Helsingin Sanomat uutisoi kyläkoulujen lakkautusuhasta Etelä-Suomen kunnissa (7.11.). Kirjoituksessa esitetään ajatus kunnan profiloitumisesta kyläkoulut säilyttävänä kuntana. Tästä löytyykin jo esimerkkejä, sillä muutamat kunnat ovat oivaltaneet, että kyläkoulut vetävät lapsiperheitä ja samalla veronmaksajia paikkakunnalle;ikääntymiskierre saadaan oikaistua.
Vielä kuitenkin monissa kunnissa haetaan lyhytnäköisesti vain säästöjä. Niiden laskentaperusteita ei pystytä luotettavasti esittämään eikä näin ollen osoittamaan oikeiksi tai vääriksi. Hätiköiden tehdyt päätökset voivat osoittautua virheiksi, jotka merkitsevät vain tappioita; inhimillinen, kulttuurinen, sosiaalinen pääoma ohenee, mikä heijastuu ennen pitkää myös talouteen.
Kyläkoulun kustannuksia ei voida sälyttää yksinomaan opetuksesta aiheutuviksi, sillä koulu palvelee kaikkia kyläläisiä. Kustannuksia voidaan alentaa sallimalla kouluille enemmän autonomiaa. Talkootyön osuus voi olla huomattavan suuri.
Paikalliset olosuhteet vaihtelevat, mutta kyläkoulu voi tarjota tiloja päivähoidolle ja sen yhteydessä voidaan järjestää myös vanhusten ateriapalveluja ym. Ydinpalvelujen järjestämisessä tulee voida yhdistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimintoja. Tässä tarvitaan innovatiivisuutta ja hallinnollista joustavuutta.
Yhteisöllisyyden merkitystä on vaikea rahassa mitata, mutta se lisää ihmisten hyvinvointia ja on todellista. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että suomalaiset lapset ja nuoret kärsivät muita useammin yksinäisyydestä ja turvattomuudesta.
"Pikasäästöt" voivat osoittautua jonkin ajan kuluttua kustannuksiksi, sillä koulutus on sijoitus, joka tuottaa tulosta vuosikymmenien kuluessa; se on sijoitus osaamiseen, lasten terveyteen, fyysiseen kuntoon ym. Pitkät koulumatkat voivat uhata lasten terveyttä. Säästöt voitaisiin saada nopeasti jollakin muulla hallinnonalalla esim. siirtymällä kotimaisen energian käyttöön.
Kunnat saavat koulutuksen järjestämiseen valtionapua, mutta se voidaan käyttää, mihin kuntapäättäjät haluavat. Tämä ns. korvamerkinnän poistuminen lainsäädännöstä edellisen talouslaman yhteydessä on johtanut tilanteeseen, jossa lasten sivistykselliset perusoikeudet ovat uhattuna. Tähän kiinnitti vakavaa huomiota oikeuskansleri Nikula jo vuonna 2000; tilanne on tästä heikentynyt koko ajan.
Päättäjät ovatkin arvovalintojen edessä ja heiltä edellytetään vahvaa historian tajua, sivistystahtoa ja kokonaisvaltaista ajattelua, mikä tähtää tulevaisuuteen. Kaikkialta tätä ei ole löytynyt, sillä kouluja on lopetettu selvästi enemmän kuin oppilasmäärän väheneminen olisi edellyttänyt. Siksi tarvitsimme selkeää lainsäädännön tukea, ja läpinäkyvyyttä esim. valtionosuuksien laskentaperusteiden määräytymiseen ja niiden käyttöön kunnissa.
Koulujen olosuhteet eri puolilla maata vaihtelevat. Siksi kaiken opetuksen standardointi on vakava uhka opetuksen laadulle. Keskittämiseen tähtäävän koulutuspolitiikan kustannuksista Suomen olosuhteissa emme vielä tiedä. Miksi emme salli monimuotoisuutta myös koulutuksen järjestämisessa. Suomi on Euroopan harvaanasutuin maa. Se on otettava huomioon palveluja järjestettäessä.
Koulutuksen taloudesta kertovat tilastot osoittavat jo, että säästöjä ei ole syntynyt kouluja lopettamalla, sillä kustannukset ovat esim. vuosina 2000 - 2004 nousseet lähes neljänneksen. Erityisopetusta on ollut pakko lisätä, oppilashuollon menot ovat räjähtäneet käsiin; myöskään koulumatkojen kustannusten nousulla ei näy olevan loppua.
Olemme tekemässä arvovalintoja. Onko viisasta hakea säästöjä pienimpien lasten perusopetuksesta, jonka merkitys on ratkaiseva juuri nyt, kun haetaan uutta suuntaa Suomen tulevaisuudelle? Ilmasto- ja energiapolitiikassa tähtäin on 40 vuoden päässä; koulutuksen kehittämisessä sen tulee olla vieläkin kauempana. Juuri nyt koulutuspolitiikka on tärkeintä tulevaisuuspolitiikkaa.
EIRA KORPINEN
kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori
Jyväskylä
26.5.08
Pienen koulun suuret haasteet
Opettajalehden numerossa 20 sivuilla http://www.opettaja.fi/ on ajatuksia herättävä artikkeli niistä päivittäisistä opetuksellisista haasteista, joita opettaja kohtaa työssään pienessä kahden opettajan koulussa.
Lainaus artikkelin alusta: Opettaja vetää neljää eri opetussuunnitelmaa 27 eri-ikäisen lapsen kanssa samanaikaisesti. Mikä se on? No, kyläkoulu. Kahden opettajan koulussa tiivistyy nyt kuntakentän rakennemuutos, mutta palanen idylliäkin on tallella.
Artikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa tässä.
Lainaus artikkelin alusta: Opettaja vetää neljää eri opetussuunnitelmaa 27 eri-ikäisen lapsen kanssa samanaikaisesti. Mikä se on? No, kyläkoulu. Kahden opettajan koulussa tiivistyy nyt kuntakentän rakennemuutos, mutta palanen idylliäkin on tallella.
Artikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa tässä.
29.4.08
Kyläkoulu on maaseudun vetovoimatekijä
Kirjoittaja: Kasvatustieteen professori Eira Korpinen
Maaseudun asukkaat ovat yli kymmenen vuoden ajan saaneet kokea peruspalvelujen alasajoa kyläkoulujen lopettamisena. Kun vielä vuonna 1990 oli noin 5 000 peruskoulua, viime vuonna niitä oli enää vajaa 3 100. Tästä saadaan syyttää sekä valtiota että kuntapäättäjiä. Valtionosuuslainsäädännön muutokset näkyvät koulutilastoissa. Kun niin sanottu korvamerkitty rahoitus poistui, kaikista kunnista ei ole enää löytynyt ymmärrystä kyläkouluja kohtaan, vaan niitä on lopetettu selvästi enemmän kuin oppilasmäärän väheneminen olisi edellyttänyt. Koulujen lopettaminen on koettu hyvin raskaana menetyksenä. Se on merkinnyt sivistyksellisen, sosiaalisen ja henkisen pääoman heikentymisen ohella myös yrittäjyyden edellytysten ohentumista. Lakkautuspäätöksissä ei ole kiinnitetty huomiota siihen, miten hyvä oppimis- ja kasvuympäristö kyläkoulu on oppilaille. Kun tutkimuksen mukaan Suomen maaseudun tytöt ovat "maailman parhaita lukijoita", voidaan tähän hakea selitystä myös kyläkoulujen opetuksen laadusta ja ainutlaatuisesta pedagogiikasta. Yhteisöllisyys vahvistuu Olen koonnut seuraavaan muutamia kyläkoulujen erityispiirteitä toimiessani vuodesta 1994 saakka yhteistyössä Tutkiva opettaja -verkoston kyläkoulujen opettajien kanssa. Peilaan tutkimuslöydöksiä erityisesti niin sanottuun moderniin oppimiskäsitykseen, johon pohjautuu myös perusopetuksen opetussuunnitelma. Ne korostavat oppilaan aktiivisuutta ja vastuuta omasta oppimisesta sekä yhteisöllisyyden kokemuksia; terveen itsetunnon kehittymistä ja motivaatiota elinikäiseen oppimiseen. Kyläkoulu tarjoaa ensiksikin oppimisympäristön, jossa on runsaasti mahdollisuuksia aktiiviseen toimintaan ja oppilaan itsenäiseen työskentelyyn. Koulu toimii "keskellä kylää"; sen piirissä tarjotaan runsaasti mahdollisuuksia myös koulun ulkopuoliseen opetukseen. Kyläkoulu ei ole ainoastaan lasten oppimisen paikka, vaan se on kaikille kylän asukkaille avoin oppimis-, jopa kulttuuri- ja hyvinvointikeskus, jossa eri-ikäiset voivat harrastaa ja opiskella yhdessä. Tällä on erityisen tärkeä merkitys lasten ja nuorten