31.12.07

Suomen koulujärjestelmä vuonna 2020

Kirjoittaja: Auli Kluukeri
- Lakkautettuja alakouluja on 1300 kappaletta viimeisten 13 vuoden aikana. Toimivia kouluja on jäljellä n. 2000 kappaletta (vuonna 2006 kouluja oli n. 3400 kappaletta).

- Keskimäärin oppilaita jokaisessa alakoulussa on 400 (vuonna 2006 oppilaita per koulu oli n. 170 päätä).

- Toimivat alakoulut sijaitsevat ainoastaan kaupungeissa, joita on jäjellä 40 kappaletta. Kuntaliitosten ja rationalisointien myötä kaikki kunnat, jotka eivät ole kaupunkeja, on lakkautettu (vuonna 2006 kuntia oli n. 415 kappaletta, joista kaupunkeja n. 115 kappaletta).

- Perusopetuksen keskimääräinen luokkakoko lähentelee 30 lasta per opettaja.

- Maaseutulähiöissä keskimääräisen koulumatkan pituus 7-12 vuotiailla lapsilla on 30 km yhteen suuntaan ja keskimääräinen koulupäivän pituus odotustunteineen 7-9 vuotiailla 6 tuntia ja 10-12 vuotiailla 8 tuntia (eli aikuisen työpäivän mitta).

- Erillisiä ja eriytettyjä erityisopetuskouluja perustetaan n. 20 kappaleen vuosivauhdilla ympäri maata koko ajan kasvavan tarpeen vuoksi. Näihin kouluihin osoitetaan kaikki erilaiset oppijat, jotka eivät sovi joukkoon.

- Koulupsykologeista, koulunkäyntiavustajista ja erityisopettajista on huutava pula. Opettajien sairaslomat ovat maamme huipputasoa.


---


Koulutoimen osalta Suomen kaupungit ja opetushallitus harkitsevat:

- Uusia jättiläismäisiä 1000 oppilaan peruskouluja, koska ne tuovat kaupungeille vaadittavia kustannussäästöjä hyvinkin lyhyellä aikavälillä

- Yksiluokkaopetuksen muuttamista yhden ikäluokan hajautetuksi moniluokkaopetukseksi, koska lapsen etujen ja opettajan keskittymiskyvyn kannalta on helpompi opettaa saman ikäluokan oppilaita 3:n eri osaamistason luokissa.

- Perusopetuksen ja siitä aiheutuvien huolien ulkoistusta kilpailukykyiseen hintaan palveluntarjoajille.
---
Terveyttä, jaksamista, voimia ja onnen hetkiä siroteltuna taas ensi vuoden 2008 poluille kaikkiin kouluihin, kaikille opettajille, kaikille lapsille, vanhemmille ja lasten kanssa työtä tekeville. Koulupolun varrella oleville.

15.12.07

Homehaitta helppo tie poistaa pieni koulu kartalta - Kauhavan Orava


Kauhavalla Oravan koulun toiminta on päätetty 19.11.2007 kunnanhallituksen kokouksessa siirtää Ylikylän koululle homevaurion vuoksi. Koulu on asetettu käyttökieltoon 1.1.2008 alkaen kunnes vauriot on korjattu asianmukaisesti. Toiminta siirtyy Ylikylän koululle kevään 2008 ajaksi.
Samantien kaupunginhallitus on ajatellut poistaa ongelman olemassaolon lopullisesti. Ote hallituksen pöytäkirjasta, joka kokonaisuudessaan täällä:
"Kaupunginjohtajan esitys: Koska Oravan koulun koulukiinteistön kosteus- ja homevaurioista aiheutuu vakava terveyshaitta, kuten tarkastuspöytäkirjasta ilmenee, päättää kaupunginhallitus, että Oravan koulun toiminta siirretään viimeistään 1.1.2008 lukien Ylikylän koulun yhteyteen. Näiden syiden vuoksi ja ottaen huomioon myös koulun alhainen oppilasmäärä koulun toiminta lakkautetaan 1.8.2008 lukien. Koulun lakkauttaminen tulee koululautakunnan valmistelun jälkeen kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston päätettäväksi myöhemmin.
Kaupunginhallitus antaa koululautakunnan tehtäväksi ryhtyä välittömästi kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joihin edellä mainittu päätös antaa aihetta."
Kaupunginhallitusta päivää myöhemmin 20.11.2007 istunut koulutuslautakunta käsittely kokouksessaan ainoastaan akuuttia oppilaiden siirtoa. Koulutuslautakunnan pöytäkirja täällä.
---
Myöskin oppilasmääriltään suurissa kouluissa on todettu homehaittoja, jotka vaativat nopeita toimenpiteitä. Näiden koulujen ovia ei ole naulattu kiinni homehaittoihin vedoten. Niissä on jopa istutettu haittojen olemassaolo tietäen sekä lapsia, että opettajia. Joten terveystarkastajalle kiitos nopeasta toiminnasta.
Kannattaisikohan Kauhavalla aivan aluksi selvittää koulun korjauskustannukset, tuleva koulun oppilasennuste, koulun korjauksen yhteistyömahdollisuudet eri tahojen kanssa sekä lähteä siitä, että puuta ja rakennustarvikkeita saa kyllä kaupasta.

