonen, Joensuu --- Muistio, Joensuun Seudun Vihreät ry.
Kuntaliitossopimukseen liitettävä kylien turvatakuu
Laadittu 9.10.2007 Joensuun kaupunginkirjaston Muikku-salissa käydyn keskustelun pohjalta.
Perusteluosa:
Meneillään olevan kuntien yhdistymisselvityksen ja mahdollisen kuntaliitoksen tarkoituksena on kehittää Joensuun seudusta kilpailukykyinen, yrityksiä ja asukkaita puoleensavetävä alue, jossa toimintoja järkeistämällä ja hallintokuluissa säästämällä pystytään takaamaan asukkaille hyvät palvelut. Kaupunkialueen yhdistäminen kirkonkylien, kylien ja haja-asutuksen kanssa luo erittäin monipuoliset asumis-, kulttuuri-, opiskelu-, työ- ja virkistäytymismahdollisuudet. Mielestämme kylät ovat avainasemassa houkuttelevina tulomuuttopisteinä.
Liitossopimuksessa on astuttava kuntavetoisessa aluepolitiikassa uuteen aikakauteen. Pitäjärajojen poistuttaessa on hylättävä linja, jossa etusijalla oli kuntakeskuksen kehittäminen. Uuden suurkunnan on otettava vakavasti sille kuuluva velvoite vastata alueensa kehitysmahdollisuuksien kaikenpuolisesta hyödyntämisestä. Siksi liitossopimuksessa on sovittava myös kylien tulevaisuutta linjaavista toiminnallisista reunaehdoista.
Lähtökohtana on oltava paikallisen oma-aloitteisuuden ja yritteliään toiminnan kannustaminen. Kylissä piilevää kehityspotentiaalia on ruokittava aluepoliittisin toimenpitein. Näistä tärkein liittyy kunnallisen palvelutarjonnan kulmakiveen, perusopetukseen.
Hajautettu kouluverkko tukee oppilaiden omaehtoista liikuntaa. Koulun lakkauttaminen merkitsee aina sitä, että 100 % oppilaista siirtyy koulukuljetusten käyttäjiksi. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kyläkoulujen turvatakuu vähentää kunnan koulukuljetusmenoja merkittävästi ohjatessaan tulomuuttoa ensisijaisesti toimivien koulujen tuntumaan.
Keskitetty koulumalli ei passivoi vain oppilaita. Myös kylien aktiivisuus elää ja kuolee kylän oman koulun myötä. Näin on ollut ennen ja näin on nyt. Koulunsa puolesta toimiva aktiivinen kyläyhteisö luo myönteisen kehityskierteen. Usko omien toimenpiteiden vaikuttavuuteen heijastuu mitä luultavimmin myös talouden alalle.
On tiedostettava, että oppilaiden oppiminen on vain yksi kouluverkoston tuotoksista. Vähintään yhtä tärkeä on se yhteiskunnallisen toimeliaisuuden henki, jota koulu ympäristössään synnyttää. Kyläkoulut lisää myös alueen houkuttelevuutta mahdollisten tulomuuttajien silmissä.
Paikallista yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä ei pidä tieten tahtoen tukahduttaa. Taajamien tyhjät koululuokat eivät missään tilanteessa saa olla syy kyläkoulujen lakkauttamiseen.
Ehdotusosa:
Kyläläisten on voitava vaikuttaa tärkeimmän palvelunsa jatkuvuuteen. Siksi liitossopimuksessa on asetettava selkeät kriteerit, joiden perusteella koulujen jatkosta tai lakkauttamisesta päätetään. Näitä ovat:
1. Jos koulun oppilaskohtaiset kustannukset eivät merkittävästi poikkea kunnan muiden koulujen kustannuksista, koulua ei pidä ilman kyläläisten suostumusta lakkauttaa.
2. Vaikka oppilaskohtaiset kustannukset olisivat korkeammat kuin kunnan muissa kouluissa, kyläläisillä on oltava mahdollisuus esittää vaihtoehtoja kulurakenteen korjaamiseksi. Koulua ei ylipäätään koskaan pidä lakkauttaa ilman että kyläläisille on annettu mahdollisuus etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja.
3. Säilytettävän koulun oppilasmäärän alaraja on 25 oppilasta. Jos oppilasmäärä laskee alle minimirajan, seuraa kolme armovuotta. Jos oppilasmäärä ei ole noussut yli minimirajan, koulu voidaan lakkauttaa, ellei jatkamiselle voida osoittaa erityistä syytä.
4. Koulun jatkamisesta päätettäessä puoltavia tekijöitä voivat olla muun muassa: - kylän tonttitarjonta, - infrastruktuuri (vesijohto ja viemäröinti; joukkoliikenneyhteydet), - palvelutarjonta (kauppa, posti, majoituspalvelut, kyläapulaiset, käsityöläisyritykset), - kyläläisten valmius osallistua koulukiinteistön ylläpitoon ja hallinnointiin, - mahdollisuus, että kyläkouluun saadaan oppilaita naapurikunnan puolelta yhteisesti sovittavin pelisäännöin.
5. Tarpeen tullen oppilaskyytejä on voitava järjestää keskuksista kylien suuntaan. Näin varsinkin tilanteessa, jossa keskuksen koulujen luokkakoot lähenevät sallittua ylärajaa.
Harmaapartaiässä erehdyin lähtemään mukaan kunnalliseen päätöksentekoon. Mielenkiintoinen kokemus, sillä jouduinhan nyt ihan tosissaan miettimään, miten mm. pienten koulujen kysymykseen voisi löytyä eri osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Tähän saakka menestys on ollut olematonta vaatimattomampaa. Usko lakkautusten välttämättömyyteen istuu syvällä keskeisten kuntapäättäjien ja virkamiesten mielissä. Välillä tuntuu siltä, että viimeisten vuosikymmenten huima kehitys viestintäteknologian alalla on jäänyt joiltakin tykkänään huomaamatta.
Koulukiistoissa on syytä huomata eräs tärkeä seikka: lakkautuspäätösten puolustajat uskovat ihan tosissaan tekevänsä juuri sen ainoan oikean ratkaisun. Siksi päätöstä vastustava saa kuulla syyllistyvänsä asian politisointiin (näin totesi nuori va. kunnanjohtaja). Näin voi sanoa vain ihminen, joka luulee perustavansa päätöksensä pelkästään kylmään järkeilyyn.
Tuollaista yhden totuuden ajattelua ei pidä hyväksyä, sillä lakkautuspäätökset ovat aina myös poliittisia päätöksiä. Niinpä täällä Pohjois-Karjalassakin on kuntia, joissa kaikki kyläkoulut on lakkautettu. Sitten löytyy kunta, jossa on päätetty, että kyläkoulu jatkaa toimintaansa jo oppilasmäärä on 20 tai enemmän. Tästä huolimatta kyseinen kunta on yksi vakavaraisimmista.
Pidän erittäin ongelmallisena sitä, ettei lähipalvelun jatkuvuudelle ole asetettu minkäänlaisia turvatakuita. Nytkin täällä ollaan lakkauttamassa koulua, jossa on lähes 60 oppilasta. Näistä suurin osa kulkee koulumatkansa omin jaloin.
Tarvittaisiin uudenlaista kuntasopimusta, jolla luotaisiin pelisäännöt lähipalvelujen järjestämiselle. Helpoimmin tämä onnistuu kuntaliitosneuvottelujen yhteydessä. Tai onnistuu, jos on onnistuakseen.
Oheinen muistio liittyy täällä käytyihin kuntaliitosneuvotteluihin syksyllä 2007. Yritin osaltani vaikuttaa siihen, että sopimukseen olisi kirjattu selkeät toimintaperiaatteet koskien pieniä kouluja. Järjestimme tarkoitusta varten yleisötilaisuuden, tosin aivan liian myöhään. Sopimuspaperi oli jo ehditty saattaa lopulliseen muotoonsa (ks. linkki ohessa). http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-jyty/viisikuntaa/poytakirjat.htx
Myöhäsyntyinen yrityksemme vaikuttaa neuvotteluihin tulkittiin yritykseksi hankkia itsellemme poliittista myötätuntoa. Olimme kuulemma politikoineet asialla. Jotta voitte välttyä vastaavanlaisilta syytöksiltä, toimikaa ajoissa ja ennen kaikkea oma-aloitteisesti. Odotimme turhaan, että asian tiimoilta olisi järjestetty kansalaisten kuulemistilaisuuksia. Näin toki tapahtuikin mutta vasta sitten, kun sopimustekstiin ei voinut tehdä muutoksia.
Ohessa muistiomme, joka jäi siis täydelliseksi suutariksi. Jätin paikalleen edustamani yhdistyksen nimen.
Risto Ikonen, Joensuu --- Muistio, Joensuun Seudun Vihreät ry.
Kuntaliitossopimukseen liitettävä kylien turvatakuu
Laadittu 9.10.2007 Joensuun kaupunginkirjaston Muikku-salissa käydyn keskustelun pohjalta.
Perusteluosa:
Meneillään olevan kuntien yhdistymisselvityksen ja mahdollisen kuntaliitoksen tarkoituksena on kehittää Joensuun seudusta kilpailukykyinen, yrityksiä ja asukkaita puoleensavetävä alue, jossa toimintoja järkeistämällä ja hallintokuluissa säästämällä pystytään takaamaan asukkaille hyvät palvelut. Kaupunkialueen yhdistäminen kirkonkylien, kylien ja haja-asutuksen kanssa luo erittäin monipuoliset asumis-, kulttuuri-, opiskelu-, työ- ja virkistäytymismahdollisuudet. Mielestämme kylät ovat avainasemassa houkuttelevina tulomuuttopisteinä.
Liitossopimuksessa on astuttava kuntavetoisessa aluepolitiikassa uuteen aikakauteen. Pitäjärajojen poistuttaessa on hylättävä linja, jossa etusijalla oli kuntakeskuksen kehittäminen. Uuden suurkunnan on otettava vakavasti sille kuuluva velvoite vastata alueensa kehitysmahdollisuuksien kaikenpuolisesta hyödyntämisestä. Siksi liitossopimuksessa on sovittava myös kylien tulevaisuutta linjaavista toiminnallisista reunaehdoista.
Lähtökohtana on oltava paikallisen oma-aloitteisuuden ja yritteliään toiminnan kannustaminen. Kylissä piilevää kehityspotentiaalia on ruokittava aluepoliittisin toimenpitein. Näistä tärkein liittyy kunnallisen palvelutarjonnan kulmakiveen, perusopetukseen.
Hajautettu kouluverkko tukee oppilaiden omaehtoista liikuntaa. Koulun lakkauttaminen merkitsee aina sitä, että 100 % oppilaista siirtyy koulukuljetusten käyttäjiksi. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kyläkoulujen turvatakuu vähentää kunnan koulukuljetusmenoja merkittävästi ohjatessaan tulomuuttoa ensisijaisesti toimivien koulujen tuntumaan.
Keskitetty koulumalli ei passivoi vain oppilaita. Myös kylien aktiivisuus elää ja kuolee kylän oman koulun myötä. Näin on ollut ennen ja näin on nyt. Koulunsa puolesta toimiva aktiivinen kyläyhteisö luo myönteisen kehityskierteen. Usko omien toimenpiteiden vaikuttavuuteen heijastuu mitä luultavimmin myös talouden alalle.
On tiedostettava, että oppilaiden oppiminen on vain yksi kouluverkoston tuotoksista. Vähintään yhtä tärkeä on se yhteiskunnallisen toimeliaisuuden henki, jota koulu ympäristössään synnyttää. Kyläkoulut lisää myös alueen houkuttelevuutta mahdollisten tulomuuttajien silmissä.
Paikallista yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä ei pidä tieten tahtoen tukahduttaa. Taajamien tyhjät koululuokat eivät missään tilanteessa saa olla syy kyläkoulujen lakkauttamiseen.
Ehdotusosa:
Kyläläisten on voitava vaikuttaa tärkeimmän palvelunsa jatkuvuuteen. Siksi liitossopimuksessa on asetettava selkeät kriteerit, joiden perusteella koulujen jatkosta tai lakkauttamisesta päätetään. Näitä ovat:
1. Jos koulun oppilaskohtaiset kustannukset eivät merkittävästi poikkea kunnan muiden koulujen kustannuksista, koulua ei pidä ilman kyläläisten suostumusta lakkauttaa.
2. Vaikka oppilaskohtaiset kustannukset olisivat korkeammat kuin kunnan muissa kouluissa, kyläläisillä on oltava mahdollisuus esittää vaihtoehtoja kulurakenteen korjaamiseksi. Koulua ei ylipäätään koskaan pidä lakkauttaa ilman että kyläläisille on annettu mahdollisuus etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja.
3. Säilytettävän koulun oppilasmäärän alaraja on 25 oppilasta. Jos oppilasmäärä laskee alle minimirajan, seuraa kolme armovuotta. Jos oppilasmäärä ei ole noussut yli minimirajan, koulu voidaan lakkauttaa, ellei jatkamiselle voida osoittaa erityistä syytä.
4. Koulun jatkamisesta päätettäessä puoltavia tekijöitä voivat olla muun muassa: - kylän tonttitarjonta, - infrastruktuuri (vesijohto ja viemäröinti; joukkoliikenneyhteydet), - palvelutarjonta (kauppa, posti, majoituspalvelut, kyläapulaiset, käsityöläisyritykset), - kyläläisten valmius osallistua koulukiinteistön ylläpitoon ja hallinnointiin, - mahdollisuus, että kyläkouluun saadaan oppilaita naapurikunnan puolelta yhteisesti sovittavin pelisäännöin.
5. Tarpeen tullen oppilaskyytejä on voitava järjestää keskuksista kylien suuntaan. Näin varsinkin tilanteessa, jossa keskuksen koulujen luokkakoot lähenevät sallittua ylärajaa.
9.12.07
Koulutuksesta säästäminen tiensä päässä
Kirjoittaja: Kasvatustieteen professori Eira Korpinen
Saamme jatkuvasti lukea uutisia koulujen lakkauttamisista.
Kunnan virkamiehet ja päättäjät etsivät edelleen säästöjä pienten lasten koulujen lopettamisesta, mikä vaikuttaa järjettömältä, kun samalla yritetään vakuuttaa kunnan dynaamisuutta, kehitysuskoa ja houkutellaan lapsiperheitä maallemuuttoon.
Lapset ja nuoret ovat kaikkien kuntien ja koko Suomen tulevaisuuden tekijöitä. Turhaan ei sanota, että he ovat tulevaisuuden toivo. Erityisesti maaseutukunnissa juuri lapsiperheet turvaavat myös kunnan talouden vakaan kehityksen. Perheiden kannalta tärkein kunnallinen palvelu on lasten ja nuorten koulutus, josta on säästetty 15 vuoden ajan enemmän kuin mistään muusta palvelusta.
Kylissä koulu palvelee kaikkia asukkaita. Koulun säilyttämisen kriteerinä ei pidä enää käyttää oppilasmäärää, vaan koulun merkitystä on tarkasteltava kaikille asukkaille palvelujen tarjoajana, joka tuottaa hyvinvointia. Kyläläisten talkootyöllä on myös taloudellista merkitystä. "Seinistä säästämiselle" ei löydy katetta. On ollut hyvin lyhytnäköistä heikentää koulupalveluja lopettamalla esim. kyläkouluja. Säästöjen etsiminen koulujen lopettamisesta on osoittautunut nyt jo virheeksi, sillä koulutuksen kustannukset ovat päin vastoin nousseet. Tämän tilastot jo osoittavat. Parempia säästökohteita kunnissa löytyy mm. energiaratkaisuissa.
On jo kiireesti lähdettävä kehittämään kylä- ja lähikouluja. On etsittävä joustavia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon paikalliset olosuhteet. Myös yksiopettajainen koulu voi olla hyvin toimiva ratkaisu. Sitä voidaan tukea verkostoitumalla muiden koulujen ja ympäristön kanssa. Elämme keskellä tietoyhteiskuntaa ja maailmankylää, jossa tieto on yhä useamman ulottuvilla, mutta ihmisen yhteisöllisyyden ja huolenpidon tarvetta voi tyydyttää vain toinen ihminen.
Juuri tätä ydintehtävää koulu opettajineen, muine aikuisine ja oppilaineen palvelee. Mikään ei voi korvata opettajaa. Koulu olisi yhä useammin monitoimi-, tieto-, kulttuuri- ja palvelukeskus; kaikenikäisten yhteisen toiminnan, tekemisen ja tapaamisen foorumi.
Tutkimustiedon puutteen takia emme vielä tiedä, mitä lasten kannalta merkitsee se, että heidät kiskaistaan juuriltaan; särjetään turvallinen kouluyhteisö ja kyyditään muualle. Pitkät koulumatkat syövät lasten vapaa-aikaa ja vaikuttavat lasten fyysiseen kuntoon sekä terveyteen ja kasvuun.
Kylä- ja lähikoulun lopettaminen tai säilyttäminen on konkreettinen viesti siitä, mikä on päättäjien arvojärjestys;ovatko lapset tärkeitä kunnallisille päättäjille.
Vastuu koulujen lopettamispäätöksistä kuuluu aina luottamushenkilöille, vaikka myös virkamiehet tekevät esityksensä virkavastuulla. Se merkitsee mm. sitä, että lakkautusesitysten tulee perustua oikeisiin tietoihin ja laskelmiin ja ihmisiä on kuultava. Nyt onkin jo alettu kysellä, onko säästöjä todella syntynyt ja miten ne ovat muodostuneet?
Tarvitsemme kipeästi päättäjiä, joiden sanat konkretisoituvat tekoina. Se tuo luottamusta poliittiseen järjestelmään ja vakautta kansalaisyhteiskuntaan.