identiteetin kehitykselle sekä kaikkien kyläläisten hyvinvoinnille ja viihtyvyydelle. Samalla kouluun suunnatut materiaaliset investoinnit on voitu hyödyntää tehokkaasti. Toiseksi pieni kouluyksikkö on edullinen ympäristö erilaisille opetuksen innovaatioille. Kyläkoulu on edelläkävijä vuosiluokkiin sitomattomassa opetuksessa. Moderni tietoteknologia tarjoaa rajattomat mahdollisuudet toteuttaa muun muassa etäopetusta, ja eräät kyläkoulut ovat tässä uranuurtajia. Yhdysluokka on haaste opettajalle toteuttaa ongelmakeskeistä, eheyttävää opetusta, jossa hyödynnetään ympäristön asiantuntemusta ja elinkeinoelämää. Ilon pedagogiikka edustaa uusinta lähestymistapaa nykykoulun haasteisiin. Ongelmat ratkotaan yhteistoiminnallisesti Monet tärkeät taidot ja tiedot opitaan "luonnollisissa olosuhteissa" yhteistoiminnallisesti. Työskentelytapa muistuttaa tutkimuksen tekemistä: opettaja ottaa huomioon oppilaiden taustan, vanhempien, koulun muun henkilökunnan osaamisen ja laajemman yhteisön. Yhdessä oppilaiden kanssa asetetaan oppimisen tavoitteet ja ongelmat, kehitetään menetelmät sekä haetaan ongelmiin vastaukset. Tällöin oppilaat hahmottavat laajempia kokonaisuuksia yli oppiainerajojen. Tällaisessa oppimisessa suomalaiset erottautuivat muun muassa kansainvälisissä tutkimuksissa. Edelleen kyläkouluissa toteutuu hyvin koulutuksellinen tasa-arvo, sillä esimerkiksi erityisopetus voidaan hoitaa usein samassa opetusryhmässä. Lapsi saa käydä lähikoulua; lapsen ystävyyssuhteet säilyvät eikä lapsi leimaudu. Samalla voidaan jopa säästää kustannuksissa. Pieni oppilasryhmä turvaa oppilaalle yksilöllistä huomiota opettajan taholta, mutta myös varttuneempi oppilas ohjaa usein toista oppilasta. Moni kyläkoulu on ollut edelläkävijä kansainvälistymisessä, jota pidetään maamme henkisen ja taloudellisen kehityksen kulmakivenä. Suomalaiset kyläkoulut menivät ensimmäisinä mukaan esimerkiksi EU-ohjelmiin. Kielitaitoiset opettajat vetivät mukaan muita opettajia ja kouluja. Useat kyläkoulujen opettajat ovat verkottuneet myös kansainvälisesti. Koulun opetus- ja kasvatustyöhön kansainvälistyminen on tuonut aitoa innostusta muiden maiden ihmisiin sekä motivaatiota kielen opiskeluun. Suomalaisen kyläkoulun oppilas elää keskellä maailmankylää, sen aktiivisena jäsenenä. Verkostoitunut opettaja on arvostettu voimavara Kyläkoulun opettajan työ on vaativaa, haasteellista, mutta samalla mielekästä ja motivoivaa. Työ edellyttää laaja-alaisten tietojen ja taitojen hallinnan lisäksi organisaattorin, suunnittelijan sekä yhteistyön taitoja. Opettajalla saattaa olla useita yhteistyökumppaneita, joiden kanssa hän voi jakaa tehtäviä. Hän voi toteuttaa itseään ja hyödyntää erityistaitojaan sekä luovuuttaan vapaammin pienessä kouluyksikössä kuin suuressa koulussa olisi mahdollista. Hän saa apua ja tukea vanhemmilta, kyläläisiltä ja koulun muulta henkilökunnalta. Opettajan työ kyläkoulussa on esimerkki opettajuudesta, jossa on keskeistä monipuolinen yhteistoiminta vanhempien ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Useat opettajat ovat myös monipuolisesti verkostoituneet, mikä edustaa "uusinta opettajuutta". Opettajan ammatti on Suomessa arvostettu; erityisesti kyläkoulujen opettajat kokevat olevansa arvostettuja. Kyläkoulujen opettajia tuetaan heidän työssään, mikä on työssä onnistumisen kannalta tärkeä asia. Ammatin arvostus heijastuu myös opettajankoulutukseen, jonka suosio on säilynyt korkeana lahjakkaiden nuorten ammatinvalinnassa; monilla miesopiskelijoilla on kyläkoulutausta. Onko meillä varaa tinkiä perusopetuksen laadusta, sillä juuri sitä merkitsee kyläkoulujen lopettaminen? Suomalaiset arvostavat hyvää koulutusta, jonka kivijalka on laadukas perusopetus. Maaseudun vetovoima ja ihmisten hyvinvointi riippuu monin tavoin niistä ydinpalveluista, joihin koulu kuuluu. Koulu turvaa kylän elämän sekä pitää maaseudun ja koko Suomen asuttuna. Monen lapsiperheen haave on maaseutumainen elämä. Sen avulla voidaan vastata myös kestävän kehityksen haasteisiin. EIRA KORPINEN Kirjoittaja on kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori Jyväskylän yliopistossa.
Maaseudun asukkaat ovat yli kymmenen vuoden ajan saaneet kokea peruspalvelujen alasajoa kyläkoulujen lopettamisena. Kun vielä vuonna 1990 oli noin 5 000 peruskoulua, viime vuonna niitä oli enää vajaa 3 100. Tästä saadaan syyttää sekä valtiota että kuntapäättäjiä. Valtionosuuslainsäädännön muutokset näkyvät koulutilastoissa. Kun niin sanottu korvamerkitty rahoitus poistui, kaikista kunnista ei ole enää löytynyt ymmärrystä kyläkouluja kohtaan, vaan niitä on lopetettu selvästi enemmän kuin oppilasmäärän väheneminen olisi edellyttänyt. Koulujen lopettaminen on koettu hyvin raskaana menetyksenä. Se on merkinnyt sivistyksellisen, sosiaalisen ja henkisen pääoman heikentymisen ohella myös yrittäjyyden edellytysten ohentumista. Lakkautuspäätöksissä ei ole kiinnitetty huomiota siihen, miten hyvä oppimis- ja kasvuympäristö kyläkoulu on oppilaille. Kun tutkimuksen mukaan Suomen maaseudun tytöt ovat "maailman parhaita lukijoita", voidaan tähän hakea selitystä myös kyläkoulujen opetuksen laadusta ja ainutlaatuisesta pedagogiikasta. Yhteisöllisyys vahvistuu Olen koonnut seuraavaan muutamia kyläkoulujen erityispiirteitä toimiessani vuodesta 1994 saakka yhteistyössä Tutkiva opettaja -verkoston kyläkoulujen opettajien kanssa. Peilaan tutkimuslöydöksiä erityisesti niin sanottuun moderniin oppimiskäsitykseen, johon pohjautuu myös perusopetuksen opetussuunnitelma. Ne korostavat oppilaan aktiivisuutta ja vastuuta omasta oppimisesta sekä yhteisöllisyyden kokemuksia; terveen itsetunnon kehittymistä ja motivaatiota elinikäiseen oppimiseen. Kyläkoulu tarjoaa ensiksikin oppimisympäristön, jossa on runsaasti mahdollisuuksia aktiiviseen toimintaan ja oppilaan itsenäiseen työskentelyyn. Koulu toimii "keskellä kylää"; sen piirissä tarjotaan runsaasti mahdollisuuksia myös koulun ulkopuoliseen opetukseen. Kyläkoulu ei ole ainoastaan lasten oppimisen paikka, vaan se on kaikille kylän asukkaille avoin oppimis-, jopa kulttuuri- ja hyvinvointikeskus, jossa eri-ikäiset voivat harrastaa ja opiskella yhdessä. Tällä on erityisen tärkeä merkitys lasten ja nuorten identiteetin kehitykselle sekä kaikkien kyläläisten hyvinvoinnille ja viihtyvyydelle. Samalla kouluun suunnatut materiaaliset investoinnit on voitu hyödyntää tehokkaasti. Toiseksi pieni kouluyksikkö on edullinen ympäristö erilaisille opetuksen innovaatioille. Kyläkoulu on edelläkävijä vuosiluokkiin sitomattomassa opetuksessa. Moderni tietoteknologia tarjoaa rajattomat mahdollisuudet toteuttaa muun muassa etäopetusta, ja eräät kyläkoulut ovat tässä uranuurtajia. Yhdysluokka on haaste opettajalle toteuttaa ongelmakeskeistä, eheyttävää opetusta, jossa hyödynnetään ympäristön asiantuntemusta ja elinkeinoelämää. Ilon pedagogiikka edustaa uusinta lähestymistapaa nykykoulun haasteisiin. Ongelmat ratkotaan yhteistoiminnallisesti Monet tärkeät taidot ja tiedot opitaan "luonnollisissa olosuhteissa" yhteistoiminnallisesti. Työskentelytapa