12.12.07

Kuntaliitos ja pienten koulujen turvatakuut

Kirjoittaja: Risto Ikonen, Joensuu
Harmaapartaiässä erehdyin lähtemään mukaan kunnalliseen päätöksentekoon. Mielenkiintoinen kokemus, sillä jouduinhan nyt ihan tosissaan miettimään, miten mm. pienten koulujen kysymykseen voisi löytyä eri osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Tähän saakka menestys on ollut olematonta vaatimattomampaa. Usko lakkautusten välttämättömyyteen istuu syvällä keskeisten kuntapäättäjien ja virkamiesten mielissä. Välillä tuntuu siltä, että viimeisten vuosikymmenten huima kehitys viestintäteknologian alalla on jäänyt joiltakin tykkänään huomaamatta.
Koulukiistoissa on syytä huomata eräs tärkeä seikka: lakkautuspäätösten puolustajat uskovat ihan tosissaan tekevänsä juuri sen ainoan oikean ratkaisun. Siksi päätöstä vastustava saa kuulla syyllistyvänsä asian politisointiin (näin totesi nuori va. kunnanjohtaja). Näin voi sanoa vain ihminen, joka luulee perustavansa päätöksensä pelkästään kylmään järkeilyyn.
Tuollaista yhden totuuden ajattelua ei pidä hyväksyä, sillä lakkautuspäätökset ovat aina myös poliittisia päätöksiä. Niinpä täällä Pohjois-Karjalassakin on kuntia, joissa kaikki kyläkoulut on lakkautettu. Sitten löytyy kunta, jossa on päätetty, että kyläkoulu jatkaa toimintaansa jo oppilasmäärä on 20 tai enemmän. Tästä huolimatta kyseinen kunta on yksi vakavaraisimmista.
Pidän erittäin ongelmallisena sitä, ettei lähipalvelun jatkuvuudelle ole asetettu minkäänlaisia turvatakuita. Nytkin täällä ollaan lakkauttamassa koulua, jossa on lähes 60 oppilasta. Näistä suurin osa kulkee koulumatkansa omin jaloin.
Tarvittaisiin uudenlaista kuntasopimusta, jolla luotaisiin pelisäännöt lähipalvelujen järjestämiselle. Helpoimmin tämä onnistuu kuntaliitosneuvottelujen yhteydessä. Tai onnistuu, jos on onnistuakseen.
Oheinen muistio liittyy täällä käytyihin kuntaliitosneuvotteluihin syksyllä 2007. Yritin osaltani vaikuttaa siihen, että sopimukseen olisi kirjattu selkeät toimintaperiaatteet koskien pieniä kouluja. Järjestimme tarkoitusta varten yleisötilaisuuden, tosin aivan liian myöhään. Sopimuspaperi oli jo ehditty saattaa lopulliseen muotoonsa (ks. linkki ohessa). http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-jyty/viisikuntaa/poytakirjat.htx
Myöhäsyntyinen yrityksemme vaikuttaa neuvotteluihin tulkittiin yritykseksi hankkia itsellemme poliittista myötätuntoa. Olimme kuulemma politikoineet asialla. Jotta voitte välttyä vastaavanlaisilta syytöksiltä, toimikaa ajoissa ja ennen kaikkea oma-aloitteisesti. Odotimme turhaan, että asian tiimoilta olisi järjestetty kansalaisten kuulemistilaisuuksia. Näin toki tapahtuikin mutta vasta sitten, kun sopimustekstiin ei voinut tehdä muutoksia.
Ohessa muistiomme, joka jäi siis täydelliseksi suutariksi. Jätin paikalleen edustamani yhdistyksen nimen.
Risto Ikonen, Joensuu
---
Muistio, Joensuun Seudun Vihreät ry.
Kuntaliitossopimukseen liitettävä kylien turvatakuu
Laadittu 9.10.2007 Joensuun kaupunginkirjaston Muikku-salissa käydyn keskustelun pohjalta.
Perusteluosa:
Meneillään olevan kuntien yhdistymisselvityksen ja mahdollisen kuntaliitoksen tarkoituksena on kehittää Joensuun seudusta kilpailukykyinen, yrityksiä ja asukkaita puoleensavetävä alue, jossa toimintoja järkeistämällä ja hallintokuluissa säästämällä pystytään takaamaan asukkaille hyvät palvelut. Kaupunkialueen yhdistäminen kirkonkylien, kylien ja haja-asutuksen kanssa luo erittäin monipuoliset asumis-, kulttuuri-, opiskelu-, työ- ja virkistäytymismahdollisuudet. Mielestämme kylät ovat avainasemassa houkuttelevina tulomuuttopisteinä.