Lasten ja nuorten kouluviihtyvyyteen haetaan ratkaisuja. Lapset kaipaavat enemmän yhteisöllisyyden kokemuksia, jotka luovat turvaa heidän elämäänsä. On kyse lasten ja nuorten kasvun, oppimisen sekä identiteetin tukemisesta.
Me aikuiset, päättäjät, opettajat ja muut asiantuntijat, olemme vastuussa lapsista ja nuorista; meidän tehtävämme on turvata heille paras mahdollinen kasvuympäristö. Tähän tehtävään sitoutuneita aikuisia kaivataan enemmän kuin koskaan. Samalla rakennamme hyvää yhteiskuntaa ja turvattua vanhuutta itsellemme.
Eira Korpinen
Kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori
Ilon pedagogiikkaa etsimässä -hankkeen tieteellinen johtaja
Saamme jatkuvasti lukea uutisia koulujen lakkauttamisista.
Kunnan virkamiehet ja päättäjät etsivät edelleen säästöjä pienten lasten koulujen lopettamisesta, mikä vaikuttaa järjettömältä, kun samalla yritetään vakuuttaa kunnan dynaamisuutta, kehitysuskoa ja houkutellaan lapsiperheitä maallemuuttoon.
Lapset ja nuoret ovat kaikkien kuntien ja koko Suomen tulevaisuuden tekijöitä. Turhaan ei sanota, että he ovat tulevaisuuden toivo. Erityisesti maaseutukunnissa juuri lapsiperheet turvaavat myös kunnan talouden vakaan kehityksen. Perheiden kannalta tärkein kunnallinen palvelu on lasten ja nuorten koulutus, josta on säästetty 15 vuoden ajan enemmän kuin mistään muusta palvelusta.
Kylissä koulu palvelee kaikkia asukkaita. Koulun säilyttämisen kriteerinä ei pidä enää käyttää oppilasmäärää, vaan koulun merkitystä on tarkasteltava kaikille asukkaille palvelujen tarjoajana, joka tuottaa hyvinvointia. Kyläläisten talkootyöllä on myös taloudellista merkitystä. "Seinistä säästämiselle" ei löydy katetta. On ollut hyvin lyhytnäköistä heikentää koulupalveluja lopettamalla esim. kyläkouluja. Säästöjen etsiminen koulujen lopettamisesta on osoittautunut nyt jo virheeksi, sillä koulutuksen kustannukset ovat päin vastoin nousseet. Tämän tilastot jo osoittavat. Parempia säästökohteita kunnissa löytyy mm. energiaratkaisuissa.
On jo kiireesti lähdettävä kehittämään kylä- ja lähikouluja. On etsittävä joustavia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon paikalliset olosuhteet. Myös yksiopettajainen koulu voi olla hyvin toimiva ratkaisu. Sitä voidaan tukea verkostoitumalla muiden koulujen ja ympäristön kanssa. Elämme keskellä tietoyhteiskuntaa ja maailmankylää, jossa tieto on yhä useamman ulottuvilla, mutta ihmisen yhteisöllisyyden ja huolenpidon tarvetta voi tyydyttää vain toinen ihminen.
Juuri tätä ydintehtävää koulu opettajineen, muine aikuisine ja oppilaineen palvelee. Mikään ei voi korvata opettajaa. Koulu olisi yhä useammin monitoimi-, tieto-, kulttuuri- ja palvelukeskus; kaikenikäisten yhteisen toiminnan, tekemisen ja tapaamisen foorumi.
Tutkimustiedon puutteen takia emme vielä tiedä, mitä lasten kannalta merkitsee se, että heidät kiskaistaan juuriltaan; särjetään turvallinen kouluyhteisö ja kyyditään muualle. Pitkät koulumatkat syövät lasten vapaa-aikaa ja vaikuttavat lasten fyysiseen kuntoon sekä terveyteen ja kasvuun.
Kylä- ja lähikoulun lopettaminen tai säilyttäminen on konkreettinen viesti siitä, mikä on päättäjien arvojärjestys;ovatko lapset tärkeitä kunnallisille päättäjille.
Vastuu koulujen lopettamispäätöksistä kuuluu aina luottamushenkilöille, vaikka myös virkamiehet tekevät esityksensä virkavastuulla. Se merkitsee mm. sitä, että lakkautusesitysten tulee perustua oikeisiin tietoihin ja laskelmiin ja ihmisiä on kuultava. Nyt onkin jo alettu kysellä, onko säästöjä todella syntynyt ja miten ne ovat muodostuneet?
Tarvitsemme kipeästi päättäjiä, joiden sanat konkretisoituvat tekoina. Se tuo luottamusta poliittiseen järjestelmään ja vakautta kansalaisyhteiskuntaan.
Lasten ja nuorten kouluviihtyvyyteen haetaan ratkaisuja. Lapset kaipaavat enemmän yhteisöllisyyden kokemuksia, jotka luovat turvaa heidän elämäänsä. On kyse lasten ja nuorten kasvun, oppimisen sekä identiteetin tukemisesta.
Me aikuiset, päättäjät, opettajat ja muut asiantuntijat, olemme vastuussa lapsista ja nuorista; meidän tehtävämme on turvata heille paras mahdollinen kasvuympäristö. Tähän tehtävään sitoutuneita aikuisia kaivataan enemmän kuin koskaan. Samalla rakennamme hyvää yhteiskuntaa ja turvattua vanhuutta itsellemme.
Eira Korpinen
Kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori
Ilon pedagogiikkaa etsimässä -hankkeen tieteellinen johtaja
6.12.07
Itsenäinen Suomi 90 vuotta - koululaitos jo noin 150 vuotta - Arvovalintoja kaikki tyyni
Kirjoittaja: Auli Kluukeri Isänmaani Suomi on pieni, joustava ja omalla jurolla tavallansa yhteisöllinen maa. Se sijaitsee suotuisten olosuhteiden vallitsemassa suojaisessa maankolkassa, pienen ja pippurisen kansan asuttamana, oman ainutlaatuisen kansantarinansa ja kulttuurinsa elävöittämänä. En usko, että minulla ja sinulla olisi tätä Isänmaata ja Äidinkieltä ilman sodanaikaisten ihmisten arvovalintoja ja vakaumusta siihen, että he haluavat puolustaa omaa identiteettiään, yhteisöään ja juuriaan. Sotakäskyistä riippumatta. Vanhojen pyhä-, rippi- ja kiertokoulujärjestelmien jälkeinen Suomen koululaitos on itsenäistä isänmaataan huomattavasti vanhempi. Kansakoulu sai Suomessa alkunsa jo 1800-luvun puolenvälin jälkeen, viimeisenä pohjoismaista. Varsinainen oppivelvollisuuslaki syntyi 1921, jolloin kuusivuotinen kansakoulu säädettiin kaikille pakolliseksi. Korkeammasta yleisestä sivistystasosta huolehtivat oppikoulut. Peruskoulujärjestelmään siirtyminen aloitettiin vuonna 1970. [lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Peruskoulu]
Erityisesti maaseudulla kansakoulun aikaisten koulujen ja koulurakennusten syntymisen mahdollistivat paikalliset kuntalaiset ja kyläläiset. Päätös omasta koulusta tehtiin kunta- tai kyläkokouksissa. Koulurakennuksia rakennettiin talkoilla ja rakennustarvikkeita sekä tontteja lahjoitettiin kyläläisten ja maanomistajien taholta. Kansakoulujen perustamista seurasi usein kylien yhdistymistoiminnan vilkastuminen ja kyläläisten poliittinen järjestäytyminen. [lähde: Päivi Lipponen: Kansakouluhanke valtion, kunnan ja kyläyhteisöjen vallanjaon haasteena https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/3764/kansakou.pdf?sequence=1]
---
Suomen alakoulujen historiaa ja infrastruktuuria ei tehty rahalla. Rahaa ei ollut käytettävissä kunnilla, yhteisöillä tai yksityisillä ihmisillä. Perusta Suomen kattavalle ja tasavertaiselle alakouluverkostolle luotiin pääosin talkoohengellä, yhteisöllisyydellä, sisulla sekä kovia kokeneiden ihmisten haaveiden ja asioiden arvotusten voimalla. Ihmisten, jotka halusivat lapsilleen ja tuleville sukupolville jotakin parempaa, hyvää ja kaunista. ---
Kaukaa tuosta ajasta on tultu tähän hetkeen. Oppimistulokset ovat loistavia. Suomi nappasi taas kerran PISA-ennätyksen ja 90-vuotias Suomi sai opetusministeri Sari Sarkomaan sanoin parhaaksi syntymäpäivälahjakseen ykkössijan 57 maan vertailussa PISA-tutkimuksessa. Kunnia kuulukoon ammattitaitoisille ja motivoituneille opettajille, teknisesti hyvälle koulujärjestelmälle ja opettajankoulutukselle, perheille ja kodeille, päiväkoti- ja esiopetukselle, kulttuurisesti rikkaalle ympäristölle, hyvinvointiyhteiskunnalle sekä erityisesti lapsille ja nuorille itselleen. PISA-tulokset mittaavat kuitenkin viime kädessä teknistä osaamista, ulkoaoppimista, teoreettista älykkyyttä ja oppimistuloksellisuutta. Nämä tekijät luovat edellytyksiä ja mahdollisuuksia elämää, työtä ja osaamista varten. Tulokset ovat ilman muuta tärkeitä, mutta ne eivät oikeasti kerro kansakunnan lasten ja nuorten onnellisuudesta tai hyvinvoinnista. Ne eivät ole suoraan verrannollisia tasapainoiseen tai turvalliseen matkaan kohti aikuisuutta. Vaikka niin toivoisikin.
Samaan aikaan suomalaiset lapset eivät voi hyvinvointitilastojen mukaan niinkään erinomaisesti. Tilastothan ovat vain teoreettisia mittareita virhe- ja tulkintamarginaaleineen, mutta katsokaamme vanhemmat itseämme silti peilistä. Erityisesti lasten perhe- ja ystävyyssuhteet saavat huonoja pisteitä suomalaisten lasten ja nuorten suusta sanottuna.
---
Kiistattomasti turvallinen ja yhteisöllinen sekä ammattitaitoisilla ja motivoituneilla opettajilla vuorattu koulupolun aloitus on lapsen etujen mukaista kohti hyviä oppimistuloksia sekä suurempia ympyröitä kohti kasvamista.... Kodin jälkeen ja lisäksi.
Tästä voisi kiittää jaksavia, haluavia ja toivoa luovia opettajia. Heitä on kaikissa kouluissa, kaikilla kouluasteilla. He ovat niitä, jotka ovat jääneet mieleemme monesti aikuisuuteen saakka. Tukijana, innostajana, turvana, opastajana ja inspiraation lähteenä. Merkityksellisinä vaikuttajina elämänkaaressamme.
Kiitos.
--- Samaan aikaan rahan ja kustannusten taakse piiloutuen sekä "taloudellisiin syihin perustuen" ollaan viime vuosien ajan oltu romuttamassa tasavertaista sekä tarpeeksi pientä ja yhteisöllistä koulujärjestelmäämme. Kuntapäättäjille suotu itsenäisyys kouluverkon ja koulutuksen järjestämisen osalta ei ole osoittautunut vaatimattoman minäni mielestäni oikeaksi ratkaisuksi. Asiantuntemusta, avointa mieltä ja arvokeskustelua ei ole ollut nimeksikään. Väärään johtavia taloudellisia tunnuslukuja ja laskelmia sitäkin enemmän. En ole ylpeä koulujärjestelmämme ja verkostomme päätymisestä näihin käsiin tai nuijiin. Ennenkaikkea perusopetukseen liittyvä näköalattomuus sekä opetustoimen rasitteellistaminen ja teollistaminen surettaa. En sure itseni tai lasteni puolesta, suren tulevien sukupolvien tähden. Voisin hyväksyä sydämessäni kuntien kouluverkkoja koskeneet päätökset, jos niitä olisi edeltänyt todellinen pohdinta, erilaisten tekijöiden arvottaminen, keskustelu sekä oikeat faktat ja tulevaisuuteen liittyvät tietoiset valinnat monen tärkeän tämän ja tuon osalta. Mutta ei. --- Itsenäisyyspäivänä voisi kysyä itseltään myös seuraavia kysymyksiä: Mistä rakentuu Suomen valtio? Vaikkapa suomalaisista ihmisistä. Kuka omistaa Suomen kunnat? Ehkäpä kuntien asukkaat. Ketä varten Suomen koulut ovat olemassa? Olisivatko ne lapsia varten. Mihin ihan oikeasti kunnallisen päätöksenteon sekä siihen sisältyvän lasten elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavien ratkaisujen tulisi perustua? Voisivatko ne perustua todelliseen arvokeskusteluun siitä, mihin rahat osoitetaan? ---
Hyviä opettajia ajatellessani mieleeni tulee sama runo kuin koulutoimeen liittyviä päätöksiä tekeviä luottamushenkilöitä ja virkamiehiä ajatellessani: "Mutta sydämesi,
sydämesi olkoon herkkä
kuulemaan
kaikki äänet
kaikista maista
kaikista roduista
kaikilta rannoilta."
OLAVI PAAVOLAINEN --- Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle rannalle "kotosuomeen"!
Erityisesti maaseudulla kansakoulun aikaisten koulujen ja koulurakennusten syntymisen mahdollistivat paikalliset kuntalaiset ja kyläläiset. Päätös omasta koulusta tehtiin kunta- tai kyläkokouksissa. Koulurakennuksia rakennettiin talkoilla ja rakennustarvikkeita sekä tontteja lahjoitettiin kyläläisten ja maanomistajien taholta. Kansakoulujen perustamista seurasi usein kylien yhdistymistoiminnan vilkastuminen ja kyläläisten poliittinen järjestäytyminen. [lähde: Päivi Lipponen: Kansakouluhanke valtion, kunnan ja kyläyhteisöjen vallanjaon haasteena https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/3764/kansakou.pdf?sequence=1]
---
Suomen alakoulujen historiaa ja infrastruktuuria ei tehty rahalla. Rahaa ei ollut käytettävissä kunnilla, yhteisöillä tai yksityisillä ihmisillä. Perusta Suomen kattavalle ja tasavertaiselle alakouluverkostolle luotiin pääosin talkoohengellä, yhteisöllisyydellä, sisulla sekä kovia kokeneiden ihmisten haaveiden ja asioiden arvotusten voimalla. Ihmisten, jotka halusivat lapsilleen ja tuleville sukupolville jotakin parempaa, hyvää ja kaunista. ---
Kaukaa tuosta ajasta on tultu tähän hetkeen. Oppimistulokset ovat loistavia. Suomi nappasi taas kerran PISA-ennätyksen ja 90-vuotias Suomi sai opetusministeri Sari Sarkomaan sanoin parhaaksi syntymäpäivälahjakseen ykkössijan 57 maan vertailussa PISA-tutkimuksessa. Kunnia kuulukoon ammattitaitoisille ja motivoituneille opettajille, teknisesti hyvälle koulujärjestelmälle ja opettajankoulutukselle, perheille ja kodeille, päiväkoti- ja esiopetukselle, kulttuurisesti rikkaalle ympäristölle, hyvinvointiyhteiskunnalle sekä erityisesti lapsille ja nuorille itselleen. PISA-tulokset mittaavat kuitenkin viime kädessä teknistä osaamista, ulkoaoppimista, teoreettista älykkyyttä ja oppimistuloksellisuutta. Nämä tekijät luovat edellytyksiä ja mahdollisuuksia elämää, työtä ja osaamista varten. Tulokset ovat ilman muuta tärkeitä, mutta ne eivät oikeasti kerro kansakunnan lasten ja nuorten onnellisuudesta tai hyvinvoinnista. Ne eivät ole suoraan verrannollisia tasapainoiseen tai turvalliseen matkaan kohti aikuisuutta. Vaikka niin toivoisikin.
Samaan aikaan suomalaiset lapset eivät voi hyvinvointitilastojen mukaan niinkään erinomaisesti. Tilastothan ovat vain teoreettisia mittareita virhe- ja tulkintamarginaaleineen, mutta katsokaamme vanhemmat itseämme silti peilistä. Erityisesti lasten perhe- ja ystävyyssuhteet saavat huonoja pisteitä suomalaisten lasten ja nuorten suusta sanottuna.
---
Kiistattomasti turvallinen ja yhteisöllinen sekä ammattitaitoisilla ja motivoituneilla opettajilla vuorattu koulupolun aloitus on lapsen etujen mukaista kohti hyviä oppimistuloksia sekä suurempia ympyröitä kohti kasvamista.... Kodin jälkeen ja lisäksi.
Tästä voisi kiittää jaksavia, haluavia ja toivoa luovia opettajia. Heitä on kaikissa kouluissa, kaikilla kouluasteilla. He ovat niitä, jotka ovat jääneet mieleemme monesti aikuisuuteen saakka. Tukijana, innostajana, turvana, opastajana ja inspiraation lähteenä. Merkityksellisinä vaikuttajina elämänkaaressamme.
Kiitos.