muistuttaa tutkimuksen tekemistä: opettaja ottaa huomioon oppilaiden taustan, vanhempien, koulun muun henkilökunnan osaamisen ja laajemman yhteisön. Yhdessä oppilaiden kanssa asetetaan oppimisen tavoitteet ja ongelmat, kehitetään menetelmät sekä haetaan ongelmiin vastaukset. Tällöin oppilaat hahmottavat laajempia kokonaisuuksia yli oppiainerajojen. Tällaisessa oppimisessa suomalaiset erottautuivat muun muassa kansainvälisissä tutkimuksissa. Edelleen kyläkouluissa toteutuu hyvin koulutuksellinen tasa-arvo, sillä esimerkiksi erityisopetus voidaan hoitaa usein samassa opetusryhmässä. Lapsi saa käydä lähikoulua; lapsen ystävyyssuhteet säilyvät eikä lapsi leimaudu. Samalla voidaan jopa säästää kustannuksissa. Pieni oppilasryhmä turvaa oppilaalle yksilöllistä huomiota opettajan taholta, mutta myös varttuneempi oppilas ohjaa usein toista oppilasta. Moni kyläkoulu on ollut edelläkävijä kansainvälistymisessä, jota pidetään maamme henkisen ja taloudellisen kehityksen kulmakivenä. Suomalaiset kyläkoulut menivät ensimmäisinä mukaan esimerkiksi EU-ohjelmiin. Kielitaitoiset opettajat vetivät mukaan muita opettajia ja kouluja. Useat kyläkoulujen opettajat ovat verkottuneet myös kansainvälisesti. Koulun opetus- ja kasvatustyöhön kansainvälistyminen on tuonut aitoa innostusta muiden maiden ihmisiin sekä motivaatiota kielen opiskeluun. Suomalaisen kyläkoulun oppilas elää keskellä maailmankylää, sen aktiivisena jäsenenä. Verkostoitunut opettaja on arvostettu voimavara Kyläkoulun opettajan työ on vaativaa, haasteellista, mutta samalla mielekästä ja motivoivaa. Työ edellyttää laaja-alaisten tietojen ja taitojen hallinnan lisäksi organisaattorin, suunnittelijan sekä yhteistyön taitoja. Opettajalla saattaa olla useita yhteistyökumppaneita, joiden kanssa hän voi jakaa tehtäviä. Hän voi toteuttaa itseään ja hyödyntää erityistaitojaan sekä luovuuttaan vapaammin pienessä kouluyksikössä kuin suuressa koulussa olisi mahdollista. Hän saa apua ja tukea vanhemmilta, kyläläisiltä ja koulun muulta henkilökunnalta. Opettajan työ kyläkoulussa on esimerkki opettajuudesta, jossa on keskeistä monipuolinen yhteistoiminta vanhempien ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Useat opettajat ovat myös monipuolisesti verkostoituneet, mikä edustaa "uusinta opettajuutta". Opettajan ammatti on Suomessa arvostettu; erityisesti kyläkoulujen opettajat kokevat olevansa arvostettuja. Kyläkoulujen opettajia tuetaan heidän työssään, mikä on työssä onnistumisen kannalta tärkeä asia. Ammatin arvostus heijastuu myös opettajankoulutukseen, jonka suosio on säilynyt korkeana lahjakkaiden nuorten ammatinvalinnassa; monilla miesopiskelijoilla on kyläkoulutausta. Onko meillä varaa tinkiä perusopetuksen laadusta, sillä juuri sitä merkitsee kyläkoulujen lopettaminen? Suomalaiset arvostavat hyvää koulutusta, jonka kivijalka on laadukas perusopetus. Maaseudun vetovoima ja ihmisten hyvinvointi riippuu monin tavoin niistä ydinpalveluista, joihin koulu kuuluu. Koulu turvaa kylän elämän sekä pitää maaseudun ja koko Suomen asuttuna. Monen lapsiperheen haave on maaseutumainen elämä. Sen avulla voidaan vastata myös kestävän kehityksen haasteisiin. EIRA KORPINEN Kirjoittaja on kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori Jyväskylän yliopistossa.
17.3.08
Kerhokeskus -linkki
Osoitteesta www.kerhokeskus.fi löytyy Kerhokeskus - koulutyön tuki ry:n sivusto.
Kerhokeskus kuvaa toimintaansa seuraavasti (lainattu sivustolta): Toiminta-ajatus Kerhokeskus - koulutyön tuki ry edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja kehittymistä. Se on jäsenjärjestöjensä muodostama lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestö, joka toimii opetuksen ja kasvatuksen alalla yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Kerhokeskus on vahva nuoriso- ja koulutuspoliittinen vaikuttaja. Yhdistys ottaa kantaa lasten ja nuorten hyvinvointia koskeviin säännöksiin ja osallistuu yhteiskunnalliseen debattiin heidän hyvinvointinsa turvaamiseksi. Yhdistys on mukana vaikuttamassa lasten ja nuorten hyvinvointiin useissa kansallisissa neuvottelukunnista ja yhteistyöryhmissä. Kerhokeskus kehittää ja tuottaa palveluja ja sisältöjä
-kerhotoimintaan ja opetukseen
-aamu- ja iltapäivätoimintaan
-harrastetoimintaan
-kulttuuri- ja tiedekasvatukseen
-osallisuus- ja demokratiakasvatukseen
-yrittäjyyskasvatukseen.
Kerhokeskus kuvaa toimintaansa seuraavasti (lainattu sivustolta): Toiminta-ajatus Kerhokeskus - koulutyön tuki ry edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja kehittymistä. Se on jäsenjärjestöjensä muodostama lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestö, joka toimii opetuksen ja kasvatuksen alalla yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Kerhokeskus on vahva nuoriso- ja koulutuspoliittinen vaikuttaja. Yhdistys ottaa kantaa lasten ja nuorten hyvinvointia koskeviin säännöksiin ja osallistuu yhteiskunnalliseen debattiin heidän hyvinvointinsa turvaamiseksi. Yhdistys on mukana vaikuttamassa lasten ja nuorten hyvinvointiin useissa kansallisissa neuvottelukunnista ja yhteistyöryhmissä. Kerhokeskus kehittää ja tuottaa palveluja ja sisältöjä
-kerhotoimintaan ja opetukseen
-aamu- ja iltapäivätoimintaan
-harrastetoimintaan
-kulttuuri- ja tiedekasvatukseen
-osallisuus- ja demokratiakasvatukseen
-yrittäjyyskasvatukseen.
2.3.08
Koulu palvelee maaseutua -kyläkouluseminaari
KOULU PALVELEE MAASEUTUA-kyläkouluseminaari
11.3.2008, Kuntatalo, Helsinki
Seminaarissa käsitellään kyläkouluja monitoimikeskuksina (mm. palvelupiste,harrastetila, kirjasto) ja millaisia odotuksia käytölle kohdistuu. Nostetaan esille monitoimikäytön esteitä ja keskustellaan esteiden poistamisesta.Mietitään keinoja käytön lisäämiseen.
Päivän aikana keskustellaan myös kyläkouluista oppimisympäristönä ja kuullaan arviointia siitä. Seminaarin järjestää Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR)Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä ja Kulttuuriteemaryhmä.
Aika ja paikka: 11.3.2008, klo 12:00-16:00, Kuntatalo, sali B 3.6, (Toinenlinja 14), Helsinki.
Ilmoittautuminen 6.3.2008 mennessä. Yhteyshenkilö ja ilmoittautuminen: Katja Ilmarinen, katja.ilmarinen@stakes.fi tai 014 260 4802.
Seminaari on maksuton
Ohjelma
12:00-12:10 Seminaarin avaus.
Sivistystoimenjohtaja KT Taina Peltonen, Nummi-Pusulan kunta
12:10-12:35 Kyläkoulu yhteiskunnallisena ilmiönä.
Professori Esko Kalaoja, Oulun yliopisto
12:35-13:00 Pienten koulujen monitoimikäyttö.
Koulunjohtaja Ari Hannula, Alavieskan kirkonkylän koulu
Keskustelua ja kommentointia
13:15-13:30 Kyläkoulun käyttäjien odotukset. Kokemuksia ja käyttöä hankaloittavia asioita.
Kyläaktiivi Reijo Kahelin, Eräjärven Kehittämisyhdistys ry.
13:30-13:45 Kansalaisopiston toimintamahdollisuudet maaseudulla.
Rehtori Leea Keto, Järviseudun opisto
Keskustelua ja kommentointia
14:10 Kahvitauko
14:30-14:45 Pienkouluraportin kertomaa.
Maaseutukehittäjä Peter Backa, Svenska Studiecentralen, Vaasa
14:45-15:10 Pieni kyläkoulu oppimisympäristönä - arviointi- ja tutkimustiedonnäkökulma.