Liitossopimuksessa on astuttava kuntavetoisessa aluepolitiikassa uuteen aikakauteen. Pitäjärajojen poistuttaessa on hylättävä linja, jossa etusijalla oli kuntakeskuksen kehittäminen. Uuden suurkunnan on otettava vakavasti sille kuuluva velvoite vastata alueensa kehitysmahdollisuuksien kaikenpuolisesta hyödyntämisestä. Siksi liitossopimuksessa on sovittava myös kylien tulevaisuutta linjaavista toiminnallisista reunaehdoista.
Lähtökohtana on oltava paikallisen oma-aloitteisuuden ja yritteliään toiminnan kannustaminen. Kylissä piilevää kehityspotentiaalia on ruokittava aluepoliittisin toimenpitein. Näistä tärkein liittyy kunnallisen palvelutarjonnan kulmakiveen, perusopetukseen.
Hajautettu kouluverkko tukee oppilaiden omaehtoista liikuntaa. Koulun lakkauttaminen merkitsee aina sitä, että 100 % oppilaista siirtyy koulukuljetusten käyttäjiksi. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kyläkoulujen turvatakuu vähentää kunnan koulukuljetusmenoja merkittävästi ohjatessaan tulomuuttoa ensisijaisesti toimivien koulujen tuntumaan.
Keskitetty koulumalli ei passivoi vain oppilaita. Myös kylien aktiivisuus elää ja kuolee kylän oman koulun myötä. Näin on ollut ennen ja näin on nyt. Koulunsa puolesta toimiva aktiivinen kyläyhteisö luo myönteisen kehityskierteen. Usko omien toimenpiteiden vaikuttavuuteen heijastuu mitä luultavimmin myös talouden alalle.
On tiedostettava, että oppilaiden oppiminen on vain yksi kouluverkoston tuotoksista. Vähintään yhtä tärkeä on se yhteiskunnallisen toimeliaisuuden henki, jota koulu ympäristössään synnyttää. Kyläkoulut lisää myös alueen houkuttelevuutta mahdollisten tulomuuttajien silmissä.
Paikallista yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä ei pidä tieten tahtoen tukahduttaa. Taajamien tyhjät koululuokat eivät missään tilanteessa saa olla syy kyläkoulujen lakkauttamiseen.
Ehdotusosa:
Kyläläisten on voitava vaikuttaa tärkeimmän palvelunsa jatkuvuuteen. Siksi liitossopimuksessa on asetettava selkeät kriteerit, joiden perusteella koulujen jatkosta tai lakkauttamisesta päätetään. Näitä ovat:
1. Jos koulun oppilaskohtaiset kustannukset eivät merkittävästi poikkea kunnan muiden koulujen kustannuksista, koulua ei pidä ilman kyläläisten suostumusta lakkauttaa.
2. Vaikka oppilaskohtaiset kustannukset olisivat korkeammat kuin kunnan muissa kouluissa, kyläläisillä on oltava mahdollisuus esittää vaihtoehtoja kulurakenteen korjaamiseksi. Koulua ei ylipäätään koskaan pidä lakkauttaa ilman että kyläläisille on annettu mahdollisuus etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja.
3. Säilytettävän koulun oppilasmäärän alaraja on 25 oppilasta. Jos oppilasmäärä laskee alle minimirajan, seuraa kolme armovuotta. Jos oppilasmäärä ei ole noussut yli minimirajan, koulu voidaan lakkauttaa, ellei jatkamiselle voida osoittaa erityistä syytä.
4. Koulun jatkamisesta päätettäessä puoltavia tekijöitä voivat olla muun muassa: - kylän tonttitarjonta, - infrastruktuuri (vesijohto ja viemäröinti; joukkoliikenneyhteydet), - palvelutarjonta (kauppa, posti, majoituspalvelut, kyläapulaiset, käsityöläisyritykset), - kyläläisten valmius osallistua koulukiinteistön ylläpitoon ja hallinnointiin, - mahdollisuus, että kyläkouluun saadaan oppilaita naapurikunnan puolelta yhteisesti sovittavin pelisäännöin.
5. Tarpeen tullen oppilaskyytejä on voitava järjestää keskuksista kylien suuntaan. Näin varsinkin tilanteessa, jossa keskuksen koulujen luokkakoot lähenevät sallittua ylärajaa.