--- Samaan aikaan rahan ja kustannusten taakse piiloutuen sekä "taloudellisiin syihin perustuen" ollaan viime vuosien ajan oltu romuttamassa tasavertaista sekä tarpeeksi pientä ja yhteisöllistä koulujärjestelmäämme. Kuntapäättäjille suotu itsenäisyys kouluverkon ja koulutuksen järjestämisen osalta ei ole osoittautunut vaatimattoman minäni mielestäni oikeaksi ratkaisuksi. Asiantuntemusta, avointa mieltä ja arvokeskustelua ei ole ollut nimeksikään. Väärään johtavia taloudellisia tunnuslukuja ja laskelmia sitäkin enemmän. En ole ylpeä koulujärjestelmämme ja verkostomme päätymisestä näihin käsiin tai nuijiin. Ennenkaikkea perusopetukseen liittyvä näköalattomuus sekä opetustoimen rasitteellistaminen ja teollistaminen surettaa. En sure itseni tai lasteni puolesta, suren tulevien sukupolvien tähden. Voisin hyväksyä sydämessäni kuntien kouluverkkoja koskeneet päätökset, jos niitä olisi edeltänyt todellinen pohdinta, erilaisten tekijöiden arvottaminen, keskustelu sekä oikeat faktat ja tulevaisuuteen liittyvät tietoiset valinnat monen tärkeän tämän ja tuon osalta. Mutta ei. --- Itsenäisyyspäivänä voisi kysyä itseltään myös seuraavia kysymyksiä: Mistä rakentuu Suomen valtio? Vaikkapa suomalaisista ihmisistä. Kuka omistaa Suomen kunnat? Ehkäpä kuntien asukkaat. Ketä varten Suomen koulut ovat olemassa? Olisivatko ne lapsia varten. Mihin ihan oikeasti kunnallisen päätöksenteon sekä siihen sisältyvän lasten elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavien ratkaisujen tulisi perustua? Voisivatko ne perustua todelliseen arvokeskusteluun siitä, mihin rahat osoitetaan? ---
Hyviä opettajia ajatellessani mieleeni tulee sama runo kuin koulutoimeen liittyviä päätöksiä tekeviä luottamushenkilöitä ja virkamiehiä ajatellessani: "Mutta sydämesi,
sydämesi olkoon herkkä
kuulemaan
kaikki äänet
kaikista maista
kaikista roduista
kaikilta rannoilta."
OLAVI PAAVOLAINEN --- Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle rannalle "kotosuomeen"!
5.12.07
Kuortaneen Mäyryssä tapahtuu - veronmaksajat äänestävät jaloillaan
Vuoden 2006 lopussa Kuortaneella kunnanhallitus oli esittänyt Mäyryn koulun lakkautusta, mutta valtuusto oli ottanut asiaan vuoden jatkoajan. 5.11.2007 kunnanhallitus on äänin 5-4 esittänyt uudestaan kyseisen koulun lakkautusta 31.7.2008 alkaen. Linkki kunnanhallituksen pöytäkirjaan tässä (pykälä 281). Perusteena koulun lakkautukselle on kunnan heikentynyt taloustilanne sekä kunnan vähenevä oppilasmäärä. Lisäksi kh:n pöytäkirjassa todetaan: "Lisäksi muutokset kouluverkossa antavat peruskoululaitoksessa edelleen muita mahdollisuksia tehdä uudistuksia, joilla on kustannuksia pienentäviä vaikutuksia." (?) Noin 60 mäyryläistä lasta ollaan siirtämässä mm. keskustan Alvarin kouluun, jossa opiskelee ennestään 90 ala-astelaista. Mäyry on Kuortaneen toiseksi suurin ala-aste vajaalla 60 oppilaalla. Mäyryn asukkaat eivät ole jääneet toimettomiksi, vaan sanomalehti Ilkan 28.11.2007 uutisen mukaan Mäyrystä on uhannut muuttaa pois noin 40 veronmaksajaa, jos koulu lakkautetaan. Tämän seurauksena kunta menettäisi näiden veronmaksajien verotulot ensi vuoden ajalta, vaikka mäyryläiset päättäisivätkin muuttaa takaisin kotikuntaan jo tammikuussa. Jos verokirjansa siirtää tämän vuoden lopulla (31.12 mennessä) toiseen kuntaan, niin kunnallisvero maksetaan ensi vuoden osalta kyseiseen kuntaan. Vero maksetaan aina siihen kuntaan, jossa henkilö on ollut kirjoilla edellisvuoden viimeisenä päivänä. Sanomalehti Ilkan uutisen mukaan muuton toteutuessa Kuortaneen kunnan veromenetykset valtionapuineen olisivat useiden satojen tuhansien eurojen luokkaa. Mäyryläiset uhkaavat laittaa myös yhteensä 18 oppilasta kouluun Lapuan Lakaluoman koululle. Lapua maksaa yli 20 kilometrin koulukyydit mäyryläisille. Ilkan uutisessa todetaan myös seuraavasti: "Linjajohtaja Klaus Salonen Etelä-Pohjanmaan verotoimistosta sanoo yksikantaan mäyryläisten aikeista näin: - Suomessa on perustuslaillinen liikkumisen vapaus. Verotuskunta määräytyy edellisen vuoden viimeisen päivän asuinkunnan mukaisesti, Salonen sanoo. Entäs jos mäyryläiset muuttavat takaisin kotikuntaansa heti tammikuussa? - Sellaistahan ihmiselossa sattuu. Ihminen saattaa tulla katumapäälle, Salonen sanoo. Salonen kuitenkin korostaa, että "uudessa kotikunnassa" on oltava asuinpaikkaosoite johon voi muuttaa." Kuortaneen kunnanvaltuusto päättää asiasta 20.12 pidettävässä talousarviokokouksessa.
4.12.07
Pienkouluraportti, joka pysäytti
Pieni on paras/Liten är naggande god - pienten koulujen laatu tutkimusten valossa -kouluraportti on ilmestynyt Suomen Kylätoiminta ry:n julkaisemana.
Suomen Kylätoiminta ry:n tiedottaja Ritva Salomaa-Santala on todennut: "Raportin sanoma on selkeä; pieni koulu on monilla mittareilla mitattuna lapselle suurta koulua parempi ja turvallisempi opiskelupaikka ja kasvuympäristö."
Raportti ilmestyy Suomen Kylätoiminta ry:n (SYTY) ensi vuoden julkaisusarjassa, mutta koska asia on akuutti tälläkin hetkellä, niin raportin valmistumista on kiirehditty. Raportti on koottu Svenska Byaservice rf:ssä työskentelevän maaseudunkehittäjän Peter Backan johdolla USA:ssa tohtori Cynthia Reevesin tekemäntutkimuksen pohjalta.
Raporttiin on kirjoittanut myös tohtoriksi piakkoin väittelevä Gunilla Karlberg-Granlund. Peter Backa sanoo USA:ssa tehdyn tutkimuksen osoittavan, että maaseudun ongelmat ovat samankaltaisia kaikkialla maailmassa, mutta ratkaisut ovat erilaisia. "Raportti osoittaa, että suomalainen pienkoulukeskustelu voi hyötyä globaalisuudesta. Se täytyy ottaa rohkeasti käyttöön", Backa toteaa.
Raportti on saatavissa SYTYn nettisivuilta - Tässä linkki. Raportti on kirjoitettu sekä suomeksi että ruotsiksi ja sitä voi tilata myös osoitteesta: Svensk Byaservice (kenneth.sundman@ssc.fi) tai Suomen Kylätoiminta ry:stä (info@kylatoiminta.fi). ---
Suosittelen lämpimästi lukemaan raportin aivan alusta loppuun. Voisipa sen kiikuttaa kuntapäättäjillekin tietoisuuden avartamistarkoituksessa.
Suomen Kylätoiminta ry:n tiedottaja Ritva Salomaa-Santala on todennut: "Raportin sanoma on selkeä; pieni koulu on monilla mittareilla mitattuna lapselle suurta koulua parempi ja turvallisempi opiskelupaikka ja kasvuympäristö."
Raportti ilmestyy Suomen Kylätoiminta ry:n (SYTY) ensi vuoden julkaisusarjassa, mutta koska asia on akuutti tälläkin hetkellä, niin raportin valmistumista on kiirehditty. Raportti on koottu Svenska Byaservice rf:ssä työskentelevän maaseudunkehittäjän Peter Backan johdolla USA:ssa tohtori Cynthia Reevesin tekemäntutkimuksen pohjalta.
Raporttiin on kirjoittanut myös tohtoriksi piakkoin väittelevä Gunilla Karlberg-Granlund. Peter Backa sanoo USA:ssa tehdyn tutkimuksen osoittavan, että maaseudun ongelmat ovat samankaltaisia kaikkialla maailmassa, mutta ratkaisut ovat erilaisia. "Raportti osoittaa, että suomalainen pienkoulukeskustelu voi hyötyä globaalisuudesta. Se täytyy ottaa rohkeasti käyttöön", Backa toteaa.
Raportti on saatavissa SYTYn nettisivuilta - Tässä linkki. Raportti on kirjoitettu sekä suomeksi että ruotsiksi ja sitä voi tilata myös osoitteesta: Svensk Byaservice (kenneth.sundman@ssc.fi) tai Suomen Kylätoiminta ry:stä (info@kylatoiminta.fi). ---
Suosittelen lämpimästi lukemaan raportin aivan alusta loppuun. Voisipa sen kiikuttaa kuntapäättäjillekin tietoisuuden avartamistarkoituksessa.
3.12.07
Yli-Lestin kyläkoulun kohtalo vaakalaudalla
kuva sivulta http://www.lestijarvi.fi/yli-lestin-ala-aste/Yli-Lestin koulu sijaitsee pienessä Lestijärven kunnassa Keski-Pohjanmaalla.
Kunnassa toimii Yli-Lestin kyläkoulun lisäksi keskustan ala-aste sekä yläkoulu.
Yli-Lestin koulu on parhaillaan lakkautusuhan alla. Marraskuun alussa kunnan sivistyslautakunta päätti yksimielisesti esittää koulun lakkautusta syksyllä 2008.
20.11.2007 kunnanhallitus päätti lautakunnan esityksestä poiketen esittää koulun lakkautusta syksyllä 2009.
Linkki päätöksentekoprosessiin täällä.
Lestijärven kunnanvaltuusto ei ole vielä käsitellyt asiaa.
---
Lestijärven kunnan kotisivuilla todetaan kunnan kouluista seuraavasti:
"Lestijärvellä toimii yläaste sekä kaksi ala-astetta. Opetus tapahtuu viihtyisissä luokissa. Opetusryhmät ovat pieniä. Opettajat ovat ammattitaitoisia."
"V. 2001 tehdyn valtakunnallisen henkilökohtaisesti tehtyjen oppilaiden haastattelujen perusteella todettiin, että Lestijärven yläaste oli yksi kolmesta yläasteesta Suomessa, jossa oppilaat eivät kokeneet tulleensa kiusatuiksi. Jo usean vuoden ajan kaikki yläasteelta päässeet oppilaat ovat jatkaneet opintojaan joko lukiossa tai toisen asteen koulutuksessa."
---
Olisiko pienillä ja turvallisilla lähikouluilla myös vaikutusta asiaan? --- Paikallislehti Lestinjoki uutisoi asiasta 19.10 seuraavasti: "Yli-Lestin kylätoimikunta käsitteli tilannetta tiistai-iltana. Se päätti käynnistää nimiadressin keräämisen koulun säilyttämisen puolesta. Kylätoimikunnan puuhamiehet Raimo Savolainen ja Pentti Untinen sanovat kyläläisten olevan lähes poikkeuksetta oman koulun kannalla. Yli-Lestillä muistetaan hyvin kunnanvaltuuston vuonna 1999 tekemä päätös, jonka mukaan kouluja ei lakkauteta, jos oppilasmäärä on yli 20. Pentti Untinen muistuttaa, että sääntöä jouduttiin käyttämään pari vuotta myöhemmin, kun oppilasmäärä laski Syrin koulussa kyseisen rajan alapuolelle. Yli-Lestillä ei näillä näkymin ole tällaista vaaraa. Kylälle on muuttanut viimeisten vuosien aikana kymmenkunta perhettä, joilla on myös koululaisia. He ovat tulleet Yli-Lestille juuri sen vuoksi, että täällä on kyläkoulu.Yli-Lestin koulu peruskorjattiin runsaat kymmenen vuotta sitten. Silloin kyläläiset antoivat kouluremonttiin oman panoksensa talkootyön muodossa. Oppilaat voivat mennä KinnulaanPentti Untinen kertoo Ojalanperän suunnalla olleen sellaisia mietteitä, että lapset menevät kouluun Kinnulaan, jos Yli-Lestin koulu lakkautetaan. Ojalan alueelta on yhtä pitkä matka Kinnulaan kuin Lestijärven kirkonkylään. Olemme olleet yhteydessä Kinnulaan, ja kunnanjohtaja Juha Urpilainen on toivottanut oppilaat tervetulleeksi, jos tilanne ajautuu siihen pisteeseen.Untinen sanoo myös Länsi-Suomen lääninhallituksen todenneen, että oppilaan koulupaikan valinta on lähinnä vanhempien ja naapurikunnan välinen asia. Mitään estettä Kinnulaan siirtymiselle ei ole, vaikka joissakin yhteyksissä on sellaistakin väläytelty.Yli-Lestillä koulun mahdollista lopettamista pidetään kuoliniskuna kylälle. Eipä tänne varmasti sen jälkeen jäisi kunnan ylläpidettäväksi kuin katuvalot, Pentti Untinen huomauttaa.Hän muistuttaa, että samalla tavalla veroja maksetaan Yli-Lestillä kuin kirkonkylässäkin. Kyllä kunnan pitää joistakin palveluista huolehtia.Lestijärven kunnanhallitus odottaa sivistyslautakunnan selvitystä kouluverkosta ensi vuoden talousarviokäsittelyn yhteyteen." Linkki alkuperäiseen uutiseen tässä. --- Jälkikirjoitus 15.12.2007: Lestijärven kunnanvaltuusto on lakkauttanut Yli-Lestin koulun 13.12.2007 äänin 11-3.
30.11.07
Hillilän koulun lakkautusprosessi eteni lainvastaisesti
kuva sivulta http://educa.kpnet.fi/himanka/koulut/Hillila/hillila.htmHillilän koulu sijaitsee Himangan kunnassa Keski-Pohjanmaalla.
Kunnassa toimii kaksi kyläkoulua sekä yksi keskuskoulu, jossa sijaitsee sekä ala- että yläkoulu.
Hillilän koulu on muutettu kaksiopettajaiseksi 2006. Koulun oppilasmäärä on syksyllä 2008 ennusteen mukaan 21 ja seuraavina vuosina oppilasmäärä laskee edelleen.
Hillilän kyläkoulun lakkautusprosessi on ollut meneillään kuluneena syksynä. Kunnan koululautakunta päätti esittää syyskuussa 2007 koulun lakkautusta. Linkki päätökseen tässä.
Tämän jälkeen Himangan kunnanhallitus päätti lokakuussa 2007 kokouksessaan seuraavasti: "Kunnanhallitus päättää, että ennen valtuuston kokousta järjestään kuulemistilaisuus Hillilän koulun lakkauttamisesta. Tilaisuudessa esitetään ne taloudelliset ja pedagogiset syyt, jotka johtavat lakkauttamiseen, lakkauttamisen aikataulu, miten opettajat ja koulun muu henkilökunta sijoitetaan sekä esitetään suunnitelma siitä miten laadukkaat opetuspalvelut järjestetään tulevaisuudessa. Kuulemistilaisuus pidetään 23.10.2007 Hillilän koululla."
Kuulemistilaisuuden jälkeen vain yhtä päivää myöhemmin 24.10.2007 kunnanvaltuusto päätti lakkauttaa koulun äänin 14 - 7 ja hyväksyi kunnanhallituksen esityksen Hillilän koulun lakkauttamisesta. Linkki päätökseen tässä.
Kunnanvaltuuston päätöksestä jätettiin oikaisuvaatimus Vaasan hallinto-oikeuteen. Oikaisuvaatimuksen oli allekirjoittanut noin 250 kuntalaista. Oikaisuvaatimuksen mukaan koulun lakkautuspäätös tehtiin puutteellisin tiedoin kyläläisiä riittävästi kuulematta. Eli asioiden käsittelyjärjestys ei ollut kunnassa asianmukainen.
Kunnanhallitus päätti 13.11.2007 oikaisuvaatimuksen jättämisen jälkeen (huom! vasta sitten kunnassa mietittiin, meneekö päätöksentekoprosessi laillisesti vai lain vierestä....) jättää täytäntöön panematta asian ja palauttaa sen koululautakunnalle uudelleen käsittelyä varten, koska kuulemistilaisuus on järjestetty vasta koululautakunnan ja kunnanhallituksen kokouksen jälkeen. Linkki päätökseen tässä pykälässä 44.
---
Paikallislehti Lestinjoki uutisoi asiasta mm. seuraavasti: "Sekä Ari Muuraiskangas että Tilus pitivät hallituksen nyt tekemää päätöstä hyvänä signaalina: se osoittaa, että hallitus myöntää tehneensä virheen." "Valtuutettu Tilus peräänkuuluttaa päättäjiltä myönteistä, tulevaisuuteen tähtäävää johtamiskykyä. Niin Hillilän koulun kuin kunnan kehittämisen suhteen ei hänen mukaansa pitäisi tuijottaa yksinomaan tilastoihin, vaan tehdä päätöksiä, joilla kehitys saadaan kääntymään. Pienen kyläkoulun ylläpitäminen voisi olla Himangalle myös markkinointikohde."
"Kouluasia tuodaan lautakunnan kautta hallituksen käsittelyyn marraskuun lopulla ja edelleen valtuustoon 18. joulukuuta. Uutta kuulemistilaisuutta ei koulutoimenjohtaja Heikki Sepän mukaan järjestetä."
---
Niinpä. Milloin kunnat oppivat hoitamaan kuntalaisten elinolosuhteisiin vaikuttavat päätöksensä laillisesti, tasapuolisesti ja kuntalaisia asianmukaisesti kuunnellen? Puhumattakaan asiaan liittyvästä todellisesta arvokeskustelusta.
--- Lopuksi vielä lainaus kyseisen kunnan koululautakunnan kokouksen pöytäkirjasta:"Hillilän koulun oppilaat mahtuvat järkevästi Raumankarin koululle, eikä opetuksellinen taso heikkene kokonaisuutta ajatellen merkittävästi"
Järkevästi....Opetuksellinen taso...Heikkene....Kokonaisuutta ajatellen...Merkittävästi...