Pääsuunnittelija KT dos. Esko Korkeakoski, Koulutuksen arviointineuvosto, Jyväskylä.
Keskustelua ja kommentointia
15:40-16:00 Yhteenveto päivän teemasta. Taina Peltonen
11.3.2008, Kuntatalo, Helsinki
Seminaarissa käsitellään kyläkouluja monitoimikeskuksina (mm. palvelupiste,harrastetila, kirjasto) ja millaisia odotuksia käytölle kohdistuu. Nostetaan esille monitoimikäytön esteitä ja keskustellaan esteiden poistamisesta.Mietitään keinoja käytön lisäämiseen.
Päivän aikana keskustellaan myös kyläkouluista oppimisympäristönä ja kuullaan arviointia siitä. Seminaarin järjestää Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR)Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä ja Kulttuuriteemaryhmä.
Aika ja paikka: 11.3.2008, klo 12:00-16:00, Kuntatalo, sali B 3.6, (Toinenlinja 14), Helsinki.
Ilmoittautuminen 6.3.2008 mennessä. Yhteyshenkilö ja ilmoittautuminen: Katja Ilmarinen, katja.ilmarinen@stakes.fi tai 014 260 4802.
Seminaari on maksuton
Ohjelma
12:00-12:10 Seminaarin avaus.
Sivistystoimenjohtaja KT Taina Peltonen, Nummi-Pusulan kunta
12:10-12:35 Kyläkoulu yhteiskunnallisena ilmiönä.
Professori Esko Kalaoja, Oulun yliopisto
12:35-13:00 Pienten koulujen monitoimikäyttö.
Koulunjohtaja Ari Hannula, Alavieskan kirkonkylän koulu
Keskustelua ja kommentointia
13:15-13:30 Kyläkoulun käyttäjien odotukset. Kokemuksia ja käyttöä hankaloittavia asioita.
Kyläaktiivi Reijo Kahelin, Eräjärven Kehittämisyhdistys ry.
13:30-13:45 Kansalaisopiston toimintamahdollisuudet maaseudulla.
Rehtori Leea Keto, Järviseudun opisto
Keskustelua ja kommentointia
14:10 Kahvitauko
14:30-14:45 Pienkouluraportin kertomaa.
Maaseutukehittäjä Peter Backa, Svenska Studiecentralen, Vaasa
14:45-15:10 Pieni kyläkoulu oppimisympäristönä - arviointi- ja tutkimustiedonnäkökulma.
Pääsuunnittelija KT dos. Esko Korkeakoski, Koulutuksen arviointineuvosto, Jyväskylä.
Keskustelua ja kommentointia
15:40-16:00 Yhteenveto päivän teemasta. Taina Peltonen
21.2.08
Myös juuria tarvitaan
Tulevaisuuden ennustaminen on tärkeää myös opetuksessa ja sen kehittämisessä. Muutoksista kertovien merkkien ja signaalien tulkitsemista tarvitaan. Vaaditaan sopeutumista uudenlaisiin ongelmiin kuten vaikkapa suuruuden ideologiaan, erilaisiin oppijoihin, ei-yhteisöllisyyteen, turvattomuuteen ja tuntemattomiin uhkiin. Opetuksen kehittäjillä on oltava siis vahvaa näkemystä, mutta myös ennakkoluulotonta avarakatseisuutta ympärilleen. Uutta ei voi luoda tuntematta vanhaa ja ymmärtämättä juuriaan tai historiaansa. Nykyisyydessä tai menneessä voi olla paljon hyvää. On otettava opiksi, kierrätettävä, arvioitava ja käytettävä uudelleen myös se, mitä jotkut ovat tehneet toisin ja mistä on uskallettu olla eri mieltä. Aiheeseen liittyen löysin Matti Hellströmin blogista Peter Johnsonin artikkeliluonnokseen perustuvan tekstikappaleen "Ei hurahdeta", johon linkki tässä. Kyseisen ajatuksen on tuonut ilmi alunperin Andy Hargreaves.
12.2.08
ILON PEDAGOGIIKKA - VAARALLISTA NAUTITTAVAKSI?
Ilmestynyt TUTKIVA OPETTAJA-sarjassa 1/2008.
-----------------------------------------------------------------
Juha Juurikkalan raportin
"ILON PEDAGOGIIKKA. KOHTI NYKYAIKAISTA KOULUA"
julkistamistilaisuus Jyväskylän yliopisto,
Vanha Norssi sali X241, 15.2.08 klo 13.30.
Juurikkalan teos tuo keskusteluun uuden, entistä syvemmänyhteiskunnallisen näkökulman koululaitoksen perimmäisestä tehtävästä paitsi tiedon ja sivistyksen jakajana, myös nuorten hyväksymisestä ja ottamisesta yhteiskunnan täysvaltaisiksi jäseniksi. Teos kertoo myös siitä, mitä suomalainen peruskoulu ansaitsee, miten jatkuvasti paisuvat oppilashuollolliset ja taloudelliset ongelmat saadaan hallintaan ja miten koko koulun kehitys saadaan käännetyksi myönteiselle uralle. Ei siihen mitään taikatemppua vaadita. Kaiken keskipiste on ihminen, oppija, koululainen, lapsi. Otetaan vain käyttöön jo olemassa oleva psykologinen ja kasvatustieteellinen tietämys ja palautetaan mieliin se, miksi koululaitos on alkujaan luotu. Kun koulun käytännöt muutetaan lapsilähtöisiksi, koululaisesta tulee oman koulunkäyntinsä subjekti ja lapsen luontainen uteliaisuus ja oppimisen halu osoittautuvat sellaisiksi voimiksi, että kaikki muu hyvä ja kaunis saadaan kuin sivutuotteena, ilman suunnattomia ylimääräisiä ponnistuksia. Ilman minkäänlaisia taloudellisia lisäresursseja. Ei kuitenkaan ilman hikeä ja kyyneleitä. Teoksessa kerrotaan sellaisesta prosessista, joka on toteutettu vuosien kuluessa suomalaisessa peruskoulussa ja joka on vaatinut valtavasti työtä; uskoa ja voimaa, taistelua, keskustelua ja yhteistyötä. Se voi onnistua kaikista ennakkoluuloista, peloista ja vastustuksesta huolimatta, kaikkien lakien, asetusten ja säädösten puitteissa. Suomalaisten opettajien tekemänä, suomalaisten koululaisten kanssa yhdessä. Juurikkala vaatii julkaisussaan arvovallankumousta. Koulussa on monia piintyneitä asioita ja asenteita, jotka täytyy muuttaa. On tiukkaan pesiytyneitä käsityksiä ja totuuksia, jotka todellisuudessa ovat vain uskomuksia tai suoranaisia valheita. Sellaisten tonkiminen ja kyseenalaiseksi asettaminen saattaa pakottaa lukijan huomaamaan uskoneensa vääriin asioihin. Sellainen tekee mistä tahansa kirjasta vaarallisen. Tervetuloa tiedotustilaisuuteen! Yhteydenotot Juha Juurikkala tai Eira Korpinen
p. 040 581 9057 p. 0400 850411
-----------------------------------------------------------------
Juha Juurikkalan raportin
"ILON PEDAGOGIIKKA. KOHTI NYKYAIKAISTA KOULUA"
julkistamistilaisuus Jyväskylän yliopisto,
Vanha Norssi sali X241, 15.2.08 klo 13.30.