9.12.07

Koulutuksesta säästäminen tiensä päässä

Kirjoittaja: Kasvatustieteen professori Eira Korpinen

Saamme jatkuvasti lukea uutisia koulujen lakkauttamisista.
Kunnan virkamiehet ja päättäjät etsivät edelleen säästöjä pienten lasten koulujen lopettamisesta, mikä vaikuttaa järjettömältä, kun samalla yritetään vakuuttaa kunnan dynaamisuutta, kehitysuskoa ja houkutellaan lapsiperheitä maallemuuttoon.
Lapset ja nuoret ovat kaikkien kuntien ja koko Suomen tulevaisuuden tekijöitä. Turhaan ei sanota, että he ovat tulevaisuuden toivo. Erityisesti maaseutukunnissa juuri lapsiperheet turvaavat myös kunnan talouden vakaan kehityksen.
Perheiden kannalta tärkein kunnallinen palvelu on lasten ja nuorten koulutus, josta on säästetty 15 vuoden ajan enemmän kuin mistään muusta palvelusta.

Kylissä koulu palvelee kaikkia asukkaita. Koulun säilyttämisen kriteerinä ei pidä enää käyttää oppilasmäärää, vaan koulun merkitystä on tarkasteltava kaikille asukkaille palvelujen tarjoajana, joka tuottaa hyvinvointia. Kyläläisten talkootyöllä on myös taloudellista merkitystä. "Seinistä säästämiselle" ei löydy katetta.
On ollut hyvin lyhytnäköistä heikentää koulupalveluja lopettamalla esim. kyläkouluja. Säästöjen etsiminen koulujen lopettamisesta on osoittautunut nyt jo virheeksi, sillä koulutuksen kustannukset ovat päin vastoin nousseet. Tämän tilastot jo osoittavat. Parempia säästökohteita kunnissa löytyy mm. energiaratkaisuissa.

On jo kiireesti lähdettävä kehittämään kylä- ja lähikouluja. On etsittävä joustavia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon paikalliset olosuhteet. Myös yksiopettajainen koulu voi olla hyvin toimiva ratkaisu. Sitä voidaan tukea verkostoitumalla muiden koulujen ja ympäristön kanssa. Elämme keskellä tietoyhteiskuntaa ja maailmankylää, jossa tieto on yhä useamman ulottuvilla, mutta ihmisen yhteisöllisyyden ja huolenpidon tarvetta voi tyydyttää vain toinen ihminen.

Juuri tätä ydintehtävää koulu opettajineen, muine aikuisine ja oppilaineen palvelee. Mikään ei voi korvata opettajaa. Koulu olisi yhä useammin monitoimi-, tieto-, kulttuuri- ja palvelukeskus; kaikenikäisten yhteisen toiminnan, tekemisen ja tapaamisen foorumi.

Tutkimustiedon puutteen takia emme vielä tiedä, mitä lasten kannalta merkitsee se, että heidät kiskaistaan juuriltaan; särjetään turvallinen kouluyhteisö ja kyyditään muualle. Pitkät koulumatkat syövät lasten vapaa-aikaa ja vaikuttavat lasten fyysiseen kuntoon sekä terveyteen ja kasvuun.

Kylä- ja lähikoulun lopettaminen tai säilyttäminen on konkreettinen viesti siitä, mikä on päättäjien arvojärjestys;ovatko lapset tärkeitä kunnallisille päättäjille.
Vastuu koulujen lopettamispäätöksistä kuuluu aina luottamushenkilöille, vaikka myös virkamiehet tekevät esityksensä virkavastuulla. Se merkitsee mm. sitä, että lakkautusesitysten tulee perustua oikeisiin tietoihin ja laskelmiin ja ihmisiä on kuultava. Nyt onkin jo alettu kysellä, onko säästöjä todella syntynyt ja miten ne ovat muodostuneet?

Tarvitsemme kipeästi päättäjiä, joiden sanat konkretisoituvat tekoina. Se tuo luottamusta poliittiseen järjestelmään ja vakautta kansalaisyhteiskuntaan.
Lasten ja nuorten kouluviihtyvyyteen haetaan ratkaisuja. Lapset kaipaavat enemmän yhteisöllisyyden kokemuksia, jotka luovat turvaa heidän elämäänsä. On kyse lasten ja nuorten kasvun, oppimisen sekä identiteetin tukemisesta.