Entä lapsia ajatellen?
Sirkkamäen ja Särkisalon kyläkoulujen lakkautusta ajetaan kiivaaseen tahtiin
Kuvassa Sirkkamäen koulu (lähde: http://www.konnevesi.fi/Sirkkamaki/kuvat3.htm)
Kuvassa Särkisalon koulu (lähde: http://www.peda.net/verkkolehti/konnevesi/sarkisalo?m=content&s_id=2)
Sirkkamäen ja Särkisalon ala-asteet sijaitsevat kauniissa Konneveden kunnassa lähellä Jyväskylää.
Kunnassa toimii viisi ala-astetta sekä yksi yläkoulu. Sirkkamäen ja Särkisalon koulujen lakkautusprosessi on käynnistynyt vauhdilla.
Kunnassa toimii viisi ala-astetta sekä yksi yläkoulu. Sirkkamäen ja Särkisalon koulujen lakkautusprosessi on käynnistynyt vauhdilla.
31.10.2007 kunnan sivistyslautakunta käsitteli kouluverkkoasiaa osana seuraavan vuoden talousarviota. Suoraan kokoukseen (ei etukäteen luottamushenkilöille tutustuttavaksi) tuotiin seuraava päätösteksti ehdolle:
"Talousarvion raamiin pääseminen edellytää sivistystoimelta toimintojen rakenteellista tarkastelua". Kouluverkoston supistamisen osalta sivistystoimen johtajan esitys sivistyslautakunnalle lähtee siitä, että kunnanvaltuuston iltakoulussaan antamaan talousarvion raamiin 2008 ei ole mahdollista päästä ilman koulujen lakkautuksia, joka sekään ei riitä. "
"Talousarvioehdotuksessa esitetään kahden koulun: Sirkkamäen ja Särkisalon koulun lakkauttamista keväällä 2008. Säästöt saavutettaisiin henkilöstökulujen vähentymisen kautta. Henkilöpoistuma olisi kolme (3) henkilöä. Poistuma toteutuisi luontaisen poistuman kautta. Rakenteellisen muutoksen kautta pystyttäisiin erityisesti pitkällä aikavälillä saamaan aikaan selkeitä kustannussäästöjä. Lyhyellä aikavälillä ei isoja kustannussäästöjä ole odotettavissa."
Sivistyslautakunta hyväksyi sivistystoimenjohtajan esityksen pienin muutoksin kokouksessaan.
Lakkautusesitys on ehdollinen Sirkkamäen koulun osalta, koska sitä on suunniteltu seudulliseksi kouluksi.
Linkki lakkautuksen käsittelyyn sivistyslautakunnassa 31.10.2007 kokonaisuudessaan täällä.
Kunnanhallitus on käsitellyt asiaa osana vuoden 2008 talousarviota 26.11.2007. Kyseisen kokouksen pöytäkirjassa ei mainita erikseen koulujen lakkautuksesta sanaakaan. Esitetty talousarvio on kuitenkin hyväksytty kunnanhallituksessa. Konneveden kunnanvaltuusto käsittelee asiaa 14.12.2007.
---
Kunnan sivuilta ei löydy mitään mainintoja seuraavista asioista: Missä on lain vaatima asianosaisten kuuleminen ja vaikuttamismahdollisuuksien varaaminen? Missä avoin keskustelu asian tiimoilta? Vuoropuhelu koulupiirin asukkaiden kanssa? Tiedotus kunnan asukkaille asian vireilläolosta? Missä asianmukainen ja perusteellinen Kuntaliiton ohjeistama kouluverkkoselvitys?
---
Päätöksentekoprosessi ei vaikuta menevän aivan lakien ja asetusten mukaisesti. Puhumattakaan hyvästä hallintotavasta, jota kunnilta edellytetään.
---
Pisimmillään koulumatkaa Konneveden kunnan keskuskouluun kertyy koululaisilla yli 30 km, jos oma kyläkoulu lakkautetaan.
"Talousarvion raamiin pääseminen edellytää sivistystoimelta toimintojen rakenteellista tarkastelua". Kouluverkoston supistamisen osalta sivistystoimen johtajan esitys sivistyslautakunnalle lähtee siitä, että kunnanvaltuuston iltakoulussaan antamaan talousarvion raamiin 2008 ei ole mahdollista päästä ilman koulujen lakkautuksia, joka sekään ei riitä. "
"Talousarvioehdotuksessa esitetään kahden koulun: Sirkkamäen ja Särkisalon koulun lakkauttamista keväällä 2008. Säästöt saavutettaisiin henkilöstökulujen vähentymisen kautta. Henkilöpoistuma olisi kolme (3) henkilöä. Poistuma toteutuisi luontaisen poistuman kautta. Rakenteellisen muutoksen kautta pystyttäisiin erityisesti pitkällä aikavälillä saamaan aikaan selkeitä kustannussäästöjä. Lyhyellä aikavälillä ei isoja kustannussäästöjä ole odotettavissa."
Sivistyslautakunta hyväksyi sivistystoimenjohtajan esityksen pienin muutoksin kokouksessaan.
Lakkautusesitys on ehdollinen Sirkkamäen koulun osalta, koska sitä on suunniteltu seudulliseksi kouluksi.
Linkki lakkautuksen käsittelyyn sivistyslautakunnassa 31.10.2007 kokonaisuudessaan täällä.
Kunnanhallitus on käsitellyt asiaa osana vuoden 2008 talousarviota 26.11.2007. Kyseisen kokouksen pöytäkirjassa ei mainita erikseen koulujen lakkautuksesta sanaakaan. Esitetty talousarvio on kuitenkin hyväksytty kunnanhallituksessa. Konneveden kunnanvaltuusto käsittelee asiaa 14.12.2007.
---
Kunnan sivuilta ei löydy mitään mainintoja seuraavista asioista: Missä on lain vaatima asianosaisten kuuleminen ja vaikuttamismahdollisuuksien varaaminen? Missä avoin keskustelu asian tiimoilta? Vuoropuhelu koulupiirin asukkaiden kanssa? Tiedotus kunnan asukkaille asian vireilläolosta? Missä asianmukainen ja perusteellinen Kuntaliiton ohjeistama kouluverkkoselvitys?
---
Päätöksentekoprosessi ei vaikuta menevän aivan lakien ja asetusten mukaisesti. Puhumattakaan hyvästä hallintotavasta, jota kunnilta edellytetään.
---
Pisimmillään koulumatkaa Konneveden kunnan keskuskouluun kertyy koululaisilla yli 30 km, jos oma kyläkoulu lakkautetaan.
Myöskään sitä ei mainittu missään kunnan elinten pöytäkirjoissa. Lieneekö toisarvoinen asia päättäjien arvomaailmassa?
28.11.07
Säästölaskelmat koulujen lakkautuksesta
MIHIN KUNTIEN SÄÄSTÖLASKELMAT YLEENSÄ PERUSTUVAT?
Kunnan laatiessa säästölaskelmia jonkin koulun lakkautusta koskien, laskelmat koostuvat yleensä kunnan kirjanpitoon perustuvista koulun nykyisistä kokonaiskustannuksista (= KULUJEN VÄHENNYKSET jos koulu lakkautetaan) sekä arvioiduista tai tiedossa olevista säilyvistä tai lisäkustannuksista lakkautuksen tapahtuessa (=KULUJEN LISÄYKSET). Näiden erotus esitetään päättäjille lakkautuksesta koituvina nettosäästöinä (=SÄÄSTÖT)
Koulun nykyiset kustannukset laskelmissa voidaan esittää joko viimeisen täyden lukuvuoden luvuista, johon on siis koottu kahden eri kalenterivuoden luvut (esim. syyslukukausi 2006 ja kevätlukukausi 2007) tai viimeisen täyden kalenterivuoden luvuista (esim. kevätlukukausi 2007 ja syyslukukausi 2007). Kustannukset voidaan esittää toteutumiin tai talousarvioon perustuen.
Talousarvioon (TA) perustuvat laskelmat on otettu kunnan laatimasta budjetista eivätkä toteutuneista kustannuksista. Toteutuneet kustannukset ovat aina saatavissa kunnasta pyydettäessä tilikohtaisesti edelliseltä täydeltä vuodelta tai vaikkapa kuluvan vuoden osalta jo päättyneiltä kuukausilta kuten vaikkapa 1-6 kuukaudet puolen vuoden toteumana.
Perustuvatpa koulun nykyiset kokonaiskustannukset talousarvioon tai toteumiin, ne ovat yleensä faktaa, josta ei voi olla montaa eri mieltä. Sen sijaan lakkautuksesta koituvien kulujen lisäyksistä esiintyy valitettavan usein virheellisiä ja puutteellisia laskelmia kunnissa.
ESIMERKKI TODELLISESTA ELÄMÄSTÄ ERÄÄN KOULUN LAKKAUTUKSEN SÄÄSTÖLASKELMISTA
Koulu on kaksiopettajainen koulu, jossa yksi koulukäyntiavustaja sekä yksi keittäjä/siivooja. Oppilaita on n. 30. Todellisia lukuja on pyöristetty paremman luettavuuden vuoksi. Ensimmäinen säästölaskelma on koulutoimen laatima, toinen kyseisen kunnan kunnanhallituksen linjaus ja kolmas koulupiirin asukkaiden laatima laskelma. Kaikki siis samasta lakkautusuhan alla olleesta koulusta.
1) Koulutoimen tekemä säästölaskelma koulutuslautakunnalle lakkautuksen valmistelun yhteydessä. Perustuu vuoden 2006 talousarvioon.
Kunnan laatiessa säästölaskelmia jonkin koulun lakkautusta koskien, laskelmat koostuvat yleensä kunnan kirjanpitoon perustuvista koulun nykyisistä kokonaiskustannuksista (= KULUJEN VÄHENNYKSET jos koulu lakkautetaan) sekä arvioiduista tai tiedossa olevista säilyvistä tai lisäkustannuksista lakkautuksen tapahtuessa (=KULUJEN LISÄYKSET). Näiden erotus esitetään päättäjille lakkautuksesta koituvina nettosäästöinä (=SÄÄSTÖT)
Koulun nykyiset kustannukset laskelmissa voidaan esittää joko viimeisen täyden lukuvuoden luvuista, johon on siis koottu kahden eri kalenterivuoden luvut (esim. syyslukukausi 2006 ja kevätlukukausi 2007) tai viimeisen täyden kalenterivuoden luvuista (esim. kevätlukukausi 2007 ja syyslukukausi 2007). Kustannukset voidaan esittää toteutumiin tai talousarvioon perustuen.
Talousarvioon (TA) perustuvat laskelmat on otettu kunnan laatimasta budjetista eivätkä toteutuneista kustannuksista. Toteutuneet kustannukset ovat aina saatavissa kunnasta pyydettäessä tilikohtaisesti edelliseltä täydeltä vuodelta tai vaikkapa kuluvan vuoden osalta jo päättyneiltä kuukausilta kuten vaikkapa 1-6 kuukaudet puolen vuoden toteumana.
Perustuvatpa koulun nykyiset kokonaiskustannukset talousarvioon tai toteumiin, ne ovat yleensä faktaa, josta ei voi olla montaa eri mieltä. Sen sijaan lakkautuksesta koituvien kulujen lisäyksistä esiintyy valitettavan usein virheellisiä ja puutteellisia laskelmia kunnissa.
ESIMERKKI TODELLISESTA ELÄMÄSTÄ ERÄÄN KOULUN LAKKAUTUKSEN SÄÄSTÖLASKELMISTA
Koulu on kaksiopettajainen koulu, jossa yksi koulukäyntiavustaja sekä yksi keittäjä/siivooja. Oppilaita on n. 30. Todellisia lukuja on pyöristetty paremman luettavuuden vuoksi. Ensimmäinen säästölaskelma on koulutoimen laatima, toinen kyseisen kunnan kunnanhallituksen linjaus ja kolmas koulupiirin asukkaiden laatima laskelma. Kaikki siis samasta lakkautusuhan alla olleesta koulusta.
1) Koulutoimen tekemä säästölaskelma koulutuslautakunnalle lakkautuksen valmistelun yhteydessä. Perustuu vuoden 2006 talousarvioon.
Nykyiset koulun kustannukset: Henkilöstökulut (palkat+sotut)___ 129 000
Palvelut, matkustus ja kuljetus____ 14 000
Ruokahuolto____ 28 000
Muut palvelut_____ 1 500
Aineet, tarvikkeet ja tavarat_____ 7 000
Sisäiset vuokrat (kiinteistöpalvelut)____ 41 000
Muut kulut______ 500
KULUJEN VÄHENNYKSET YHTEENSÄ__ 221 000
Syntyvät lisäkustannukset: Yksi opettajanvirka siirtyy toiseen kouluun lakkautuksen myötä___ 50 000
Koulunkäyntiavustaja siirtyy toiseen kouluun___ 17 000
Siirtyvien oppilaiden aineet ja tarvikkeet toisessa koulussa____ 3 700
Kuljetuskulut (lisääntyvät pidempien matkojen vuoksi)__ 30 000
Ruokahuolto toisessa koulussa (pelkät raaka-aineet)___ 2 400
KULUJEN SÄILYMISET/LISÄYKSET YHTEENSÄ_ 102 300
NETTOSÄÄSTÖ koulun lakkautuksesta_ 119 000
Palvelut, matkustus ja kuljetus____ 14 000
Ruokahuolto____ 28 000
Muut palvelut_____ 1 500
Aineet, tarvikkeet ja tavarat_____ 7 000
Sisäiset vuokrat (kiinteistöpalvelut)____ 41 000
Muut kulut______ 500
KULUJEN VÄHENNYKSET YHTEENSÄ__ 221 000
Syntyvät lisäkustannukset: Yksi opettajanvirka siirtyy toiseen kouluun lakkautuksen myötä___ 50 000
Koulunkäyntiavustaja siirtyy toiseen kouluun___ 17 000
Siirtyvien oppilaiden aineet ja tarvikkeet toisessa koulussa____ 3 700
Kuljetuskulut (lisääntyvät pidempien matkojen vuoksi)__ 30 000
Ruokahuolto toisessa koulussa (pelkät raaka-aineet)___ 2 400
KULUJEN SÄILYMISET/LISÄYKSET YHTEENSÄ_ 102 300
NETTOSÄÄSTÖ koulun lakkautuksesta_ 119 000
2) Kunnanhallituksen tekemä linjaus samoista säästöistä kuntalaisten esitettyä oikaisuja ja korjauksia edellä esitettyyn laskelmaan. Perustuu toteutuneisiin kustannuksiin syksylukukauden 2006 osalta sekä talousarviolukuihin 2007 kevätlukukauden osalta. Huomioitavaa on siis, että kunnan eri elimet voivat perustaa laskelmansa aivan eri lukuihin!
Nykyiset koulun kustannukset: Henkilöstökulut (palkat+sotut)___ 108 000
Palvelut, matkustus ja kuljetus_____ 8 700
Ruokahuolto____ 32 500
Muut palvelut_____ 1 600
Aineet, tarvikkeet ja tavarat_____ 2 600
Sisäiset vuokrat (kiinteistöpalvelut)____ 34 000
Muut kulut______ 800
KULUJEN VÄHENNYKSET YHTEENSÄ__ 188 000
Syntyvät lisäkustannukset: Yksi opettajanvirka siirtyy toiseen kouluun lakkautuksen myötä___ 50 000
Valtionosuuksien menetys (13 lasta siirtyy naapurikunnan kyläkouluun)___ 36 000
Koulunkäyntiavustaja siirtyy toiseen kouluun___ 17 000
Kuljetuskulut, ruokahuolto, aineet ja tarvikkeet toisessa koulussa___ 18 000
KULUJEN SÄILYMISET/LISÄYKSET YHTEENSÄ __121 000
NETTOSÄÄSTÖ koulun lakkautuksesta___ 67 000
Palvelut, matkustus ja kuljetus_____ 8 700
Ruokahuolto____ 32 500
Muut palvelut_____ 1 600
Aineet, tarvikkeet ja tavarat_____ 2 600
Sisäiset vuokrat (kiinteistöpalvelut)____ 34 000
Muut kulut______ 800
KULUJEN VÄHENNYKSET YHTEENSÄ__ 188 000
Syntyvät lisäkustannukset: Yksi opettajanvirka siirtyy toiseen kouluun lakkautuksen myötä___ 50 000
Valtionosuuksien menetys (13 lasta siirtyy naapurikunnan kyläkouluun)___ 36 000
Koulunkäyntiavustaja siirtyy toiseen kouluun___ 17 000
Kuljetuskulut, ruokahuolto, aineet ja tarvikkeet toisessa koulussa___ 18 000
KULUJEN SÄILYMISET/LISÄYKSET YHTEENSÄ __121 000
NETTOSÄÄSTÖ koulun lakkautuksesta___ 67 000
3) Koulupiirin asukkaiden laatimat korjaukset ja kommentit edelliseen kunnanhallituksen säästölaskelmaan. -Kunnan laskelmissa kulujen lisäyksessä oli laskettu aineet ja tarvikkeet todellisuutta pienemmiksi. Tarvikeostot oli kunnassa keskitetty ja siitä huolimatta ko. kuluerän osuus per lapsi oli arvioitu huomattavasti pienemmäksi uudessa koulussa kuin nykyisessä. = Puuttuva lisäkustannus n. 6 500 euroa -Ruokahuollon osalta ei oltu huomioitu sitä, että toiseen kouluun siirtyvien lasten osalta kunnan keskuskeittiö olisi tarvinnut yli 20 000 investoinnin keittiökalustoon lisääntyvien ruoka-annosten vuoksi. Myös uusien ruoka-annosten valmistamisen vaikutus keittiöhenkilökunnan määrään oli arvioimatta. = Puuttuva lisäkustannus 20 000 euron investointi
-Kunnan laskelmissa ei oltu huomioitu sitä, että jos koulurakennus olisi jäänyt kunnan omistukseen, niin pelkät vuosittaiset ylläpitokulut olisivat olleet n. 10 000 euroa. = Puuttuva lisäkustannus 10 000 euroa.