Juurikkalan teos tuo keskusteluun uuden, entistä syvemmänyhteiskunnallisen näkökulman koululaitoksen perimmäisestä tehtävästä paitsi tiedon ja sivistyksen jakajana, myös nuorten hyväksymisestä ja ottamisesta yhteiskunnan täysvaltaisiksi jäseniksi. Teos kertoo myös siitä, mitä suomalainen peruskoulu ansaitsee, miten jatkuvasti paisuvat oppilashuollolliset ja taloudelliset ongelmat saadaan hallintaan ja miten koko koulun kehitys saadaan käännetyksi myönteiselle uralle. Ei siihen mitään taikatemppua vaadita. Kaiken keskipiste on ihminen, oppija, koululainen, lapsi. Otetaan vain käyttöön jo olemassa oleva psykologinen ja kasvatustieteellinen tietämys ja palautetaan mieliin se, miksi koululaitos on alkujaan luotu. Kun koulun käytännöt muutetaan lapsilähtöisiksi, koululaisesta tulee oman koulunkäyntinsä subjekti ja lapsen luontainen uteliaisuus ja oppimisen halu osoittautuvat sellaisiksi voimiksi, että kaikki muu hyvä ja kaunis saadaan kuin sivutuotteena, ilman suunnattomia ylimääräisiä ponnistuksia. Ilman minkäänlaisia taloudellisia lisäresursseja. Ei kuitenkaan ilman hikeä ja kyyneleitä. Teoksessa kerrotaan sellaisesta prosessista, joka on toteutettu vuosien kuluessa suomalaisessa peruskoulussa ja joka on vaatinut valtavasti työtä; uskoa ja voimaa, taistelua, keskustelua ja yhteistyötä. Se voi onnistua kaikista ennakkoluuloista, peloista ja vastustuksesta huolimatta, kaikkien lakien, asetusten ja säädösten puitteissa. Suomalaisten opettajien tekemänä, suomalaisten koululaisten kanssa yhdessä. Juurikkala vaatii julkaisussaan arvovallankumousta. Koulussa on monia piintyneitä asioita ja asenteita, jotka täytyy muuttaa. On tiukkaan pesiytyneitä käsityksiä ja totuuksia, jotka todellisuudessa ovat vain uskomuksia tai suoranaisia valheita. Sellaisten tonkiminen ja kyseenalaiseksi asettaminen saattaa pakottaa lukijan huomaamaan uskoneensa vääriin asioihin. Sellainen tekee mistä tahansa kirjasta vaarallisen. Tervetuloa tiedotustilaisuuteen! Yhteydenotot Juha Juurikkala tai Eira Korpinen
p. 040 581 9057 p. 0400 850411
4.2.08
Kotiperuskoulu
Kotiperuskoulun omien nettisivujen mukaan "Kotiperuskoulu on ulkomailla asuvien suomalaislasten ja -nuorten oma koulu, jossa voi opiskella Suomen peruskouluaineita kaikkialla maailmassa. Kotiperuskoulussa lasten äidinkielen taidot eivät pääse ruostumaan! Äidinkielen ja kirjallisuuden lisäksi Kotiperuskoulussa voi opiskella kaikkia peruskoulun lukuaineita."
"Ulkosuomalaisten lasten kotiperuskoulu saa valtionavustusta Opetushallitukselta. Oppilaita on jo yli 500 noin 70 eri maassa. Ota Sinäkin Kotiperuskoulu mukaan maailmalle!"
Kotiperuskoulussa voidaan tarvittaessa opiskella kaikkia lukuaineita ja oppilas voi edetä omaa tahtiaan. Koulusta saa opiskeluoppaan, etätehtävät ja tiettyjä lisämateriaaleja. Koulussa on omat yhdysopettajat, jotka tarkistavat tehtävät, neuvovat ja antavat palautetta. Koulun käytössä on myös verkko-oppimisympäristö. Tarvittavat oppikirjat voidaan tilata Kotiperuskoulusta.
---
Voisiko hienoa ajatusta soveltaa jotenkin laajemmasti? Myöskin kotimaassa olevien lasten osalta. Vaikkapa kotikoulujen, pitkäaikaissairaiden lasten tms. erityisasemassa olevien lasten koulunkäyntiä tukevana oppimisympäristönä.
"Ulkosuomalaisten lasten kotiperuskoulu saa valtionavustusta Opetushallitukselta. Oppilaita on jo yli 500 noin 70 eri maassa. Ota Sinäkin Kotiperuskoulu mukaan maailmalle!"
Kotiperuskoulussa voidaan tarvittaessa opiskella kaikkia lukuaineita ja oppilas voi edetä omaa tahtiaan. Koulusta saa opiskeluoppaan, etätehtävät ja tiettyjä lisämateriaaleja. Koulussa on omat yhdysopettajat, jotka tarkistavat tehtävät, neuvovat ja antavat palautetta. Koulun käytössä on myös verkko-oppimisympäristö. Tarvittavat oppikirjat voidaan tilata Kotiperuskoulusta.
---
Voisiko hienoa ajatusta soveltaa jotenkin laajemmasti? Myöskin kotimaassa olevien lasten osalta. Vaikkapa kotikoulujen, pitkäaikaissairaiden lasten tms. erityisasemassa olevien lasten koulunkäyntiä tukevana oppimisympäristönä.
28.1.08
Mielenkiintoisia koululinkkejä maailmalle
Englantia tavaavalle Internetin maailma on pullollaan mielenkiintoisia linkkejä koskien pieniä kouluja, lähikouluja, koulutaisteluita, koulukeskusteluja ja erilaisia koulutukseen liittyviä aatteellisia organisaatioita. Maailman merillä on huomioitava se, että esimerkiksi amerikkalaisilla sivustoilla lähestymistapa koulukysymyksiin on hieman erilainen kuin meillä täällä Suomessa. Pääosaa keskusteluissa näyttelevät eri koulujen oppimistulosten (koulukohtaisten pisteiden ja arvosanojen) vertailu toisiinsa. Lisäksi amerikkalaisten käsite "pieni koulu" on sekin sanoisinko hieman suurempi kuin meillä. Ihan niinkuin itse maakin lienee vähän toista kokoluokkaa.
Tässä lukuisasta tarjonnasta muutama linkkivinkki: Rethinging schools -järjestö edistää ajattelevaa, humanistista sekä kyseenalaistavaa koulutusta. Omien sanojensa mukaan: "Rethinking Schools believes that classrooms can be places of hope, where students and teachers gain glimpses of the kind of society we could live in and where students learn the academic and critical skills needed to make that vision a reality." Kyseisen organisaation sivuilla on monenlaista aineistoa; vaikkapa pienistä kouluista täällä. ---
Tässä lukuisasta tarjonnasta muutama linkkivinkki: Rethinging schools -järjestö edistää ajattelevaa, humanistista sekä kyseenalaistavaa koulutusta. Omien sanojensa mukaan: "Rethinking Schools believes that classrooms can be places of hope, where students and teachers gain glimpses of the kind of society we could live in and where students learn the academic and critical skills needed to make that vision a reality." Kyseisen organisaation sivuilla on monenlaista aineistoa; vaikkapa pienistä kouluista täällä. ---
Northwest Regional Educational Laboratory (NWREL) tarjoaa tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa, teknistä konsultointia sekä koulutusta tavoitteena oppimismenetelmien ja -tulosten kehittäminen. Itse he sanovat sivuillaan näin: "At NWREL, we work to make a difference in students' lives and those who support their learning. As a private nonprofit, we measure our progress in the success of teachers and learners who put our research and training to work."
Heidän sivuiltaan löytyi jo vanha (1996), mutta lainauksiltaan osuva artikkeli otsikolla: "School Size, School Climate, and Student Performance". Artikkeli täällä. ---Small Schools Project (SSP) perustettiin vuonna 2000 tekemään pr-työtä pienten koulujen ideologian puolesta sekä kehittämään pieniä kouluja. Small School Project on osa Coalition of Essential Schools Northwest Center järjestöä.
Sivuillaan he kertovat itsestään mm. seuraavasti: "We offer a range of services, including school and district coaching and professional development activities for educators and administrators. We publish a variety of publications about small schools and hands-on tools to use in the classroom, school, and community."
Nettisivujen aineistojen perusteella pieniä kouluja käsitellään tosin pääosin lukiotason (High school) opetuksen kannalta. ---Seuraavaksi linkkivinkki meneillään olevaan koulutaisteluun, jota käydään Ventura County nimisessä paikassa Kaliforniassa. Siellä etsittiin alunperin n. 20 olemassa olevan koulun joukosta parhaiten lakkautukseen sopivia pieniä alakouluja ns. blind scoring system menetelmällä (täysin vapaasti suomennettuna: sokeana pisteytys järjestelmällä).
Paikallisessa VenturaCountyStar -lehdessä löytyy uutisia ja mielipiteitä tunteita kuumentavasta aiheesta, eli mikä tai mitkä koulut lakkautetaan. Uutisten kommenteissa on runsaasti jutun juurta koskien vaikkapa eri koulujen pisteytystä, koulujen murhatilastoja tai paikallista aktiivista kouluihin liittyvää kansalaiskeskustelua koskien.
Tässä 16.1 julkaistu uutinen "Conejo board lists schools for possible closure"
Tässä 17.1 julkaistu uutinen "School closure list narrowed to 8"
Tässä 19.1 julkaistu uutinen "Maple School parents voice frustration"
Tässä 23.1 julkaistu uutinen "District postpones closure decisions"
Uutisointi varmasti jatkuu kyseisen lehden nettisivuilla.
Tässä erään oppilaan äidin vastarintablogi koulujen lakkautukseen liittyen otsikolla "Save Conejo Valley Schools"
---Lopuksi hieman sanastoa, jota jouduin itsekin opetella surffaillessani maailmalla. Vaikkapa kyseisiä hakusanoja käyttämällä pääset tutustumaan tarjontaan tarkemmin.