Me aikuiset, päättäjät, opettajat ja muut asiantuntijat, olemme vastuussa lapsista ja nuorista; meidän tehtävämme on turvata heille paras mahdollinen kasvuympäristö. Tähän tehtävään sitoutuneita aikuisia kaivataan enemmän kuin koskaan. Samalla rakennamme hyvää yhteiskuntaa ja turvattua vanhuutta itsellemme.

Eira Korpinen
Kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori
Ilon pedagogiikkaa etsimässä -hankkeen tieteellinen johtaja

6.12.07

Itsenäinen Suomi 90 vuotta - koululaitos jo noin 150 vuotta - Arvovalintoja kaikki tyyni

Kirjoittaja: Auli Kluukeri
Isänmaani Suomi on pieni, joustava ja omalla jurolla tavallansa yhteisöllinen maa. Se sijaitsee suotuisten olosuhteiden vallitsemassa suojaisessa maankolkassa, pienen ja pippurisen kansan asuttamana, oman ainutlaatuisen kansantarinansa ja kulttuurinsa elävöittämänä. En usko, että minulla ja sinulla olisi tätä Isänmaata ja Äidinkieltä ilman sodanaikaisten ihmisten arvovalintoja ja vakaumusta siihen, että he haluavat puolustaa omaa identiteettiään, yhteisöään ja juuriaan. Sotakäskyistä riippumatta.
Vanhojen pyhä-, rippi- ja kiertokoulujärjestelmien jälkeinen Suomen koululaitos on itsenäistä isänmaataan huomattavasti vanhempi. Kansakoulu sai Suomessa alkunsa jo 1800-luvun puolenvälin jälkeen, viimeisenä pohjoismaista. Varsinainen oppivelvollisuuslaki syntyi 1921, jolloin kuusivuotinen kansakoulu säädettiin kaikille pakolliseksi. Korkeammasta yleisestä sivistystasosta huolehtivat oppikoulut. Peruskoulujärjestelmään siirtyminen aloitettiin vuonna 1970. [lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Peruskoulu]
Erityisesti maaseudulla kansakoulun aikaisten koulujen ja koulurakennusten syntymisen mahdollistivat paikalliset kuntalaiset ja kyläläiset. Päätös omasta koulusta tehtiin kunta- tai kyläkokouksissa. Koulurakennuksia rakennettiin talkoilla ja rakennustarvikkeita sekä tontteja lahjoitettiin kyläläisten ja maanomistajien taholta. Kansakoulujen perustamista seurasi usein kylien yhdistymistoiminnan vilkastuminen ja kyläläisten poliittinen järjestäytyminen. [lähde: Päivi Lipponen: Kansakouluhanke valtion, kunnan ja kyläyhteisöjen vallanjaon haasteena https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/3764/kansakou.pdf?sequence=1]