-Niissä perheissä, joiden 13 lasta oli ilmoitettu naapurikunnan kyläkouluun (sillä edellytyksellä, että oma kyläkoulu lakkautetaan), oli alle kouluikäisiä lapsia tulossa reilusti lähivuosina kouluun, eli valtionosuuksien menetys olisi kunnan laskelmien lisäki tulevaisuudessa jokaisena vuotena 36 000 euroa (n. 2800 euroa / lapsi). = Puuttuva lisäkustannus tulevaisuudessa menetetyt valtionosuudet vuosittain 36 000 euroa.
Yllä mainittujen lisäkustannusten jälkeen koulun lakkautuksesta saatava säästö hupenee lähelle ”ei mitään”.
HUOMIOITAVIA ASIOITA SÄÄSTÖLASKELMIA TARKASTELTAESSA
Jokainen säästölaskelmissa esitetty kulu- tai säästösumma on kunnan toimesta voitava purkaa auki siten, että se on kaikkien ymmärrettävissä.
Yllättävän usein säästölaskelmista puuttuu niiden investointien osuus, joita syntyy lasten siirtyessä toiseen kouluun (esim. ruokahuolto, kalusteet ja kalusto jne.).
Lakkautettavan koulun kiinteistökulut eivät katoa, jos rakennus jää kunnan omistukseen. Usein laskelmat on laadittu ainoastaan koulutoimen toimialaa koskien, mutta niissä on huomioitava myös kunnan tekninen toimi (kiinteistötoimi). Koulun lakkautusta on aina tarkasteltava koko kunnan talouden kannalta, eikä yksittäisen toimialan.
Lisääntyvien kuljetuskustannusten osalta on oltava luotettava laskelma/arvio esimerkiksi liikennöitsijältä.
RAHASSA MITTAAMATTOMAT TEKIJÄT
Myös muut kuin suoraan rahassa mitattavat vaikutukset koulun lakkautuksen myötä ON listattava ja arvotettava kunnassa. Ne ovat vähintään yhtä tärkeitä, jollei tärkeämpiä kuin numeeriset seuraukset. Ennemmin tai myöhemmin nämä asiat vaikuttavat myös kunnan talouteen. Näitä ovat mm.
1) mahdollisesti lisääntyvät odotustunnit uudessa koulussa (koulukyyditys vain tiettyihin aikoihin) 2) kuinka pitkäksi matkassa ja ajassa uusi koulumatka muodostuu 3) suurempien luokkakokojen vaikutus lisääntyvään koulunkäyntiavustajien ja erityisopetuksen tarpeeseen 4) kyläkoulut tulevaisuuden vetovoimatekijänä uusille asukkaille
5) yhteisöllisyys, turvallisuus, pienimuotoisuus ja läheisyys lähikoulun ITSEISARVONA.
Lopuksi voidaan tivata kuntapäättäjiltä sekä valmistelevilta virkamiehiltä sitä, MISSÄ on ennakkoluuloton ideointi kylä- ja lähikoulun suomista lukuisista mahdollisuuksista kunnille sen tuomien rasitusten ja säästökohteiden kiivaan etsinnän sijaan. Kyläkoulu monipuolisena kyläkeskuksena yhdistettynä muihin toimintoihin? Vaihtoehtoisen pedagogiikan ja uudenlaisen opetuksen edelläkävijä? Koko kunnan pienten lasten koulu? Mahdollisuus, ei rasite?
-Kunnan laskelmissa ei oltu huomioitu sitä, että jos koulurakennus olisi jäänyt kunnan omistukseen, niin pelkät vuosittaiset ylläpitokulut olisivat olleet n. 10 000 euroa. = Puuttuva lisäkustannus 10 000 euroa.
-Niissä perheissä, joiden 13 lasta oli ilmoitettu naapurikunnan kyläkouluun (sillä edellytyksellä, että oma kyläkoulu lakkautetaan), oli alle kouluikäisiä lapsia tulossa reilusti lähivuosina kouluun, eli valtionosuuksien menetys olisi kunnan laskelmien lisäki tulevaisuudessa jokaisena vuotena 36 000 euroa (n. 2800 euroa / lapsi). = Puuttuva lisäkustannus tulevaisuudessa menetetyt valtionosuudet vuosittain 36 000 euroa.
Yllä mainittujen lisäkustannusten jälkeen koulun lakkautuksesta saatava säästö hupenee lähelle ”ei mitään”.
HUOMIOITAVIA ASIOITA SÄÄSTÖLASKELMIA TARKASTELTAESSA
Jokainen säästölaskelmissa esitetty kulu- tai säästösumma on kunnan toimesta voitava purkaa auki siten, että se on kaikkien ymmärrettävissä.
Yllättävän usein säästölaskelmista puuttuu niiden investointien osuus, joita syntyy lasten siirtyessä toiseen kouluun (esim. ruokahuolto, kalusteet ja kalusto jne.).
Lakkautettavan koulun kiinteistökulut eivät katoa, jos rakennus jää kunnan omistukseen. Usein laskelmat on laadittu ainoastaan koulutoimen toimialaa koskien, mutta niissä on huomioitava myös kunnan tekninen toimi (kiinteistötoimi). Koulun lakkautusta on aina tarkasteltava koko kunnan talouden kannalta, eikä yksittäisen toimialan.
Lisääntyvien kuljetuskustannusten osalta on oltava luotettava laskelma/arvio esimerkiksi liikennöitsijältä.
RAHASSA MITTAAMATTOMAT TEKIJÄT
Myös muut kuin suoraan rahassa mitattavat vaikutukset koulun lakkautuksen myötä ON listattava ja arvotettava kunnassa. Ne ovat vähintään yhtä tärkeitä, jollei tärkeämpiä kuin numeeriset seuraukset. Ennemmin tai myöhemmin nämä asiat vaikuttavat myös kunnan talouteen. Näitä ovat mm.
1) mahdollisesti lisääntyvät odotustunnit uudessa koulussa (koulukyyditys vain tiettyihin aikoihin) 2) kuinka pitkäksi matkassa ja ajassa uusi koulumatka muodostuu 3) suurempien luokkakokojen vaikutus lisääntyvään koulunkäyntiavustajien ja erityisopetuksen tarpeeseen 4) kyläkoulut tulevaisuuden vetovoimatekijänä uusille asukkaille
5) yhteisöllisyys, turvallisuus, pienimuotoisuus ja läheisyys lähikoulun ITSEISARVONA.
Lopuksi voidaan tivata kuntapäättäjiltä sekä valmistelevilta virkamiehiltä sitä, MISSÄ on ennakkoluuloton ideointi kylä- ja lähikoulun suomista lukuisista mahdollisuuksista kunnille sen tuomien rasitusten ja säästökohteiden kiivaan etsinnän sijaan. Kyläkoulu monipuolisena kyläkeskuksena yhdistettynä muihin toimintoihin? Vaihtoehtoisen pedagogiikan ja uudenlaisen opetuksen edelläkävijä? Koko kunnan pienten lasten koulu? Mahdollisuus, ei rasite?
15.11.07
Tasapuolisten koulutusmahdollisuuksien turvaamisesta puheenvuoro oheisessa seminaarissa
Agricolan perilliset yhdenvertaisessa EU-Suomessa Seminaari kielestä ja kirjallisuudesta
20.11.2007 klo 12-16, Tieteiden talon sali 505
Kirkkokatu 6, 01700 Helsinki. Vahtimestari (09)228 69 265
tai 050-4080 557, tieteidentalo@tsv.fi
Ohjelma - muutokset mahdollisia
Professori Eero Tarasti: Suomalaisen kulttuurin kohtalo Professori emeritus Osmo Hänninen: Oma kielemme ja ilmaisuvoimamme luovuuden lähteenä Kirjailija Harri Raitis: Agricolan aate Lehtori, puheenjohtaja Mervi Murto (Äidinkielen opettajain liitto ry): Kirjallisuudenopetuksen tavoitteita ja käytäntöä Rehtori Iina Armila: Kielemme semioottis-lingvististen ajatteluprosessien muokkaajana Fil. yo Juho Pahajoki ja FM, jatko-opiskelija Jarna Pihlajamäki: Tarvitaanko yliopistoissa Suomen kirjallisuuden opetusta? Sivistystoimentarkastaja Kari Lehtola: Tasapuoliset koulutusmahdollisuudet turvattava – Suomen tavoitteissa ja käytännön toimissa huutava ristiriita
Kommenttipuheenvuoroja Paneelikeskustelu Miten Agricolan perinnön käy? Professori emeritus Osmo Hännisen johdolla keskustelevat mm. erikoistutkija Sakari Katajamäki, sivistystoimentarkastaja Kari Lehtola, kansanedustaja, KM Tuula Peltonen ja professori Eero Tarasti
Järjestäjinä Suomen sana* ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Tietoja: Katriina Kajannes kajannes.katriina@gmail.com 050-4303451
Vapaa pääsy *Valtakunnallinen kirjallisuusyhdistys, Suomen sana, on Kuopion yliopistossa perustettu valtakunnallinen kirjallisuusyhdistys. Perustajajäseniä on eri puolilta maata. Puheenjohtajana toimii dosentti Katriina Kajannes Jyväskylästä.
Yhdistys edistää kirjallisuutta, puhuttua sanaa ja kulttuuria. Lisäksi se toimii yhteiskunnan unilukkarina ja yhteiskunnallisen keskustelun synnyttäjänä. Suomen sana seuraa laaja-alaisesti suomen kielen ja kirjallisuuden asemaa. [lainaus Suomen kirjailijanimikkoseurat ry:n sivustolta http://nimikot.nettisivut.fi/uutisia/)
20.11.2007 klo 12-16, Tieteiden talon sali 505
Kirkkokatu 6, 01700 Helsinki. Vahtimestari (09)228 69 265
tai 050-4080 557, tieteidentalo@tsv.fi
Ohjelma - muutokset mahdollisia
Professori Eero Tarasti: Suomalaisen kulttuurin kohtalo Professori emeritus Osmo Hänninen: Oma kielemme ja ilmaisuvoimamme luovuuden lähteenä Kirjailija Harri Raitis: Agricolan aate Lehtori, puheenjohtaja Mervi Murto (Äidinkielen opettajain liitto ry): Kirjallisuudenopetuksen tavoitteita ja käytäntöä Rehtori Iina Armila: Kielemme semioottis-lingvististen ajatteluprosessien muokkaajana Fil. yo Juho Pahajoki ja FM, jatko-opiskelija Jarna Pihlajamäki: Tarvitaanko yliopistoissa Suomen kirjallisuuden opetusta? Sivistystoimentarkastaja Kari Lehtola: Tasapuoliset koulutusmahdollisuudet turvattava – Suomen tavoitteissa ja käytännön toimissa huutava ristiriita
Kommenttipuheenvuoroja Paneelikeskustelu Miten Agricolan perinnön käy? Professori emeritus Osmo Hännisen johdolla keskustelevat mm. erikoistutkija Sakari Katajamäki, sivistystoimentarkastaja Kari Lehtola, kansanedustaja, KM Tuula Peltonen ja professori Eero Tarasti
Järjestäjinä Suomen sana* ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Tietoja: Katriina Kajannes kajannes.katriina@gmail.com 050-4303451
Vapaa pääsy *Valtakunnallinen kirjallisuusyhdistys, Suomen sana, on Kuopion yliopistossa perustettu valtakunnallinen kirjallisuusyhdistys. Perustajajäseniä on eri puolilta maata. Puheenjohtajana toimii dosentti Katriina Kajannes Jyväskylästä.
Yhdistys edistää kirjallisuutta, puhuttua sanaa ja kulttuuria. Lisäksi se toimii yhteiskunnan unilukkarina ja yhteiskunnallisen keskustelun synnyttäjänä. Suomen sana seuraa laaja-alaisesti suomen kielen ja kirjallisuuden asemaa. [lainaus Suomen kirjailijanimikkoseurat ry:n sivustolta http://nimikot.nettisivut.fi/uutisia/)
28.10.07
Toivakan Ruuhimäen koulu lakkautusuhan alla
Toivakan kunnan Ruuhimäen kyläkoulu on lakkautusuhan alla.Kunnan nettisivujen pöytäkirjoista tai esityslistoista asia ei tule ainakaan ensietsimällä ilmi, vaan ainoa info asiasta löytyy Ruuhimäen kylän nettisivujen koulu -linkin takaa. Uutinen täällä.
Ruuhimäen koulun etusivulta löytyvä omakuvaus lainattuna alla:
KUKAAN EI OSAA KAIKKEA,
MUTTA JOKAINEN OSAA JOTAKIN.
Tuo ajatus ohjaa toimintaamme.
Se on vähentänyt
meidän kaikkien niiskutusta
ja lisännyt hymyä.
Hetken tuota ajatusta mietittyämme
olemme taas jaksaneet
yrittää eteen päin,
ponnistella voimiemme
ja kykyjemme mukaan.
Ponnistelumme on jatkoa tämän koulun kohta sadan
vuoden toiminnalle. Koulumme on täyttänyt sille asetetun
tavoitteen eli auttanut suomalaisia lukemisen ja laskemisen
alkuun. Bonuksena on kerrottu myös muutamasta maailman
ihmeestä; avaruudesta, elämästä maapallolla, ihmisestä
ym. Niillä tiedoilla ja taidoilla oppilaamme ovat voineet
jatkaa elämänsä ja maailman rakentamista.
4.10.07
Kamera kiertää kyläkouluissa perjantaina 5.10
Perjantaina 5.10.2007 Klo. 19.20 YLE:n Kamera kiertää TV2:lla mm. kyläkoulun ja Ilon pedagogiikan parissa.
Kirjasto sai Ilon Pedagogiikkaa Ilon Pedagogiikkaa -julkaisu löytyy pian myös Mäntyharjun kirjastosta, sillä aihetta käsitteleviä julkaisuja lahjoitettiin maanantaina kirjastoon. Halmeniemen Vapaata Kyläkoulua ylläpitäneen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Christensen toi kirjastolle viisi kappaletta Eila Korpisen toimittamaa 'Kohti ilon pedagogiikkaa' -kirjasta sekä viisi kappaletta Harri Vainio pro gradu-työtä 'Koulu on päässyt vankilasta'. Vainio toimi opettajana Halmeniemen Vapaalla Kyläkoululla. Molemmat kirjat on kustantanut Jyväskylän yliopisto, jonka Tutkiva opettaja-sarjassa ne on julkaistu. Christensenin mukaan kirjat kuuluvat kunnankirjastoon, koska oli niin lähellä, että Mäntyharjussa olisi päästy kehittämään ensimmäisenä suomalaista vaihtoehtoista pedagogiikkaa. Lahjoitusta kuvasi myös Ylen kamera, sillä toimittaja Pekka Myyryläinen on koostamassa juttua kyläkouluista perjantaiseen Kamera kiertää -ohjelmaan. Myyryläinen kävi myös Hirvensalmella Lahnaniemen kyläkoululla, joka on ohjelmassa esimerkki siitä, miten hyvin asiat voivat kyläkoulussa olla. Ohjelma esitetään TV2:ssa perjantaina klo 19.20.
Kirjasto sai Ilon Pedagogiikkaa Ilon Pedagogiikkaa -julkaisu löytyy pian myös Mäntyharjun kirjastosta, sillä aihetta käsitteleviä julkaisuja lahjoitettiin maanantaina kirjastoon. Halmeniemen Vapaata Kyläkoulua ylläpitäneen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Christensen toi kirjastolle viisi kappaletta Eila Korpisen toimittamaa 'Kohti ilon pedagogiikkaa' -kirjasta sekä viisi kappaletta Harri Vainio pro gradu-työtä 'Koulu on päässyt vankilasta'. Vainio toimi opettajana Halmeniemen Vapaalla Kyläkoululla. Molemmat kirjat on kustantanut Jyväskylän yliopisto, jonka Tutkiva opettaja-sarjassa ne on julkaistu. Christensenin mukaan kirjat kuuluvat kunnankirjastoon, koska oli niin lähellä, että Mäntyharjussa olisi päästy kehittämään ensimmäisenä suomalaista vaihtoehtoista pedagogiikkaa. Lahjoitusta kuvasi myös Ylen kamera, sillä toimittaja Pekka Myyryläinen on koostamassa juttua kyläkouluista perjantaiseen Kamera kiertää -ohjelmaan. Myyryläinen kävi myös Hirvensalmella Lahnaniemen kyläkoululla, joka on ohjelmassa esimerkki siitä, miten hyvin asiat voivat kyläkoulussa olla. Ohjelma esitetään TV2:ssa perjantaina klo 19.20.
Esiopetus kyläkouluissa
Kirjoittaja: Kasvatustieteen professori Eira Korpinen KYLÄKOULUYMPÄRISTÖ SOPII ESIOPPILAALLE
Lukuvuoden 2001 alussa esiopetus toteutui kaikissa maamme kunnissa. Esiopetusta on kokeiltu ja kehitetty pidempään kuin mitään muuta kouluelämän uudistusta, sillä esikoulukomitea jätti mietintönsä jo 1970 -luvun alussa. Sen pohjalta käynnistyi eri puolilla maata laaja esiopetuskokeilu ja siihen liittyvä kehittämis- sekä tutkimustoiminta.