Lähikoulu = neighbourhood school
Pieni koulu = small school
Pienet oppimisympäristöt = small learning communities
Peruskoulu = primary school
Alakoulu = elementary school
Koulun sulkeminen = school closure
22.1.08
Kyläkouluseminaari Konnevedellä
Konnevedellä järjestetään oheinen seminaari 26.1.2008:
KYLÄKOULUSEMINAARI KONNEVEDELLÄ
26.1.2008 KLO 11.00-15.00
Konnevesi-sali, kunnantalo
Luennoitsijat:
Eira Korpinen, kasv.tieteen professori, JYO
Kari Lehtola, siv.toim.tarkastaja, Itä-Suomen LH (yks.henkilönä)
Aila Paloniemi, kansanedustaja, Opetushall. johtokunnan pj
Taina Peltonen, KT, Suomen Lähikoulut ry:n puh.joht
Aiheina mm.
”Lähikoulu lähellä kotia”
”Yhdessä kyläkouluja kehittämään-koulu kulttuuri-ja palvelukeskuksena”
”Lasten perusoikeuksia ja hyvinvointia poljetaan surutta”
”Voidaanko koulussa hyvin vai huonosti?”
Luentojen jälkeen paneelikeskustelu, johon kaikki luennoitsijat osallistuvat. Mahdollisuus yleisökysymyksiin ja keskusteluun ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta.
Kahvitarjoilu
Tervetuloa!
Järj. Konneveden Kyläyhdistykset
Tapahtumaa tukemassa myös:
Konneveden Osuuspankki
26.1.2008 KLO 11.00-15.00
Konnevesi-sali, kunnantalo
Luennoitsijat:
Eira Korpinen, kasv.tieteen professori, JYO
Kari Lehtola, siv.toim.tarkastaja, Itä-Suomen LH (yks.henkilönä)
Aila Paloniemi, kansanedustaja, Opetushall. johtokunnan pj
Taina Peltonen, KT, Suomen Lähikoulut ry:n puh.joht
Aiheina mm.
”Lähikoulu lähellä kotia”
”Yhdessä kyläkouluja kehittämään-koulu kulttuuri-ja palvelukeskuksena”
”Lasten perusoikeuksia ja hyvinvointia poljetaan surutta”
”Voidaanko koulussa hyvin vai huonosti?”
Luentojen jälkeen paneelikeskustelu, johon kaikki luennoitsijat osallistuvat. Mahdollisuus yleisökysymyksiin ja keskusteluun ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta.
Kahvitarjoilu
Tervetuloa!
Järj. Konneveden Kyläyhdistykset
Tapahtumaa tukemassa myös:
Konneveden Osuuspankki
Konneveden kunta
10.1.08
Opettaja lehden artikkeli aiheesta "Väärinymmärretty yhdysluokka"
Opettaja -lehdestä löytyy mielenkiintoinen artikkeli yhdysluokkaopetuksesta otsikolla "Väärinymmärretty yhdysluokka".
Artikkelissa todetaan Suomen opettajankoulutuksen opetustarjonnan pienkoulupedagogiikassa ja yhdysluokkaopetuksessa heikentyneen viimeisen kymmenen vuoden ajan. Joissakin laitoksissa tätä pedagogista opetusta ei ole tarjolla enää ollenkaan.
Lainaus artikkelista:
"Yhdysluokkaopetusta tutkinut professori Esko Kalaoja Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä huomauttaa kuitenkin, etteivät yhdysluokat ja eri-ikäisopetus ole mitään katoavaa kansanperinnettä. Monessa maassa yhdysluokkia perustetaan tarkoituksella.
– Tilastojen mukaan 30 prosenttia maailman koululuokista on yhdysluokkia. Yhdysvalloissa koko Kentuckyn osavaltion perusopetus on järjestetty eri-ikäisopetuksena. Klassisten vaihtoehtopedagogien mielestä se onkin ainoa oikea opetusmuoto, Kalaoja sanoo.
Yhdysluokkaa ja erillisluokkaa käyneiden oppilaiden tiedollisessa tasossa ei yläkouluun siirryttäessä ole eroa, mutta sosiaalisissa taidoissa yhdysluokkien kasvatit ovat usein edellä. He ovat myös opetustilanteissa itsenäisempiä ja omatoimisempia, koska ovat tottuneet siihen, ettei opettaja ole koko ajan vieressä vahtimassa. – Toivoisinkin, että niin opettajankoulutuksessa kuin täydennyskoulutuksessakin muistettaisiin, että eri-ikäisopetus on arvokas opetusmuoto ja yhdysluokat osa meidän koulukulttuuriamme, Kalaoja esittää." Artikkelin mukaan yhdysluokka/moniluokkaopetusta löytyy myös kyläkoulujen ja maaseudun ulkopuolelta Helsingistä: "Helsingin Jollas ei ole syrjäkylä, siellä eri-ikäiset oppilaat on koottu samoihin luokkiin opettajien toiveesta. Poikkilaakson ala-asteen apulaisrehtori, luokanopettaja Kirsi-Maria Korhonen korostaa, ettei kyse ole perinteisistä yhdysluokista, joissa opettaja on yksinään vastuussa kahden tai useamman ikäluokan opetuksesta. 260 oppilaan Poikkilaaksossa opettajat tekevät työtä tiimeissä. Korhonen vastaa kolmen kollegansa kanssa 4.–5.-luokkien opetuksesta." Saman artikkelin mukaan kyläkoulut eivät ole kadonneet, vaan tilastokeskuksen oppilaitosrekisterin mukaan (vuonna 2006) 28%:a peruskouluista oli alle 50 oppilaan kouluja ja 5%:a peruskouluista oli yli 500 oppilaan kouluja. Opettaja -lehden kirjoitus loppuu seuraavasti: "Yhdysluokkia on siis yhä ja tullee olemaankin. Pienten koulujen lakkauttamisessakin luulisi jonkun rajan tulevan vastaan näin harvaanasutussa maassa." Kannattaa lukea kokonaisuudessaan; suora linkki Opettaja -lehden artikkeliin tässä.
Artikkelissa todetaan Suomen opettajankoulutuksen opetustarjonnan pienkoulupedagogiikassa ja yhdysluokkaopetuksessa heikentyneen viimeisen kymmenen vuoden ajan. Joissakin laitoksissa tätä pedagogista opetusta ei ole tarjolla enää ollenkaan.
Lainaus artikkelista:
"Yhdysluokkaopetusta tutkinut professori Esko Kalaoja Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä huomauttaa kuitenkin, etteivät yhdysluokat ja eri-ikäisopetus ole mitään katoavaa kansanperinnettä. Monessa maassa yhdysluokkia perustetaan tarkoituksella.
– Tilastojen mukaan 30 prosenttia maailman koululuokista on yhdysluokkia. Yhdysvalloissa koko Kentuckyn osavaltion perusopetus on järjestetty eri-ikäisopetuksena. Klassisten vaihtoehtopedagogien mielestä se onkin ainoa oikea opetusmuoto, Kalaoja sanoo.
Varsinkin multiage-pedagogiikka herättää kiinnostusta eri puolilla maailmaa. Siinä luokkarajat osittain häipyvät ja eri-ikäiset oppilaat voivat edetä oman kehitystasonsa mukaan, edistyneimmät ylemmän ja hitaammat alemman ikäryhmän mukaisesti.
Yhdysluokkaa ja erillisluokkaa käyneiden oppilaiden tiedollisessa tasossa ei yläkouluun siirryttäessä ole eroa, mutta sosiaalisissa taidoissa yhdysluokkien kasvatit ovat usein edellä. He ovat myös opetustilanteissa itsenäisempiä ja omatoimisempia, koska ovat tottuneet siihen, ettei opettaja ole koko ajan vieressä vahtimassa. – Toivoisinkin, että niin opettajankoulutuksessa kuin täydennyskoulutuksessakin muistettaisiin, että eri-ikäisopetus on arvokas opetusmuoto ja yhdysluokat osa meidän koulukulttuuriamme, Kalaoja esittää." Artikkelin mukaan yhdysluokka/moniluokkaopetusta löytyy myös kyläkoulujen ja maaseudun ulkopuolelta Helsingistä: "Helsingin Jollas ei ole syrjäkylä, siellä eri-ikäiset oppilaat on koottu samoihin luokkiin opettajien toiveesta. Poikkilaakson ala-asteen apulaisrehtori, luokanopettaja Kirsi-Maria Korhonen korostaa, ettei kyse ole perinteisistä yhdysluokista, joissa opettaja on yksinään vastuussa kahden tai useamman ikäluokan opetuksesta. 260 oppilaan Poikkilaaksossa opettajat tekevät työtä tiimeissä. Korhonen vastaa kolmen kollegansa kanssa 4.–5.-luokkien opetuksesta." Saman artikkelin mukaan kyläkoulut eivät ole kadonneet, vaan tilastokeskuksen oppilaitosrekisterin mukaan (vuonna 2006) 28%:a peruskouluista oli alle 50 oppilaan kouluja ja 5%:a peruskouluista oli yli 500 oppilaan kouluja. Opettaja -lehden kirjoitus loppuu seuraavasti: "Yhdysluokkia on siis yhä ja tullee olemaankin. Pienten koulujen lakkauttamisessakin luulisi jonkun rajan tulevan vastaan näin harvaanasutussa maassa." Kannattaa lukea kokonaisuudessaan; suora linkki Opettaja -lehden artikkeliin tässä.