---
Suomen alakoulujen historiaa ja infrastruktuuria ei tehty rahalla. Rahaa ei ollut käytettävissä kunnilla, yhteisöillä tai yksityisillä ihmisillä. Perusta Suomen kattavalle ja tasavertaiselle alakouluverkostolle luotiin pääosin talkoohengellä, yhteisöllisyydellä, sisulla sekä kovia kokeneiden ihmisten haaveiden ja asioiden arvotusten voimalla. Ihmisten, jotka halusivat lapsilleen ja tuleville sukupolville jotakin parempaa, hyvää ja kaunista.
---
Kaukaa tuosta ajasta on tultu tähän hetkeen. Oppimistulokset ovat loistavia. Suomi nappasi taas kerran PISA-ennätyksen ja 90-vuotias Suomi sai opetusministeri Sari Sarkomaan sanoin parhaaksi syntymäpäivälahjakseen ykkössijan 57 maan vertailussa PISA-tutkimuksessa. Kunnia kuulukoon ammattitaitoisille ja motivoituneille opettajille, teknisesti hyvälle koulujärjestelmälle ja opettajankoulutukselle, perheille ja kodeille, päiväkoti- ja esiopetukselle, kulttuurisesti rikkaalle ympäristölle, hyvinvointiyhteiskunnalle sekä erityisesti lapsille ja nuorille itselleen.
PISA-tulokset mittaavat kuitenkin viime kädessä teknistä osaamista, ulkoaoppimista, teoreettista älykkyyttä ja oppimistuloksellisuutta. Nämä tekijät luovat edellytyksiä ja mahdollisuuksia elämää, työtä ja osaamista varten. Tulokset ovat ilman muuta tärkeitä, mutta ne eivät oikeasti kerro kansakunnan lasten ja nuorten onnellisuudesta tai hyvinvoinnista. Ne eivät ole suoraan verrannollisia tasapainoiseen tai turvalliseen matkaan kohti aikuisuutta. Vaikka niin toivoisikin.
Samaan aikaan suomalaiset lapset eivät voi hyvinvointitilastojen mukaan niinkään erinomaisesti. Tilastothan ovat vain teoreettisia mittareita virhe- ja tulkintamarginaaleineen, mutta katsokaamme vanhemmat itseämme silti peilistä. Erityisesti lasten perhe- ja ystävyyssuhteet saavat huonoja pisteitä suomalaisten lasten ja nuorten suusta sanottuna.
---
Kiistattomasti turvallinen ja yhteisöllinen sekä ammattitaitoisilla ja motivoituneilla opettajilla vuorattu koulupolun aloitus on lapsen etujen mukaista kohti hyviä oppimistuloksia sekä suurempia ympyröitä kohti kasvamista.... Kodin jälkeen ja lisäksi.
Tästä voisi kiittää jaksavia, haluavia ja toivoa luovia opettajia. Heitä on kaikissa kouluissa, kaikilla kouluasteilla. He ovat niitä, jotka ovat jääneet mieleemme monesti aikuisuuteen saakka. Tukijana, innostajana, turvana, opastajana ja inspiraation lähteenä. Merkityksellisinä vaikuttajina elämänkaaressamme.
Kiitos.
---
Samaan aikaan rahan ja kustannusten taakse piiloutuen sekä "taloudellisiin syihin perustuen" ollaan viime vuosien ajan oltu romuttamassa tasavertaista sekä tarpeeksi pientä ja yhteisöllistä koulujärjestelmäämme. Kuntapäättäjille suotu itsenäisyys kouluverkon ja koulutuksen järjestämisen osalta ei ole osoittautunut vaatimattoman minäni mielestäni oikeaksi ratkaisuksi.
Asiantuntemusta, avointa mieltä ja arvokeskustelua ei ole ollut nimeksikään. Väärään johtavia taloudellisia tunnuslukuja ja laskelmia sitäkin enemmän. En ole ylpeä koulujärjestelmämme ja verkostomme päätymisestä näihin käsiin tai nuijiin. Ennenkaikkea perusopetukseen liittyvä näköalattomuus sekä opetustoimen rasitteellistaminen ja teollistaminen surettaa. En sure itseni tai lasteni puolesta, suren tulevien sukupolvien tähden.
Voisin hyväksyä sydämessäni kuntien kouluverkkoja koskeneet päätökset, jos niitä olisi edeltänyt todellinen pohdinta, erilaisten tekijöiden arvottaminen, keskustelu sekä oikeat faktat ja tulevaisuuteen liittyvät tietoiset valinnat monen tärkeän tämän ja tuon osalta. Mutta ei.
---
Itsenäisyyspäivänä voisi kysyä itseltään myös seuraavia kysymyksiä:
Mistä rakentuu Suomen valtio?
Vaikkapa suomalaisista ihmisistä.
Kuka omistaa Suomen kunnat?
Ehkäpä kuntien asukkaat.
Ketä varten Suomen koulut ovat olemassa?
Olisivatko ne lapsia varten.
Mihin ihan oikeasti kunnallisen päätöksenteon sekä siihen sisältyvän lasten elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavien ratkaisujen tulisi perustua?
Voisivatko ne perustua todelliseen arvokeskusteluun siitä, mihin rahat osoitetaan?
---

Hyviä opettajia ajatellessani mieleeni tulee sama runo kuin koulutoimeen liittyviä päätöksiä tekeviä luottamushenkilöitä ja virkamiehiä ajatellessani:
"Mutta sydämesi,
sydämesi olkoon herkkä
kuulemaan
kaikki äänet
kaikista maista
kaikista roduista
kaikilta rannoilta."


OLAVI PAAVOLAINEN
---
Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle rannalle "kotosuomeen"!