Kun varsinainen kokeilu päättyi vuonna 1985, esiopetus vakiintui useilla kokeilupaikkakunnilla osaksi koulutointa. Se laajentui myös muihin kuntiin. Melkein kolme neljäsosaa on yhdysluokissa eli kyläkoulujen yhteydessä. Kyläkoulut ovat olleet esiopetusuudistuksessa edellä kulkijoita. Myös aivan tuoretta tutkimustietoa on saatavissa mm. siitä, miten lapset kehittyvät erilaisissa esiopetusympäristöissä.
Tutkimukset osoittavat, että kyläkouluympäristö tarjoaa myös kuusivuotiaille lapsille heidän yksilöllistä kehitystään tukevan oppimisympäristön, sellaisen, jota myös uudet koululait edellyttävät. Niiden mukaan koulutuksen perusturvaan kuuluu mm. lapsen oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Ala-asteikäinen lapsi on herkimmässä kehitysvaiheessa fyysis-motorisen, älyllisen, sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen kannalta arvioiden. Sen sijaan pienten koululaisten pitkät koulumatkat odotteluaikoineen ovat uhka lasten terveydelle ja fyysiselle kunnolle. Suuret luokkakoot ja tehdasmaiset kouluyksiköt eivät turvaa lasten myönteistä yksilöllistä kehitystä.
Uusi oppimiskäsitys, jossa korostetaan jokaisen oppilaan tukemista aktiiviseen oppimiseen ja vahvan identiteetin sekä itsetunnon rakentumiseen, voi parhaiten toteutua pienen koulun tarjoamassa kasvuympäristössä. Suomalaisen lapsen identiteetti rakentuu myönteisesti pienessä lähiyhteisössä, kuten kyläkoulussa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa lapselle tarjoutuu turvallinen kenttä kokeilla elämänhallintataitoja. Eri-ikäisten lasten ryhmä laajentaa erityisesti lapsen minäkuvaa: millainen olen ollut pienenä, millaiseksi olen tulossa.
Lapsiryhmä toimii kuten perhe. Siinä huolehditaan pienemmistä, opitaan samalla vastuun ottamista muista ihmisistä ja itsestä sekä sisäistetään tärkeät eettiset säännöt osana jokapäiväistä elämää. Jokaiselle jää vahvana tunne siitä, että minusta välitetään, olen tärkeä ja arvokas. Nämä kokemukset merkitsevät vahvaa itsetuntoa, joka kantaa läpi ihmisen koko elämän. Niiden ydin muodostuu varhaisvuosina. Luonnonläheinen ympäristö tarjoaa ehtymättömän virikkeistön kehittää lasten luovaa uteliaisuutta, kekseliäisyyttä jatutkimisen halua.
Kyläkouluissa toteutuu parhaiten moderni opetussuunnitelmakäsitys, jossa opetussuunnitelma on elävä kulttuurinen rakennelma. Sitä ovat tekemässä yhdessä oppilaiden, opettajien kanssa ”koko kylä” - eri-ikäiset ja eri ammattien edustajat. Samalla koulu on avoin oppimisympäristö kaikille kyläläisille. Tällaisia kyläkouluja löytyy runsaasti kaikkialta Suomesta. Ne ovat myös verkottuneet muiden koulujen kanssa ja solmineet toimivat kansainväliset yhteydet Euroopan maihin mm. EU:n ohjelmien avulla.
Perusopetuslain perusteella koulutuksen järjestäjä voi päättää, mitkä vuosiluokat käsittävissä yksiköissä perusopetusta annetaan. Tämä antaa monia mahdollisuuksia innovatiiviseen opetuksen toteutukseen paikallisella tasolla. Jo tällä hetkellä on syntynyt useita pienten lasten (0-2 -luokat) kouluja, joiden yhteydessä saattaa olla jopa päiväkoti. Monesta kyläkoulusta on tullut kaikkien kyläläisten oppimiskeskus eli myös aikuisopetus on mahdollista samojen seinien sisällä. Tämä merkitsee käytännössä konkreettista ratkaisua elinikäisen oppimisen periaatteiden toteutumiseen.
Kyläkouluilla on poikkeuksellisen hyvät edellytykset ottaa vastaan myös kuusivuotiaat, mikäli kuntien koulusuunnitelmissa nämä koulut on säilytetty tai säilytetään lähikouluina ja samalla myös huolehditaan opettajien täydennyskoulutuksesta. Koska maastamme löytyy runsaasti ala-asteen kyläkoulujen opettajia, jotka ovat hankkineet ammattitaidon myös esioppilaiden opettajina, he voivat toimia ja useat toimivatkin kollegojensa kouluttajina.
Tähän löytyvät keinot verkostoitumalla alueellisesti ja valtakunnallisesti, niin kuin kyläkoulut ovat joissakin tapauksissa tehneetkin. Heillä on myös yhteydet yliopistojen opettajankoulutusyksiköihin, joiden opiskelijoita toimii opettajaharjoittelijoina kyläkouluilla. Esiopetuksen toteutuminen on vahvistanut näitä yhteyksiä.
On tärkeää tukea opettajien työtä ja täydennyskoulutusta esi- ja alkuopetuksen pedagogiikassa, jossa lapsilähtöisyys – lapsen yksilöllinen huomioon ottaminen, mahdollisuus edetä oman kehityskulun mukaan – on keskeinen periaate. Lapselle turvataan joustava, ilman katkoja tapahtuva siirtyminen, esiopetuksesta alkuopetukseen.
Kuusivuotiaan lapsen tietorakenteen kehittäminen vaatii opettajalta paneutumista ja suunnittelua. Esioppilaat suhtautuvat hyvin myönteisesti kouluun. KT Taina Peltosen lisensiaatin tutkimus osoitti, että esioppilaat ”muuttivat” jopa kouluympäristöä kaikille lapsille viihtyisämmäksi; kouluun tuli enemmän leikkiä, oppimispelejä sekä luokkiin leikki- ja leponurkkauksia. Lapsenomaisuuden lisääntyminen – leikin ja satujen osuus opetusmuotoina kasvoivat esioppilaiden myötä.
Vanhemmat kaipasivat enemmän tietoa esiopetuksen sisällöstä ja toiminnasta. Vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita ja opetustyön voimavara. Tällä alueella on tutkimusten mukaan kehittämisen tarvetta. Peltonen toteaakin ytimekkäästi: ”Koulu on valmis vastaanottamaan 6-vuotiaan, jos opettaja on siihen valmis”. Tuore väitöskirjatutkimus osoittaa, että yhdysluokkaympäristö on lapsen koululaiseksi kehittymisen ja kouluun sopeutumisen kannalta myönteisin ympäristö.
Eira Korpinen
Professori
Jyväskylän yliopisto
Opettajankoulutuslaitos
Lukuvuoden 2001 alussa esiopetus toteutui kaikissa maamme kunnissa. Esiopetusta on kokeiltu ja kehitetty pidempään kuin mitään muuta kouluelämän uudistusta, sillä esikoulukomitea jätti mietintönsä jo 1970 -luvun alussa. Sen pohjalta käynnistyi eri puolilla maata laaja esiopetuskokeilu ja siihen liittyvä kehittämis- sekä tutkimustoiminta.
Kun varsinainen kokeilu päättyi vuonna 1985, esiopetus vakiintui useilla kokeilupaikkakunnilla osaksi koulutointa. Se laajentui myös muihin kuntiin. Melkein kolme neljäsosaa on yhdysluokissa eli kyläkoulujen yhteydessä. Kyläkoulut ovat olleet esiopetusuudistuksessa edellä kulkijoita. Myös aivan tuoretta tutkimustietoa on saatavissa mm. siitä, miten lapset kehittyvät erilaisissa esiopetusympäristöissä.
Tutkimukset osoittavat, että kyläkouluympäristö tarjoaa myös kuusivuotiaille lapsille heidän yksilöllistä kehitystään tukevan oppimisympäristön, sellaisen, jota myös uudet koululait edellyttävät. Niiden mukaan koulutuksen perusturvaan kuuluu mm. lapsen oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Ala-asteikäinen lapsi on herkimmässä kehitysvaiheessa fyysis-motorisen, älyllisen, sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen kannalta arvioiden. Sen sijaan pienten koululaisten pitkät koulumatkat odotteluaikoineen ovat uhka lasten terveydelle ja fyysiselle kunnolle. Suuret luokkakoot ja tehdasmaiset kouluyksiköt eivät turvaa lasten myönteistä yksilöllistä kehitystä.
Uusi oppimiskäsitys, jossa korostetaan jokaisen oppilaan tukemista aktiiviseen oppimiseen ja vahvan identiteetin sekä itsetunnon rakentumiseen, voi parhaiten toteutua pienen koulun tarjoamassa kasvuympäristössä. Suomalaisen lapsen identiteetti rakentuu myönteisesti pienessä lähiyhteisössä, kuten kyläkoulussa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa lapselle tarjoutuu turvallinen kenttä kokeilla elämänhallintataitoja. Eri-ikäisten lasten ryhmä laajentaa erityisesti lapsen minäkuvaa: millainen olen ollut pienenä, millaiseksi olen tulossa.
Lapsiryhmä toimii kuten perhe. Siinä huolehditaan pienemmistä, opitaan samalla vastuun ottamista muista ihmisistä ja itsestä sekä sisäistetään tärkeät eettiset säännöt osana jokapäiväistä elämää. Jokaiselle jää vahvana tunne siitä, että minusta välitetään, olen tärkeä ja arvokas. Nämä kokemukset merkitsevät vahvaa itsetuntoa, joka kantaa läpi ihmisen koko elämän. Niiden ydin muodostuu varhaisvuosina. Luonnonläheinen ympäristö tarjoaa ehtymättömän virikkeistön kehittää lasten luovaa uteliaisuutta, kekseliäisyyttä jatutkimisen halua.
Kyläkouluissa toteutuu parhaiten moderni opetussuunnitelmakäsitys, jossa opetussuunnitelma on elävä kulttuurinen rakennelma. Sitä ovat tekemässä yhdessä oppilaiden, opettajien kanssa ”koko kylä” - eri-ikäiset ja eri ammattien edustajat. Samalla koulu on avoin oppimisympäristö kaikille kyläläisille. Tällaisia kyläkouluja löytyy runsaasti kaikkialta Suomesta. Ne ovat myös verkottuneet muiden koulujen kanssa ja solmineet toimivat kansainväliset yhteydet Euroopan maihin mm. EU:n ohjelmien avulla.
Perusopetuslain perusteella koulutuksen järjestäjä voi päättää, mitkä vuosiluokat käsittävissä yksiköissä perusopetusta annetaan. Tämä antaa monia mahdollisuuksia innovatiiviseen opetuksen toteutukseen paikallisella tasolla. Jo tällä hetkellä on syntynyt useita pienten lasten (0-2 -luokat) kouluja, joiden yhteydessä saattaa olla jopa päiväkoti. Monesta kyläkoulusta on tullut kaikkien kyläläisten oppimiskeskus eli myös aikuisopetus on mahdollista samojen seinien sisällä. Tämä merkitsee käytännössä konkreettista ratkaisua elinikäisen oppimisen periaatteiden toteutumiseen.
Kyläkouluilla on poikkeuksellisen hyvät edellytykset ottaa vastaan myös kuusivuotiaat, mikäli kuntien koulusuunnitelmissa nämä koulut on säilytetty tai säilytetään lähikouluina ja samalla myös huolehditaan opettajien täydennyskoulutuksesta. Koska maastamme löytyy runsaasti ala-asteen kyläkoulujen opettajia, jotka ovat hankkineet ammattitaidon myös esioppilaiden opettajina, he voivat toimia ja useat toimivatkin kollegojensa kouluttajina.
Tähän löytyvät keinot verkostoitumalla alueellisesti ja valtakunnallisesti, niin kuin kyläkoulut ovat joissakin tapauksissa tehneetkin. Heillä on myös yhteydet yliopistojen opettajankoulutusyksiköihin, joiden opiskelijoita toimii opettajaharjoittelijoina kyläkouluilla. Esiopetuksen toteutuminen on vahvistanut näitä yhteyksiä.
On tärkeää tukea opettajien työtä ja täydennyskoulutusta esi- ja alkuopetuksen pedagogiikassa, jossa lapsilähtöisyys – lapsen yksilöllinen huomioon ottaminen, mahdollisuus edetä oman kehityskulun mukaan – on keskeinen periaate. Lapselle turvataan joustava, ilman katkoja tapahtuva siirtyminen, esiopetuksesta alkuopetukseen.
Kuusivuotiaan lapsen tietorakenteen kehittäminen vaatii opettajalta paneutumista ja suunnittelua. Esioppilaat suhtautuvat hyvin myönteisesti kouluun. KT Taina Peltosen lisensiaatin tutkimus osoitti, että esioppilaat ”muuttivat” jopa kouluympäristöä kaikille lapsille viihtyisämmäksi; kouluun tuli enemmän leikkiä, oppimispelejä sekä luokkiin leikki- ja leponurkkauksia. Lapsenomaisuuden lisääntyminen – leikin ja satujen osuus opetusmuotoina kasvoivat esioppilaiden myötä.
Vanhemmat kaipasivat enemmän tietoa esiopetuksen sisällöstä ja toiminnasta. Vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita ja opetustyön voimavara. Tällä alueella on tutkimusten mukaan kehittämisen tarvetta. Peltonen toteaakin ytimekkäästi: ”Koulu on valmis vastaanottamaan 6-vuotiaan, jos opettaja on siihen valmis”. Tuore väitöskirjatutkimus osoittaa, että yhdysluokkaympäristö on lapsen koululaiseksi kehittymisen ja kouluun sopeutumisen kannalta myönteisin ympäristö.
Eira Korpinen
Professori
Jyväskylän yliopisto
Opettajankoulutuslaitos
4.9.07
Lapsen etu?
31.8.2007 pidettiin Jyväskylässä Yhdenvertaisuus-seminaari Keski-Suomen kulttuuriyhdistyksen järjestämänä.
Seminaarissa puhui mm. Itä-Suomen lääninhallituksen sivistystoimentarkastaja Kari Lehtola yksityishenkilönä.
Ohessa Lehtolan kirjoitus sekä linkki itse seminaarin esitykseen.
"Lasten perusoikeuksia poljetaan Suomessa surutta
Elinkelpoisen koulun lakkauttaminen haja-asutusalueella on rikos ihmisoikeuksia (YK), lapsen oikeuksia (lapsen oikeuksien julistus, YK) ja perusoikeuksia (Suomen perustuslaki) vastaan. Perusoikeuksista on rikottu yhdenvertaisuus-periaatetta, sivistyksellisiä oikeuksia sekä lapsen hyvinvoinnista ja yksilöllisen kasvun turvaamisesta huolehtimista vastaan. Julkisen vallan, ensisijaisesti lainsäätäjän, olisi turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Jollei näin tapahdu, olisi sen (valtio/ eduskunta) ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi. Kunnille annettu itsehallinnollinen asema esim. perusopetuksen järjestämisessä ei poista valtion ensisijaista vastuuta perusoikeuksien turvaamisessa kaikille kansalaisille – etenkin lapsille, joiden pitäisi olla valtiovallan erityisen huolenpidon ja suojelun alla.
Viimeisten 15 vuoden aikana on Suomessa lakkautettu noin 100 koulua joka ikinen vuosi. Koululakkauttamisia on perusteltu ensisijaisesti oppilaiden vähenemisellä ja toissijaisesti kuntatalouden säästövelvoitteilla.
On täysin selvää, että jos koulusta loppuvat oppilaat, on perusteltua lakkauttaa koulu. Nyt on käynyt vain niin, että oppilasvähenemistä on käytetty keppihevosena, jotta on päästy eroon ”turhista” ja ”rahaa vievistä” maaseudun kouluista. Kuvitellut säästöt ovat pääsääntöisesti jääneet kuvitelluiksi.
Lakkauttamiset eivät ole olleet missään järkevässä suhteessa oppilaiden vähenemiseen. Kunnat ovat tehneet koululakkautuksia etupainotteisesti. On järkevää tehdä kouluverkkoselvityksiä, mutta lakkautuksia ei saisi laittaa toimeen ennen kuin faktinen raja on tullut vastaan. Esim. ns. multi-age-opetusratkaisulla voitaisiin opetus toteuttaa laadukkaasti ja kustannustehokkaasti jopa 10 oppilaalle.
Tarkasteltaessa vuosia 2002–2006 nähdään, että maan perusopetuksen oppilaiden määrä väheni 18 438 (597 356 – 578 918), eli -3 %. Saman ajan kuluessa Suomen peruskoulujen määrä väheni 480 (3873 - 3393), vähenemistä oli 12 %. Suhdeluku on siis 1:4, eli koululakkauttamisia tehtiin maassamme nelinkertainen määrä oppilaiden vähenemiseen nähden.
Itä-Suomen läänin osalta oppilasmäärä laski 5208 (65 457 – 60 249), eli -8 %. Kouluja lakkautettiin 98 (414 – 316), eli koulujen määrä tippui 24 %. Suhdeluku on siis Itä-Suomen kohdalla 1:3, eli kouluja lakkautettiin kolminkertainen määrä oppilaiden vähenemiseen verrattuna. Itä-Suomen perusoppilaista jo 31 % on kuljetusoppilaita. Edellisen eduskunnan tekemän pienkoululisän lopettamispäätöksen seurauksena, 1.1.2006 alkaen, kuljetusoppilaiden osuus Itä-Suomessa kasvoi 7 % ja koko maassa lakkautettiin ennätysmäärä kouluja, 186 kpl. Luulen, että kansanedustajia harhautettiin.