31.12.07
Suomen koulujärjestelmä vuonna 2020
Kirjoittaja: Auli Kluukeri - Lakkautettuja alakouluja on 1300 kappaletta viimeisten 13 vuoden aikana. Toimivia kouluja on jäljellä n. 2000 kappaletta (vuonna 2006 kouluja oli n. 3400 kappaletta).
- Keskimäärin oppilaita jokaisessa alakoulussa on 400 (vuonna 2006 oppilaita per koulu oli n. 170 päätä).
- Toimivat alakoulut sijaitsevat ainoastaan kaupungeissa, joita on jäjellä 40 kappaletta. Kuntaliitosten ja rationalisointien myötä kaikki kunnat, jotka eivät ole kaupunkeja, on lakkautettu (vuonna 2006 kuntia oli n. 415 kappaletta, joista kaupunkeja n. 115 kappaletta).
- Perusopetuksen keskimääräinen luokkakoko lähentelee 30 lasta per opettaja.
- Maaseutulähiöissä keskimääräisen koulumatkan pituus 7-12 vuotiailla lapsilla on 30 km yhteen suuntaan ja keskimääräinen koulupäivän pituus odotustunteineen 7-9 vuotiailla 6 tuntia ja 10-12 vuotiailla 8 tuntia (eli aikuisen työpäivän mitta).
- Erillisiä ja eriytettyjä erityisopetuskouluja perustetaan n. 20 kappaleen vuosivauhdilla ympäri maata koko ajan kasvavan tarpeen vuoksi. Näihin kouluihin osoitetaan kaikki erilaiset oppijat, jotka eivät sovi joukkoon.
- Koulupsykologeista, koulunkäyntiavustajista ja erityisopettajista on huutava pula. Opettajien sairaslomat ovat maamme huipputasoa.
---
Koulutoimen osalta Suomen kaupungit ja opetushallitus harkitsevat:
- Uusia jättiläismäisiä 1000 oppilaan peruskouluja, koska ne tuovat kaupungeille vaadittavia kustannussäästöjä hyvinkin lyhyellä aikavälillä
- Yksiluokkaopetuksen muuttamista yhden ikäluokan hajautetuksi moniluokkaopetukseksi, koska lapsen etujen ja opettajan keskittymiskyvyn kannalta on helpompi opettaa saman ikäluokan oppilaita 3:n eri osaamistason luokissa.
- Perusopetuksen ja siitä aiheutuvien huolien ulkoistusta kilpailukykyiseen hintaan palveluntarjoajille. --- Terveyttä, jaksamista, voimia ja onnen hetkiä siroteltuna taas ensi vuoden 2008 poluille kaikkiin kouluihin, kaikille opettajille, kaikille lapsille, vanhemmille ja lasten kanssa työtä tekeville. Koulupolun varrella oleville.
- Keskimäärin oppilaita jokaisessa alakoulussa on 400 (vuonna 2006 oppilaita per koulu oli n. 170 päätä).
- Toimivat alakoulut sijaitsevat ainoastaan kaupungeissa, joita on jäjellä 40 kappaletta. Kuntaliitosten ja rationalisointien myötä kaikki kunnat, jotka eivät ole kaupunkeja, on lakkautettu (vuonna 2006 kuntia oli n. 415 kappaletta, joista kaupunkeja n. 115 kappaletta).
- Perusopetuksen keskimääräinen luokkakoko lähentelee 30 lasta per opettaja.
- Maaseutulähiöissä keskimääräisen koulumatkan pituus 7-12 vuotiailla lapsilla on 30 km yhteen suuntaan ja keskimääräinen koulupäivän pituus odotustunteineen 7-9 vuotiailla 6 tuntia ja 10-12 vuotiailla 8 tuntia (eli aikuisen työpäivän mitta).
- Erillisiä ja eriytettyjä erityisopetuskouluja perustetaan n. 20 kappaleen vuosivauhdilla ympäri maata koko ajan kasvavan tarpeen vuoksi. Näihin kouluihin osoitetaan kaikki erilaiset oppijat, jotka eivät sovi joukkoon.
- Koulupsykologeista, koulunkäyntiavustajista ja erityisopettajista on huutava pula. Opettajien sairaslomat ovat maamme huipputasoa.
---
Koulutoimen osalta Suomen kaupungit ja opetushallitus harkitsevat:
- Uusia jättiläismäisiä 1000 oppilaan peruskouluja, koska ne tuovat kaupungeille vaadittavia kustannussäästöjä hyvinkin lyhyellä aikavälillä
- Yksiluokkaopetuksen muuttamista yhden ikäluokan hajautetuksi moniluokkaopetukseksi, koska lapsen etujen ja opettajan keskittymiskyvyn kannalta on helpompi opettaa saman ikäluokan oppilaita 3:n eri osaamistason luokissa.
- Perusopetuksen ja siitä aiheutuvien huolien ulkoistusta kilpailukykyiseen hintaan palveluntarjoajille. --- Terveyttä, jaksamista, voimia ja onnen hetkiä siroteltuna taas ensi vuoden 2008 poluille kaikkiin kouluihin, kaikille opettajille, kaikille lapsille, vanhemmille ja lasten kanssa työtä tekeville. Koulupolun varrella oleville.
15.12.07
Homehaitta helppo tie poistaa pieni koulu kartalta - Kauhavan Orava
Kauhavalla Oravan koulun toiminta on päätetty 19.11.2007 kunnanhallituksen kokouksessa siirtää Ylikylän koululle homevaurion vuoksi. Koulu on asetettu käyttökieltoon 1.1.2008 alkaen kunnes vauriot on korjattu asianmukaisesti. Toiminta siirtyy Ylikylän koululle kevään 2008 ajaksi. Samantien kaupunginhallitus on ajatellut poistaa ongelman olemassaolon lopullisesti. Ote hallituksen pöytäkirjasta, joka kokonaisuudessaan täällä: "Kaupunginjohtajan esitys: Koska Oravan koulun koulukiinteistön kosteus- ja homevaurioista aiheutuu vakava terveyshaitta, kuten tarkastuspöytäkirjasta ilmenee, päättää kaupunginhallitus, että Oravan koulun toiminta siirretään viimeistään 1.1.2008 lukien Ylikylän koulun yhteyteen. Näiden syiden vuoksi ja ottaen huomioon myös koulun alhainen oppilasmäärä koulun toiminta lakkautetaan 1.8.2008 lukien. Koulun lakkauttaminen tulee koululautakunnan valmistelun jälkeen kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston päätettäväksi myöhemmin. Kaupunginhallitus antaa koululautakunnan tehtäväksi ryhtyä välittömästi kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joihin edellä mainittu päätös antaa aihetta." Kaupunginhallitusta päivää myöhemmin 20.11.2007 istunut koulutuslautakunta käsittely kokouksessaan ainoastaan akuuttia oppilaiden siirtoa. Koulutuslautakunnan pöytäkirja täällä. --- Myöskin oppilasmääriltään suurissa kouluissa on todettu homehaittoja, jotka vaativat nopeita toimenpiteitä. Näiden koulujen ovia ei ole naulattu kiinni homehaittoihin vedoten. Niissä on jopa istutettu haittojen olemassaolo tietäen sekä lapsia, että opettajia. Joten terveystarkastajalle kiitos nopeasta toiminnasta. Kannattaisikohan Kauhavalla aivan aluksi selvittää koulun korjauskustannukset, tuleva koulun oppilasennuste, koulun korjauksen yhteistyömahdollisuudet eri tahojen kanssa sekä lähteä siitä, että puuta ja rakennustarvikkeita saa kyllä kaupasta.
12.12.07
Kuntaliitos ja pienten koulujen turvatakuut
Kirjoittaja: Risto Ikonen, Joensuu
Harmaapartaiässä erehdyin lähtemään mukaan kunnalliseen päätöksentekoon. Mielenkiintoinen kokemus, sillä jouduinhan nyt ihan tosissaan miettimään, miten mm. pienten koulujen kysymykseen voisi löytyä eri osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Tähän saakka menestys on ollut olematonta vaatimattomampaa. Usko lakkautusten välttämättömyyteen istuu syvällä keskeisten kuntapäättäjien ja virkamiesten mielissä. Välillä tuntuu siltä, että viimeisten vuosikymmenten huima kehitys viestintäteknologian alalla on jäänyt joiltakin tykkänään huomaamatta.
Koulukiistoissa on syytä huomata eräs tärkeä seikka: lakkautuspäätösten puolustajat uskovat ihan tosissaan tekevänsä juuri sen ainoan oikean ratkaisun. Siksi päätöstä vastustava saa kuulla syyllistyvänsä asian politisointiin (näin totesi nuori va. kunnanjohtaja). Näin voi sanoa vain ihminen, joka luulee perustavansa päätöksensä pelkästään kylmään järkeilyyn.