5.12.07

Kuortaneen Mäyryssä tapahtuu - veronmaksajat äänestävät jaloillaan

Vuoden 2006 lopussa Kuortaneella kunnanhallitus oli esittänyt Mäyryn koulun lakkautusta, mutta valtuusto oli ottanut asiaan vuoden jatkoajan. 5.11.2007 kunnanhallitus on äänin 5-4 esittänyt uudestaan kyseisen koulun lakkautusta 31.7.2008 alkaen. Linkki kunnanhallituksen pöytäkirjaan tässä (pykälä 281).
Perusteena koulun lakkautukselle on kunnan heikentynyt taloustilanne sekä kunnan vähenevä oppilasmäärä. Lisäksi kh:n pöytäkirjassa todetaan: "Lisäksi muutokset kouluverkossa antavat peruskoululaitoksessa edelleen muita mahdollisuksia tehdä uudistuksia, joilla on kustannuksia pienentäviä vaikutuksia." (?)
Noin 60 mäyryläistä lasta ollaan siirtämässä mm. keskustan Alvarin kouluun, jossa opiskelee ennestään 90 ala-astelaista. Mäyry on Kuortaneen toiseksi suurin ala-aste vajaalla 60 oppilaalla.
Mäyryn asukkaat eivät ole jääneet toimettomiksi, vaan sanomalehti Ilkan 28.11.2007 uutisen mukaan Mäyrystä on uhannut muuttaa pois noin 40 veronmaksajaa, jos koulu lakkautetaan. Tämän seurauksena kunta menettäisi näiden veronmaksajien verotulot ensi vuoden ajalta, vaikka mäyryläiset päättäisivätkin muuttaa takaisin kotikuntaan jo tammikuussa.
Jos verokirjansa siirtää tämän vuoden lopulla (31.12 mennessä) toiseen kuntaan, niin kunnallisvero maksetaan ensi vuoden osalta kyseiseen kuntaan. Vero maksetaan aina siihen kuntaan, jossa henkilö on ollut kirjoilla edellisvuoden viimeisenä päivänä. Sanomalehti Ilkan uutisen mukaan muuton toteutuessa Kuortaneen kunnan veromenetykset valtionapuineen olisivat useiden satojen tuhansien eurojen luokkaa. Mäyryläiset uhkaavat laittaa myös yhteensä 18 oppilasta kouluun Lapuan Lakaluoman koululle. Lapua maksaa yli 20 kilometrin koulukyydit mäyryläisille.
Ilkan uutisessa todetaan myös seuraavasti: "Linjajohtaja Klaus Salonen Etelä-Pohjanmaan verotoimistosta sanoo yksikantaan mäyryläisten aikeista näin: - Suomessa on perustuslaillinen liikkumisen vapaus. Verotuskunta määräytyy edellisen vuoden viimeisen päivän asuinkunnan mukaisesti, Salonen sanoo. Entäs jos mäyryläiset muuttavat takaisin kotikuntaansa heti tammikuussa? - Sellaistahan ihmiselossa sattuu. Ihminen saattaa tulla katumapäälle, Salonen sanoo. Salonen kuitenkin korostaa, että "uudessa kotikunnassa" on oltava asuinpaikkaosoite johon voi muuttaa."
Kuortaneen kunnanvaltuusto päättää asiasta 20.12 pidettävässä talousarviokokouksessa.

4.12.07

Pienkouluraportti, joka pysäytti

Pieni on paras/Liten är naggande god - pienten koulujen laatu tutkimusten valossa -kouluraportti on ilmestynyt Suomen Kylätoiminta ry:n julkaisemana.
Suomen Kylätoiminta ry:n tiedottaja Ritva Salomaa-Santala on todennut: "Raportin sanoma on selkeä; pieni koulu on monilla mittareilla mitattuna lapselle suurta koulua parempi ja turvallisempi opiskelupaikka ja kasvuympäristö."


Raportti ilmestyy Suomen Kylätoiminta ry:n (SYTY) ensi vuoden julkaisusarjassa, mutta koska asia on akuutti tälläkin hetkellä, niin raportin valmistumista on kiirehditty. Raportti on koottu Svenska Byaservice rf:ssä työskentelevän maaseudunkehittäjän Peter Backan johdolla USA:ssa tohtori Cynthia Reevesin tekemäntutkimuksen pohjalta.


Raporttiin on kirjoittanut myös tohtoriksi piakkoin väittelevä Gunilla Karlberg-Granlund. Peter Backa sanoo USA:ssa tehdyn tutkimuksen osoittavan, että maaseudun ongelmat ovat samankaltaisia kaikkialla maailmassa, mutta ratkaisut ovat erilaisia. "Raportti osoittaa, että suomalainen pienkoulukeskustelu voi hyötyä globaalisuudesta. Se täytyy ottaa rohkeasti käyttöön", Backa toteaa.


Raportti on saatavissa SYTYn nettisivuilta - Tässä linkki.
Raportti on kirjoitettu sekä suomeksi että ruotsiksi ja sitä voi tilata myös osoitteesta: Svensk Byaservice (kenneth.sundman@ssc.fi) tai Suomen Kylätoiminta ry:stä (info@kylatoiminta.fi).
---

Suosittelen lämpimästi lukemaan raportin aivan alusta loppuun.
Voisipa sen kiikuttaa kuntapäättäjillekin tietoisuuden avartamistarkoituksessa.