Ihmisten yhdenvertainen kohtelu on oikeusjärjestelmämme kulmakiviä. Perusoikeusuudistuksen (v. 2000) yhteydessä korostettiin julkisen vallan velvollisuutta edistää tosiasiallista tasa-arvoa yhteiskunnassa. Lainsäädäntötyö ja voimavarojen kohdentaminen olisivat tehokkaita keinoja yhdenvertaisuuden edistämiseksi yhteiskunnassa. Oppilaiden vähenemistä on pidetty hyväksyttävänä yhteiskuntaintressinä erilaisen kohtelun oikeutukselle. Sitä se olisikin, jos oppilaiden väheneminen ja koulujen lakkauttaminen tapahtuisi samassa suhteessa. Kuntien etujärjestö on alkanut puhua ”riittävästä” yhdenvertaisuudesta; tämän stilisaation jälkeen ei yhdenvertaisuus-käsitteeseen jää mitään objektiivista sisältöä. Keväällä aloittaneen uuden hallituksen ohjelmassa todetaan, että ”jatketaan oppilaitosverkon sopeuttamista väestönmuutoksiin” – tätä sopii todella toivoa.
Koululakkauttamisia on kunnissa perusteltu säästösyillä. Vuosien 2000–2004 aikana perusopetuksen menot nousivat 24 % ja tuottavuus laski 13 %. Menojen suuri nousu selittyy erilaisten oppilashuolto- ja erityisopetusmenojen sekä kuljetuskustannusten kasvulla. Kuntakeskuksissa säästöt ovat selkeimmin näkyneet opetusryhmäkokojen kasvamisena. Kunnista on puuttunut kokonaisstrateginen palvelusuunnittelu. Sektori-suharimainen osittaisoptimointilinja on ollut tuhoisaa kunnan kokonaistaloudelle.
Enemmistövaltaan perustuvan demokratian hampaattomuus turvata kansalaisten perusoikeudet ja yhdenvertaisuus näkyy hyvin koululakkautuspäätöksenteossa. Eturistiriitatilanteessa kuntakeskusten enemmistö jyrää maaseudun vähemmistöt matalaksi. Mistään ei löydy rohkeita poliitikkoja puolustamaan vähemmistön oikeuksia. Ymmärrettävää se on sikäli, että tällainen toiminta olisi todennäköisesti poliittinen itsemurha. Koululakkautuksissa on usein luotu kuva, että kriisitilanteessa olisi muka uhrautuvasti ja rohkeasti pystytty tekemään kunnan pelastanut päätös. Maksumiehiksi on jätetty haja-asutusalueen pienet kansalaiset. Valtion olisi tultava selkeällä ja konkreettisella normiohjauksella ja sitä tukevalla resurssiohjauksella väliin turvaamaan kansalaisten perusoikeudet. Toivo lepää uudessa eduskunnassa ja hallituksessa.
Suomi on luvannut kaikessa päätöksenteossaan ottaa ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Käytännössä ei edes suoraan lapsiin liittyvässä päätöksenteossa ole näin toimittu. Vaikka julkilausumissa ja edellisessä hallitusohjelmassa (Vanhasen I hallitus) luvattiin vahvistaa ihmisten yhdenvertaisuutta, alueiden välistä tasa-arvoa ja lähikouluperiaatetta, ovat toimenpiteet ja niin myös tulokset olleet päinvastaiset. Viestintäkulttuuriimme on pikku hiljaa hiipinyt vaikutteita totalitaristisista valtioista. Neuvostoliitossa ja Kiinassa (jms.) oli vakiintuneena viestintätapana röyhkeä, estoton ja sujuva valehtelu. Järjestelmän ja ideologian vahvistamisesta tuli uudelleenarvottamisen tuloksena ainut moraalinen ohjenuora. Julkilausumilla ja teoilla ei tarvinnut edes lähtökohtaisesti olla yhteyttä toisiinsa. Siihen asti moraalikoodistossa ollut puhutun ja kirjoitetun sanan suoruuden ja totuudellisuuden ehdoton vaatimus ohitettiin porvarillisena naiiviutena. Kansallissosialistit taas kehittivät eufemistisen sanankäytön huippuunsa. Siinä kielteiset tai moraalisesti kyseenalaiset asiat peitellään neutraalin tai positiivisen arvolatauksen sisältävien käsitteiden taakse. Toisin sanoen pyritään hämäämään sanoilla. Esimerkiksi seuraavat nykyajasta otetut poiminnot, kuten ”kouluverkkoa tarkastellaan”, ”perusopetuksen tehoa ja laatua parannetaan” ja ”kouluverkkoa vahvistetaan”, sisältävät kaikki piilotetun viestin palvelun heikentämisestä tai leikkaamisesta.
Kuntien etujärjestö on peräänkuuluttanut innovatiivisia ja ennakkoluulottomia tapoja peruspalvelujen järjestämisessä. Perusopetuspalvelupuolella heidän oma vastauksensa tähän on ollut antaa tietoutta, kuinka koulu lakkautetaan siten, että vältytään ikäviltä kunnallisvalituksilta. Nettisivuilla on julkaistu ”Koululakkauttamisen ABC”, jossa rautalankamallilla kuntia ohjeistetaan, kuinka koululakkautusprosessissa tulee edetä ja kuinka lain kirjainta ei rikota; haasteena erityisesti hallintolain edellyttämän kansalaisten kuulemisen toteuttaminen siten, että valitusperustetta ei synny.
Harvan aikuisen ns. aluepalvelu on huonoimmillaankaan sitä, mitä tuhansien lasten ns. lähipalvelu on tänä päivänä. Huomattavaa on, että lapsi käy 190 kertaa vuodessa hakemassa tätä peruspalvelua. Väitän, ettei millekään aikuisryhmälle onnistuisi tehdä tällaista huononnusta elinolosuhteissa kuin näille yli 6-vuotiaille lapsille on onnistuttu tekemään. Mitä tämä kaikki on merkinnyt maaseudun elinkelpoisuuden säilyttämistavoitteiden ja väestömuuton kannalta on kokonaan oma lukunsa.
Kari Lehtola
Mikkeli
(Kirjoittaja työskentelee sivistystoimentarkastajana Itä-Suomen lääninhallituksessa. Hän kirjoittaa yksityishenkilönä.)"
Alla ladattavissa seminaariesitys [nämä asiakirjat voit ladata omalle koneelle tuplaklikkaamalla hiirellä asiakirjan nimeä]
Seminaarissa puhui mm. Itä-Suomen lääninhallituksen sivistystoimentarkastaja Kari Lehtola yksityishenkilönä.
Ohessa Lehtolan kirjoitus sekä linkki itse seminaarin esitykseen.
"Lasten perusoikeuksia poljetaan Suomessa surutta
Elinkelpoisen koulun lakkauttaminen haja-asutusalueella on rikos ihmisoikeuksia (YK), lapsen oikeuksia (lapsen oikeuksien julistus, YK) ja perusoikeuksia (Suomen perustuslaki) vastaan. Perusoikeuksista on rikottu yhdenvertaisuus-periaatetta, sivistyksellisiä oikeuksia sekä lapsen hyvinvoinnista ja yksilöllisen kasvun turvaamisesta huolehtimista vastaan. Julkisen vallan, ensisijaisesti lainsäätäjän, olisi turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Jollei näin tapahdu, olisi sen (valtio/ eduskunta) ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi. Kunnille annettu itsehallinnollinen asema esim. perusopetuksen järjestämisessä ei poista valtion ensisijaista vastuuta perusoikeuksien turvaamisessa kaikille kansalaisille – etenkin lapsille, joiden pitäisi olla valtiovallan erityisen huolenpidon ja suojelun alla.
Viimeisten 15 vuoden aikana on Suomessa lakkautettu noin 100 koulua joka ikinen vuosi. Koululakkauttamisia on perusteltu ensisijaisesti oppilaiden vähenemisellä ja toissijaisesti kuntatalouden säästövelvoitteilla.
On täysin selvää, että jos koulusta loppuvat oppilaat, on perusteltua lakkauttaa koulu. Nyt on käynyt vain niin, että oppilasvähenemistä on käytetty keppihevosena, jotta on päästy eroon ”turhista” ja ”rahaa vievistä” maaseudun kouluista. Kuvitellut säästöt ovat pääsääntöisesti jääneet kuvitelluiksi.
Lakkauttamiset eivät ole olleet missään järkevässä suhteessa oppilaiden vähenemiseen. Kunnat ovat tehneet koululakkautuksia etupainotteisesti. On järkevää tehdä kouluverkkoselvityksiä, mutta lakkautuksia ei saisi laittaa toimeen ennen kuin faktinen raja on tullut vastaan. Esim. ns. multi-age-opetusratkaisulla voitaisiin opetus toteuttaa laadukkaasti ja kustannustehokkaasti jopa 10 oppilaalle.
Tarkasteltaessa vuosia 2002–2006 nähdään, että maan perusopetuksen oppilaiden määrä väheni 18 438 (597 356 – 578 918), eli -3 %. Saman ajan kuluessa Suomen peruskoulujen määrä väheni 480 (3873 - 3393), vähenemistä oli 12 %. Suhdeluku on siis 1:4, eli koululakkauttamisia tehtiin maassamme nelinkertainen määrä oppilaiden vähenemiseen nähden.
Itä-Suomen läänin osalta oppilasmäärä laski 5208 (65 457 – 60 249), eli -8 %. Kouluja lakkautettiin 98 (414 – 316), eli koulujen määrä tippui 24 %. Suhdeluku on siis Itä-Suomen kohdalla 1:3, eli kouluja lakkautettiin kolminkertainen määrä oppilaiden vähenemiseen verrattuna. Itä-Suomen perusoppilaista jo 31 % on kuljetusoppilaita. Edellisen eduskunnan tekemän pienkoululisän lopettamispäätöksen seurauksena, 1.1.2006 alkaen, kuljetusoppilaiden osuus Itä-Suomessa kasvoi 7 % ja koko maassa lakkautettiin ennätysmäärä kouluja, 186 kpl. Luulen, että kansanedustajia harhautettiin.
Ihmisten yhdenvertainen kohtelu on oikeusjärjestelmämme kulmakiviä. Perusoikeusuudistuksen (v. 2000) yhteydessä korostettiin julkisen vallan velvollisuutta edistää tosiasiallista tasa-arvoa yhteiskunnassa. Lainsäädäntötyö ja voimavarojen kohdentaminen olisivat tehokkaita keinoja yhdenvertaisuuden edistämiseksi yhteiskunnassa. Oppilaiden vähenemistä on pidetty hyväksyttävänä yhteiskuntaintressinä erilaisen kohtelun oikeutukselle. Sitä se olisikin, jos oppilaiden väheneminen ja koulujen lakkauttaminen tapahtuisi samassa suhteessa. Kuntien etujärjestö on alkanut puhua ”riittävästä” yhdenvertaisuudesta; tämän stilisaation jälkeen ei yhdenvertaisuus-käsitteeseen jää mitään objektiivista sisältöä. Keväällä aloittaneen uuden hallituksen ohjelmassa todetaan, että ”jatketaan oppilaitosverkon sopeuttamista väestönmuutoksiin” – tätä sopii todella toivoa.
Koululakkauttamisia on kunnissa perusteltu säästösyillä. Vuosien 2000–2004 aikana perusopetuksen menot nousivat 24 % ja tuottavuus laski 13 %. Menojen suuri nousu selittyy erilaisten oppilashuolto- ja erityisopetusmenojen sekä kuljetuskustannusten kasvulla. Kuntakeskuksissa säästöt ovat selkeimmin näkyneet opetusryhmäkokojen kasvamisena. Kunnista on puuttunut kokonaisstrateginen palvelusuunnittelu. Sektori-suharimainen osittaisoptimointilinja on ollut tuhoisaa kunnan kokonaistaloudelle.
Enemmistövaltaan perustuvan demokratian hampaattomuus turvata kansalaisten perusoikeudet ja yhdenvertaisuus näkyy hyvin koululakkautuspäätöksenteossa. Eturistiriitatilanteessa kuntakeskusten enemmistö jyrää maaseudun vähemmistöt matalaksi. Mistään ei löydy rohkeita poliitikkoja puolustamaan vähemmistön oikeuksia. Ymmärrettävää se on sikäli, että tällainen toiminta olisi todennäköisesti poliittinen itsemurha. Koululakkautuksissa on usein luotu kuva, että kriisitilanteessa olisi muka uhrautuvasti ja rohkeasti pystytty tekemään kunnan pelastanut päätös. Maksumiehiksi on jätetty haja-asutusalueen pienet kansalaiset. Valtion olisi tultava selkeällä ja konkreettisella normiohjauksella ja sitä tukevalla resurssiohjauksella väliin turvaamaan kansalaisten perusoikeudet. Toivo lepää uudessa eduskunnassa ja hallituksessa.
Suomi on luvannut kaikessa päätöksenteossaan ottaa ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Käytännössä ei edes suoraan lapsiin liittyvässä päätöksenteossa ole näin toimittu. Vaikka julkilausumissa ja edellisessä hallitusohjelmassa (Vanhasen I hallitus) luvattiin vahvistaa ihmisten yhdenvertaisuutta, alueiden välistä tasa-arvoa ja lähikouluperiaatetta, ovat toimenpiteet ja niin myös tulokset olleet päinvastaiset. Viestintäkulttuuriimme on pikku hiljaa hiipinyt vaikutteita totalitaristisista valtioista. Neuvostoliitossa ja Kiinassa (jms.) oli vakiintuneena viestintätapana röyhkeä, estoton ja sujuva valehtelu. Järjestelmän ja ideologian vahvistamisesta tuli uudelleenarvottamisen tuloksena ainut moraalinen ohjenuora. Julkilausumilla ja teoilla ei tarvinnut edes lähtökohtaisesti olla yhteyttä toisiinsa. Siihen asti moraalikoodistossa ollut puhutun ja kirjoitetun sanan suoruuden ja totuudellisuuden ehdoton vaatimus ohitettiin porvarillisena naiiviutena. Kansallissosialistit taas kehittivät eufemistisen sanankäytön huippuunsa. Siinä kielteiset tai moraalisesti kyseenalaiset asiat peitellään neutraalin tai positiivisen arvolatauksen sisältävien käsitteiden taakse. Toisin sanoen pyritään hämäämään sanoilla. Esimerkiksi seuraavat nykyajasta otetut poiminnot, kuten ”kouluverkkoa tarkastellaan”, ”perusopetuksen tehoa ja laatua parannetaan” ja ”kouluverkkoa vahvistetaan”, sisältävät kaikki piilotetun viestin palvelun heikentämisestä tai leikkaamisesta.
Kuntien etujärjestö on peräänkuuluttanut innovatiivisia ja ennakkoluulottomia tapoja peruspalvelujen järjestämisessä. Perusopetuspalvelupuolella heidän oma vastauksensa tähän on ollut antaa tietoutta, kuinka koulu lakkautetaan siten, että vältytään ikäviltä kunnallisvalituksilta. Nettisivuilla on julkaistu ”Koululakkauttamisen ABC”, jossa rautalankamallilla kuntia ohjeistetaan, kuinka koululakkautusprosessissa tulee edetä ja kuinka lain kirjainta ei rikota; haasteena erityisesti hallintolain edellyttämän kansalaisten kuulemisen toteuttaminen siten, että valitusperustetta ei synny.
Harvan aikuisen ns. aluepalvelu on huonoimmillaankaan sitä, mitä tuhansien lasten ns. lähipalvelu on tänä päivänä. Huomattavaa on, että lapsi käy 190 kertaa vuodessa hakemassa tätä peruspalvelua. Väitän, ettei millekään aikuisryhmälle onnistuisi tehdä tällaista huononnusta elinolosuhteissa kuin näille yli 6-vuotiaille lapsille on onnistuttu tekemään. Mitä tämä kaikki on merkinnyt maaseudun elinkelpoisuuden säilyttämistavoitteiden ja väestömuuton kannalta on kokonaan oma lukunsa.
Kari Lehtola
Mikkeli
(Kirjoittaja työskentelee sivistystoimentarkastajana Itä-Suomen lääninhallituksessa. Hän kirjoittaa yksityishenkilönä.)"
Alla ladattavissa seminaariesitys [nämä asiakirjat voit ladata omalle koneelle tuplaklikkaamalla hiirellä asiakirjan nimeä]
24.8.07
Erilainen, samanarvoinen oppija
.jpg)
Kirjoittaja: Auli Kluukeri
Äitinä haluaisin lasteni oppivan ja kasvavan erilaisuuden hyväksymisen, suvaitsevuuden, jokapäiväistämisen ja kunnioittamisen ilmapiirissä. Ihmiset, perheet, kulttuurit ja lapset ovat erilaisia. Lapset ovat erivärisiä, erikokoisia, persoonaltaan omanlaisiansa. Yksi on laiha, toinen lihava. Eräs on ujo ja kaverinsa ylivilkas. Tuolla menee terve ja toisaalla sairas tai vammainen. Joku kävelee, joku taas istuu pyörätuolissa. Jollekin puhuvat sanat, toiselle kuvat. Korvat, silmät, suu ja aivot toimivatkin yksilöllisesti. Tämä lapsi oppii nopeasti ja vierustoverilla on oppimisvaikeuksia. Miina oppii yhdellä, Manu toisella tavalla. Jokaisen lapsen omanlaisuus on arvokasta ja samanarvoista toisiin oppijoihin nähden.
Koulussa erilaisten oppijoiden tasa-arvoisuus perustuu siihen, että koulutoverit ja opettajat toimivat omassa roolissaan tätä tasa-arvoisuutta puolustaen. Erilaisuudesta olisi ehkä myös puhuttava ja kerrottava lapselle enemmän kotona ja koulussa.
Lapsen mieli on avoin ja vastaanottava kaikille asioille, kun ne vain selitetään hänen ymmärtämillään sanoilla. Lapsi hyväksyy ja kunnioittaa erilaisuutta, kun hän ymmärtää sen. Erilaisuuden ymmärtäminen vähentää koulukiusaamista. Suomessa erilaiset oppijat nähdään hienosti osana tavallista koulua ainakin tietyissä piireissä. Asiasta on kirjoitettu mm. Ikosen ja Virtasen teoksessa "Erilainen oppija - yhteiseen kouluun". Kirjaa saa lainata allekirjoittaneelta ilmaiseksi.
Jotta opettajalla auktoriteettinä, pedagogina ja esimerkin antajana riittää aikaa, taitoa ja voimia toimia työssään erilaisten oppijoiden kanssa, tarvitaan riittävän pieniä oppimisyhteisöjä, henkilökohtaista oppijoiden tuntemista sekä opettajan osaamista ja opettajan korvaamattoman työn arvostusta. Näiden edellytysten toteutumista toivon äitinä valtion ja kuntien tukevan eri keinoilla. Oppimisedellytysten tukeminen on kansantaloudellisesti kannattavaa ja kasvaa kyllä korkoa:)
Erilainen oppija mielletään käsitteenä yleensä lapseksi, jolla on oppimisvaikeuksia. Ehkäpä käsitettä pitäisikin laajentaa koskemaan myös lapsia, joilla ei ole pelkästään "vaikeuksia", vaan he oppivat eri tavalla, eri tahtiin, erilaisin oppimismetodein. Joku heistä odottaa vain omaa tapaansa ja tilaisuutta oppia.
Erilaisten oppijoiden liiton sivut täällä.
Äitinä haluaisin lasteni oppivan ja kasvavan erilaisuuden hyväksymisen, suvaitsevuuden, jokapäiväistämisen ja kunnioittamisen ilmapiirissä. Ihmiset, perheet, kulttuurit ja lapset ovat erilaisia. Lapset ovat erivärisiä, erikokoisia, persoonaltaan omanlaisiansa. Yksi on laiha, toinen lihava. Eräs on ujo ja kaverinsa ylivilkas. Tuolla menee terve ja toisaalla sairas tai vammainen. Joku kävelee, joku taas istuu pyörätuolissa. Jollekin puhuvat sanat, toiselle kuvat. Korvat, silmät, suu ja aivot toimivatkin yksilöllisesti. Tämä lapsi oppii nopeasti ja vierustoverilla on oppimisvaikeuksia. Miina oppii yhdellä, Manu toisella tavalla. Jokaisen lapsen omanlaisuus on arvokasta ja samanarvoista toisiin oppijoihin nähden.
Koulussa erilaisten oppijoiden tasa-arvoisuus perustuu siihen, että koulutoverit ja opettajat toimivat omassa roolissaan tätä tasa-arvoisuutta puolustaen. Erilaisuudesta olisi ehkä myös puhuttava ja kerrottava lapselle enemmän kotona ja koulussa.
Lapsen mieli on avoin ja vastaanottava kaikille asioille, kun ne vain selitetään hänen ymmärtämillään sanoilla. Lapsi hyväksyy ja kunnioittaa erilaisuutta, kun hän ymmärtää sen. Erilaisuuden ymmärtäminen vähentää koulukiusaamista. Suomessa erilaiset oppijat nähdään hienosti osana tavallista koulua ainakin tietyissä piireissä. Asiasta on kirjoitettu mm. Ikosen ja Virtasen teoksessa "Erilainen oppija - yhteiseen kouluun". Kirjaa saa lainata allekirjoittaneelta ilmaiseksi.
Jotta opettajalla auktoriteettinä, pedagogina ja esimerkin antajana riittää aikaa, taitoa ja voimia toimia työssään erilaisten oppijoiden kanssa, tarvitaan riittävän pieniä oppimisyhteisöjä, henkilökohtaista oppijoiden tuntemista sekä opettajan osaamista ja opettajan korvaamattoman työn arvostusta. Näiden edellytysten toteutumista toivon äitinä valtion ja kuntien tukevan eri keinoilla. Oppimisedellytysten tukeminen on kansantaloudellisesti kannattavaa ja kasvaa kyllä korkoa:)
Erilainen oppija mielletään käsitteenä yleensä lapseksi, jolla on oppimisvaikeuksia. Ehkäpä käsitettä pitäisikin laajentaa koskemaan myös lapsia, joilla ei ole pelkästään "vaikeuksia", vaan he oppivat eri tavalla, eri tahtiin, erilaisin oppimismetodein. Joku heistä odottaa vain omaa tapaansa ja tilaisuutta oppia.
Erilaisten oppijoiden liiton sivut täällä.
16.8.07
Miten kehittää perusopetusta
Eira Korpinen kirjoittaa mielenkiintoisesti uudenlaisista kylä- ja lähikoulujen kehittämishankkeista. Korpisen peräämä uudistus voisi pelastaa monia lähikouluja sekä tuoda rikkautta ja monipuolisuutta sekä lasten, että kyläläisten tai lähiasukkaiden elämään. Eri tahojen tulisi herätä ajatukseen mahdollisimman pian. Korpinen sanoo mm. seuraavasti: "Tarvitaankin uusia ratkaisuja perusopetuksen toteuttamiselle esim. maaseudulla niin, että peruskouluikäisille voidaan turvata lähikoulu. Jos pieni koulu on "liian kallis", kustannustehokkuutta voidaan kehittää, kun tehdään mahdolliseksi yhdistää yksityistä palvelutuotantoa, kolmannen sektorin toimintaa sekä julkisia palveluja. Näin voidaan tukea perusopetuksen järjestämistä." "Kouluista voidaan kehittää monitoimikeskuksia tai palvelukeskuksia, jolloin koulukiinteistöt voivat toimia eri-ikäisten toimintakeskuksina. Ne tarjoavat vapaa-aikapalveluja aikuisille sekä nuorille, päivähoitopalveluja niitä tarvitseville perheille sekä esim. kotona asuville vanhuksille ateriapalveluja." "Koulutuksen järjestämisessä tarvitaan luovia ratkaisuja, joissa erilaisuus hyväksytään voimavarana. Standardointi ei sovi koulutukseen, sillä se syrjäyttää monet erilaiset oppilaat; yhtä hyvin luovat lahjakkuudet kuin oppimisen ongelmista kärsivät." ---
Täällä alkuperäinen Eira Korpisen kirjoitus.
Täällä alkuperäinen Eira Korpisen kirjoitus.
12.8.07
Saattaen vaihdettava
Opettajien välinen yhteistyö ja tietojen vaihto on tärkeää pienemmän ja isomman taivaltajan koulupolun turvaamiseksi. Erityisopettaja Merja Pikkarainen kirjoitti aiheesta kolumnissaan sanomalehti Keskipohjanmaassa viime vuonna otsikolla Koulupolun varrelta.
Pikkaraisen ajatusmalli on se, että lapsen siirtyessä esikoulusta kouluun tai kouluasteelta toiselle, tulisi lasta luovuttavan opetustahon siirtää arvokasta tietämystään lapsen persoonasta, kyvyistä ja tuen tarpeista vastaanottavalle osapuolelle. Näin lapsen matkan jatkuminen koulupolulla turvattaisiin mahdollisimman suotuisissa merkeissä.
Pikkarainen kuvaa ajatuksiaan mm. seuraavasti: "Turvallista koulupolkua ajatellen ei riitä, että vain esikoulun väki ja vanhemmat ovat tietoisia lapsen kyvyistä ja mahdollisista tuen tarpeista. Tieto pitää siirtää eteenpäin niille aikuisille, jotka seuraavaksi ottavat lapsen vastuulleen."
"Vanhoissa rautatievaunuissa näki joskus tekstin: Saattaen vaihdettava. Joskus tekisi mieli laittaa samanlainen lappu lapsen kaulaan, jotta hänen tarpeensa varmasti huomioitaisiin myös seuraavassa elämänvaiheessa. Saattaen vaihto tapahtuu käytännössä esimerkiksi siten, että jo keväällä istutaan yhteisen pöydän ääreen niiden kesken, jotka tuntevat lapsen ja niiden, jotka ottavat hänet seuraavana syksynä vastuulleen."
"Saattaen vaihto -palaveri voi olla paikallaan myös siirryttäessä isompiin ympyröihin 7. luokalle tultaessa tai muulloinkin, jos esimerkiksi opettaja vaihtuu. Joskus myös 9. luokalta keskiasteelle siirryttäessä voisi yhteinen palaveri säästää paljon päänvaivaa, kun opiskelijan koulunkäynnin historia ei jäisi arvailujen varaan."
"Polullaan kohti aikuisuutta lapsi ylittää monenlaisia siltoja siirtyessään elämänvaiheesta toiseen. Toivoa sopii, että asioista vastuuta kantavat aikuiset huomaavat sillan lahot kohdat ja puuttuvat astinlaudat. Ja että he kantavat vastuunsa vielä siinäkin vaiheessa, kun on tartuttava toimeen asioiden kohentamiseksi. Jokaisella meistä on oma vastuunsa yhteisessä rakennustyössä - toisella pienempi, toisella suurempi."
---
Kyseisen vaihto-operaation puuttuessa ainakin virallisesti koulujärjestelmästämme, me vanhemmat voimme jo nyt itse aktiivisesti osallistua saattamiseen. Opettajalta pyydetty kirjallinen tai sanallinen kertomus (ei siis pelkkä koulutodistus) lapsen persoonasta voidaan äitien ja isien kautta välittää uudelle opettajalle tai kasvatustyöhän osallistuvalle. Tämä kertomus tehdään nimenomaan opetuksellisesta näkökulmasta.
Tärkeintä kertomuksessa olisi kuvata lapsen henkilökohtaista persoonallisuutta sekä erityisesti niitä taitoja, joissa lapsi tarvitsee tukea, ja niitä valmiuksia, joissa lapsella on eniten kehitettävää. Tämä edellyttää tietenkin avointa ja rehellistä vuorovaikutusta vanhempien ja opettajan välillä. Lisäksi vastaanottavan opetustahon on haluttava, jaksettava ja kyettävä käyttää saamansa tietous lapsen tukemiseksi. Se on sitä opettajan etiikkaa.
Saattaen vaihtaminen auttaa myös omalta osaltaan lasta selviämään särkymättä isoksi asti:
Niin pieni.
Herkkä.
Niin haavoittuva.
Altis kaikille tuulille
polun kiville
pahoille sanoille. Miten selvitä
särkymättä
isoksi asti.
Vahvaan aikuisuuteen
Maaria Leinonen
Pikkaraisen ajatusmalli on se, että lapsen siirtyessä esikoulusta kouluun tai kouluasteelta toiselle, tulisi lasta luovuttavan opetustahon siirtää arvokasta tietämystään lapsen persoonasta, kyvyistä ja tuen tarpeista vastaanottavalle osapuolelle. Näin lapsen matkan jatkuminen koulupolulla turvattaisiin mahdollisimman suotuisissa merkeissä.
Pikkarainen kuvaa ajatuksiaan mm. seuraavasti: "Turvallista koulupolkua ajatellen ei riitä, että vain esikoulun väki ja vanhemmat ovat tietoisia lapsen kyvyistä ja mahdollisista tuen tarpeista. Tieto pitää siirtää eteenpäin niille aikuisille, jotka seuraavaksi ottavat lapsen vastuulleen."
"Vanhoissa rautatievaunuissa näki joskus tekstin: Saattaen vaihdettava. Joskus tekisi mieli laittaa samanlainen lappu lapsen kaulaan, jotta hänen tarpeensa varmasti huomioitaisiin myös seuraavassa elämänvaiheessa. Saattaen vaihto tapahtuu käytännössä esimerkiksi siten, että jo keväällä istutaan yhteisen pöydän ääreen niiden kesken, jotka tuntevat lapsen ja niiden, jotka ottavat hänet seuraavana syksynä vastuulleen."
"Saattaen vaihto -palaveri voi olla paikallaan myös siirryttäessä isompiin ympyröihin 7. luokalle tultaessa tai muulloinkin, jos esimerkiksi opettaja vaihtuu. Joskus myös 9. luokalta keskiasteelle siirryttäessä voisi yhteinen palaveri säästää paljon päänvaivaa, kun opiskelijan koulunkäynnin historia ei jäisi arvailujen varaan."
"Polullaan kohti aikuisuutta lapsi ylittää monenlaisia siltoja siirtyessään elämänvaiheesta toiseen. Toivoa sopii, että asioista vastuuta kantavat aikuiset huomaavat sillan lahot kohdat ja puuttuvat astinlaudat. Ja että he kantavat vastuunsa vielä siinäkin vaiheessa, kun on tartuttava toimeen asioiden kohentamiseksi. Jokaisella meistä on oma vastuunsa yhteisessä rakennustyössä - toisella pienempi, toisella suurempi."
---
Kyseisen vaihto-operaation puuttuessa ainakin virallisesti koulujärjestelmästämme, me vanhemmat voimme jo nyt itse aktiivisesti osallistua saattamiseen. Opettajalta pyydetty kirjallinen tai sanallinen kertomus (ei siis pelkkä koulutodistus) lapsen persoonasta voidaan äitien ja isien kautta välittää uudelle opettajalle tai kasvatustyöhän osallistuvalle. Tämä kertomus tehdään nimenomaan opetuksellisesta näkökulmasta.
Tärkeintä kertomuksessa olisi kuvata lapsen henkilökohtaista persoonallisuutta sekä erityisesti niitä taitoja, joissa lapsi tarvitsee tukea, ja niitä valmiuksia, joissa lapsella on eniten kehitettävää. Tämä edellyttää tietenkin avointa ja rehellistä vuorovaikutusta vanhempien ja opettajan välillä. Lisäksi vastaanottavan opetustahon on haluttava, jaksettava ja kyettävä käyttää saamansa tietous lapsen tukemiseksi. Se on sitä opettajan etiikkaa.
Saattaen vaihtaminen auttaa myös omalta osaltaan lasta selviämään särkymättä isoksi asti:
Niin pieni.
Herkkä.
Niin haavoittuva.
Altis kaikille tuulille
polun kiville
pahoille sanoille. Miten selvitä
särkymättä
isoksi asti.
Vahvaan aikuisuuteen
Maaria Leinonen
Hoivaa ja helli pientä koululaista
Mannerheimin Lastensuojeluliitto on julkaissut hienon oppaan pienten koululaisten vanhemmille. Hoivaa ja helli pientä koululaista -opas löytyy täältä. Samasta osoitteesta löytyy myös vinkkejä ja tukea eri tilanteisiin, kuten koulun aloittamiseen tai oppimisvaikeuksiin.
Oppaassa korostetaan erityisesti kodin ja opettajan välistä tiivistä, rehellistä ja avointa yhteydenpitoa, jonka avulla esimerkiksi mahdollisiin oppimisvaikeuksiin tai kiusaamistapauksiin voidaan puuttua aikaisessa vaiheessa.
Taksimaksujen korotukset syövät säästöt
Taksimaksujen korotukset syövät yhä suuremman osan kouluverkon supistamisen säästöistä. Ohessa STT:n uutinen asiasta. --- Taksimaksujen korotukset sivaltavat kuntia rankemmalla kädellä kuin kuluttajia. Kuntaliitto on jo saanut yhteydenottoja kunnilta, joissa koulukyytien hinnat ovat yllättäen nousseet huomattavasti kuluttajille lankeavaa, liikenne- ja viestintäministeriön hyväksymää 3,3 prosentin korotusta enemmän. – Yhteydenotoissa on tullut ilmi, että joissakin kunnissa taksikuljetusten hinta on noussut jopa kymmenisen prosenttia. Ministeriön vahvistama taksakorotus koskee vain kuluttajahintoja, mutta kuntien osalta korotukset tulevat kilpailutuksen ja markkinahinnan kautta, kertoo liikenneinsinööri Silja Siltala Kuntaliitosta. Kuntien tämän vuoden budjeteissa ennakoitua suurempaan korotukseen ei ole osattu varautua. Kunnat joutuvat ahtaalle, sillä koulukyydit on hinnasta riippumatta järjestettävä. – Maaseutukunnissa pulmat ovat suurimmat, kun kouluverkon harventuminen on lisännyt taksikuljetusten määrää entisestään. Julkishallinnon osuus taksien 641 miljoonan euron kokonaisliikevaihdosta on noin kolmasosa. --- Alkuperäinen uutinen täällä.
21.6.07
Koulurakennuksia Osa III
Viittaus Koulurakennuksia Osa I esipuheeseen. Tässä J -kirjaimella alkavien kuntien vanhoja koulurakennuksia.
Janakkala - Tanttalan koulu
Janakkala - Viralan koulu
Joroinen - Kaitaisten koulu
Joutsa - Mieskonmäen koulu
Juuka - Ahmovaaran koulu
Jyväskylän maalaiskunta - Oravasaaren koulu
---
Rauhaisaa ja linnunlauluista juhannusta kaikille!
13.6.07
Koulurakennuksia Osa II
11.6.07
Ilon pedagogiikkaa Huvudstadsbladetissa
Kuva lainattu sivuilta www.hbl.fi
Huvudstadsbladetissa on mielenkiintoinen artikkeli Halmeniemestä, pedagogi Juha "Juuso" Juurikkalasta sekä aiemmin mainitusta Ilon pedagogiikasta.Tässä lainaus artikkelin lopusta:
"FAKTA I Halmeniemi har man formulerat några goda råd för dem som inte vill acceptera att deras skola stängs:Ge inte upp genast, streta emot och argumentera.
Om skolan ändå stängs: Kom ihåg att Finland har läroplikt, inte skolplikt. Ta vara på rätten att ordna hemundervisning.
Sök eldsjälar som är redo att jobba på talko.Bilda förening. Då kan man ordna penninginsamlingar och köpa skolhuset.
Sök sponsorer.
Satsa på en alternativ pedagogisk inriktning och anhåll om rätt att bli privat skola." Koko artikkeli luettavissa täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