3.12.07

Yli-Lestin kyläkoulun kohtalo vaakalaudalla

kuva sivulta http://www.lestijarvi.fi/yli-lestin-ala-aste/


Yli-Lestin koulu sijaitsee pienessä Lestijärven kunnassa Keski-Pohjanmaalla.
Kunnassa toimii Yli-Lestin kyläkoulun lisäksi keskustan ala-aste sekä yläkoulu.


Yli-Lestin koulu on parhaillaan lakkautusuhan alla. Marraskuun alussa kunnan sivistyslautakunta päätti yksimielisesti esittää koulun lakkautusta syksyllä 2008.

20.11.2007 kunnanhallitus päätti lautakunnan esityksestä poiketen esittää koulun lakkautusta syksyllä 2009.

Linkki päätöksentekoprosessiin täällä.

Lestijärven kunnanvaltuusto ei ole vielä käsitellyt asiaa.

---

Lestijärven kunnan kotisivuilla todetaan kunnan kouluista seuraavasti:

"Lestijärvellä toimii yläaste sekä kaksi ala-astetta. Opetus tapahtuu viihtyisissä luokissa. Opetusryhmät ovat pieniä. Opettajat ovat ammattitaitoisia."

"V. 2001 tehdyn valtakunnallisen henkilökohtaisesti tehtyjen oppilaiden haastattelujen perusteella todettiin, että Lestijärven yläaste oli yksi kolmesta yläasteesta Suomessa, jossa oppilaat eivät kokeneet tulleensa kiusatuiksi. Jo usean vuoden ajan kaikki yläasteelta päässeet oppilaat ovat jatkaneet opintojaan joko lukiossa tai toisen asteen koulutuksessa."

---

Olisiko pienillä ja turvallisilla lähikouluilla myös vaikutusta asiaan?
---
Paikallislehti Lestinjoki uutisoi asiasta 19.10 seuraavasti:
"Yli-Lestin kylätoimikunta käsitteli tilannetta tiistai-iltana. Se päätti käynnistää nimiadressin keräämisen koulun säilyttämisen puolesta. Kylätoimikunnan puuhamiehet Raimo Savolainen ja Pentti Untinen sanovat kyläläisten olevan lähes poikkeuksetta oman koulun kannalla. Yli-Lestillä muistetaan hyvin kunnanvaltuuston vuonna 1999 tekemä päätös, jonka mukaan kouluja ei lakkauteta, jos oppilasmäärä on yli 20. Pentti Untinen muistuttaa, että sääntöä jouduttiin käyttämään pari vuotta myöhemmin, kun oppilasmäärä laski Syrin koulussa kyseisen rajan alapuolelle. Yli-Lestillä ei näillä näkymin ole tällaista vaaraa.
Kylälle on muuttanut viimeisten vuosien aikana kymmenkunta perhettä, joilla on myös koululaisia. He ovat tulleet Yli-Lestille juuri sen vuoksi, että täällä on kyläkoulu.Yli-Lestin koulu peruskorjattiin runsaat kymmenen vuotta sitten. Silloin kyläläiset antoivat kouluremonttiin oman panoksensa talkootyön muodossa. Oppilaat voivat mennä KinnulaanPentti Untinen kertoo Ojalanperän suunnalla olleen sellaisia mietteitä, että lapset menevät kouluun Kinnulaan, jos Yli-Lestin koulu lakkautetaan. Ojalan alueelta on yhtä pitkä matka Kinnulaan kuin Lestijärven kirkonkylään.
Olemme olleet yhteydessä Kinnulaan, ja kunnanjohtaja Juha Urpilainen on toivottanut oppilaat tervetulleeksi, jos tilanne ajautuu siihen pisteeseen.Untinen sanoo myös Länsi-Suomen lääninhallituksen todenneen, että oppilaan koulupaikan valinta on lähinnä vanhempien ja naapurikunnan välinen asia.
Mitään estettä Kinnulaan siirtymiselle ei ole, vaikka joissakin yhteyksissä on sellaistakin väläytelty.Yli-Lestillä koulun mahdollista lopettamista pidetään kuoliniskuna kylälle.
Eipä tänne varmasti sen jälkeen jäisi kunnan ylläpidettäväksi kuin katuvalot, Pentti Untinen huomauttaa.Hän muistuttaa, että samalla tavalla veroja maksetaan Yli-Lestillä kuin kirkonkylässäkin.
Kyllä kunnan pitää joistakin palveluista huolehtia.Lestijärven kunnanhallitus odottaa sivistyslautakunnan selvitystä kouluverkosta ensi vuoden talousarviokäsittelyn yhteyteen." Linkki alkuperäiseen uutiseen tässä.
---
Jälkikirjoitus 15.12.2007: Lestijärven kunnanvaltuusto on lakkauttanut Yli-Lestin koulun 13.12.2007 äänin 11-3.