Tuollaista yhden totuuden ajattelua ei pidä hyväksyä, sillä lakkautuspäätökset ovat aina myös poliittisia päätöksiä. Niinpä täällä Pohjois-Karjalassakin on kuntia, joissa kaikki kyläkoulut on lakkautettu. Sitten löytyy kunta, jossa on päätetty, että kyläkoulu jatkaa toimintaansa jo oppilasmäärä on 20 tai enemmän. Tästä huolimatta kyseinen kunta on yksi vakavaraisimmista.
Pidän erittäin ongelmallisena sitä, ettei lähipalvelun jatkuvuudelle ole asetettu minkäänlaisia turvatakuita. Nytkin täällä ollaan lakkauttamassa koulua, jossa on lähes 60 oppilasta. Näistä suurin osa kulkee koulumatkansa omin jaloin.
Tarvittaisiin uudenlaista kuntasopimusta, jolla luotaisiin pelisäännöt lähipalvelujen järjestämiselle. Helpoimmin tämä onnistuu kuntaliitosneuvottelujen yhteydessä. Tai onnistuu, jos on onnistuakseen.
Oheinen muistio liittyy täällä käytyihin kuntaliitosneuvotteluihin syksyllä 2007. Yritin osaltani vaikuttaa siihen, että sopimukseen olisi kirjattu selkeät toimintaperiaatteet koskien pieniä kouluja. Järjestimme tarkoitusta varten yleisötilaisuuden, tosin aivan liian myöhään. Sopimuspaperi oli jo ehditty saattaa lopulliseen muotoonsa (ks. linkki ohessa). http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-jyty/viisikuntaa/poytakirjat.htx
Myöhäsyntyinen yrityksemme vaikuttaa neuvotteluihin tulkittiin yritykseksi hankkia itsellemme poliittista myötätuntoa. Olimme kuulemma politikoineet asialla. Jotta voitte välttyä vastaavanlaisilta syytöksiltä, toimikaa ajoissa ja ennen kaikkea oma-aloitteisesti. Odotimme turhaan, että asian tiimoilta olisi järjestetty kansalaisten kuulemistilaisuuksia. Näin toki tapahtuikin mutta vasta sitten, kun sopimustekstiin ei voinut tehdä muutoksia.
Ohessa muistiomme, joka jäi siis täydelliseksi suutariksi. Jätin paikalleen edustamani yhdistyksen nimen.
Risto Ikonen, Joensuu --- Muistio, Joensuun Seudun Vihreät ry.
Kuntaliitossopimukseen liitettävä kylien turvatakuu
Laadittu 9.10.2007 Joensuun kaupunginkirjaston Muikku-salissa käydyn keskustelun pohjalta.
Perusteluosa:
Meneillään olevan kuntien yhdistymisselvityksen ja mahdollisen kuntaliitoksen tarkoituksena on kehittää Joensuun seudusta kilpailukykyinen, yrityksiä ja asukkaita puoleensavetävä alue, jossa toimintoja järkeistämällä ja hallintokuluissa säästämällä pystytään takaamaan asukkaille hyvät palvelut. Kaupunkialueen yhdistäminen kirkonkylien, kylien ja haja-asutuksen kanssa luo erittäin monipuoliset asumis-, kulttuuri-, opiskelu-, työ- ja virkistäytymismahdollisuudet. Mielestämme kylät ovat avainasemassa houkuttelevina tulomuuttopisteinä.
Liitossopimuksessa on astuttava kuntavetoisessa aluepolitiikassa uuteen aikakauteen. Pitäjärajojen poistuttaessa on hylättävä linja, jossa etusijalla oli kuntakeskuksen kehittäminen. Uuden suurkunnan on otettava vakavasti sille kuuluva velvoite vastata alueensa kehitysmahdollisuuksien kaikenpuolisesta hyödyntämisestä. Siksi liitossopimuksessa on sovittava myös kylien tulevaisuutta linjaavista toiminnallisista reunaehdoista.
Lähtökohtana on oltava paikallisen oma-aloitteisuuden ja yritteliään toiminnan kannustaminen. Kylissä piilevää kehityspotentiaalia on ruokittava aluepoliittisin toimenpitein. Näistä tärkein liittyy kunnallisen palvelutarjonnan kulmakiveen, perusopetukseen.
Hajautettu kouluverkko tukee oppilaiden omaehtoista liikuntaa. Koulun lakkauttaminen merkitsee aina sitä, että 100 % oppilaista siirtyy koulukuljetusten käyttäjiksi. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kyläkoulujen turvatakuu vähentää kunnan koulukuljetusmenoja merkittävästi ohjatessaan tulomuuttoa ensisijaisesti toimivien koulujen tuntumaan.
Keskitetty koulumalli ei passivoi vain oppilaita. Myös kylien aktiivisuus elää ja kuolee kylän oman koulun myötä. Näin on ollut ennen ja näin on nyt. Koulunsa puolesta toimiva aktiivinen kyläyhteisö luo myönteisen kehityskierteen. Usko omien toimenpiteiden vaikuttavuuteen heijastuu mitä luultavimmin myös talouden alalle.
On tiedostettava, että oppilaiden oppiminen on vain yksi kouluverkoston tuotoksista. Vähintään yhtä tärkeä on se yhteiskunnallisen toimeliaisuuden henki, jota koulu ympäristössään synnyttää. Kyläkoulut lisää myös alueen houkuttelevuutta mahdollisten tulomuuttajien silmissä.
Paikallista yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä ei pidä tieten tahtoen tukahduttaa. Taajamien tyhjät koululuokat eivät missään tilanteessa saa olla syy kyläkoulujen lakkauttamiseen.
Ehdotusosa:
Kyläläisten on voitava vaikuttaa tärkeimmän palvelunsa jatkuvuuteen. Siksi liitossopimuksessa on asetettava selkeät kriteerit, joiden perusteella koulujen jatkosta tai lakkauttamisesta päätetään. Näitä ovat:
1. Jos koulun oppilaskohtaiset kustannukset eivät merkittävästi poikkea kunnan muiden koulujen kustannuksista, koulua ei pidä ilman kyläläisten suostumusta lakkauttaa.
2. Vaikka oppilaskohtaiset kustannukset olisivat korkeammat kuin kunnan muissa kouluissa, kyläläisillä on oltava mahdollisuus esittää vaihtoehtoja kulurakenteen korjaamiseksi. Koulua ei ylipäätään koskaan pidä lakkauttaa ilman että kyläläisille on annettu mahdollisuus etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja.
3. Säilytettävän koulun oppilasmäärän alaraja on 25 oppilasta. Jos oppilasmäärä laskee alle minimirajan, seuraa kolme armovuotta. Jos oppilasmäärä ei ole noussut yli minimirajan, koulu voidaan lakkauttaa, ellei jatkamiselle voida osoittaa erityistä syytä.
4. Koulun jatkamisesta päätettäessä puoltavia tekijöitä voivat olla muun muassa: - kylän tonttitarjonta, - infrastruktuuri (vesijohto ja viemäröinti; joukkoliikenneyhteydet), - palvelutarjonta (kauppa, posti, majoituspalvelut, kyläapulaiset, käsityöläisyritykset), - kyläläisten valmius osallistua koulukiinteistön ylläpitoon ja hallinnointiin, - mahdollisuus, että kyläkouluun saadaan oppilaita naapurikunnan puolelta yhteisesti sovittavin pelisäännöin.
5. Tarpeen tullen oppilaskyytejä on voitava järjestää keskuksista kylien suuntaan. Näin varsinkin tilanteessa, jossa keskuksen koulujen luokkakoot lähenevät sallittua ylärajaa.
Harmaapartaiässä erehdyin lähtemään mukaan kunnalliseen päätöksentekoon. Mielenkiintoinen kokemus, sillä jouduinhan nyt ihan tosissaan miettimään, miten mm. pienten koulujen kysymykseen voisi löytyä eri osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Tähän saakka menestys on ollut olematonta vaatimattomampaa. Usko lakkautusten välttämättömyyteen istuu syvällä keskeisten kuntapäättäjien ja virkamiesten mielissä. Välillä tuntuu siltä, että viimeisten vuosikymmenten huima kehitys viestintäteknologian alalla on jäänyt joiltakin tykkänään huomaamatta.
Koulukiistoissa on syytä huomata eräs tärkeä seikka: lakkautuspäätösten puolustajat uskovat ihan tosissaan tekevänsä juuri sen ainoan oikean ratkaisun. Siksi päätöstä vastustava saa kuulla syyllistyvänsä asian politisointiin (näin totesi nuori va. kunnanjohtaja). Näin voi sanoa vain ihminen, joka luulee perustavansa päätöksensä pelkästään kylmään järkeilyyn.
Tuollaista yhden totuuden ajattelua ei pidä hyväksyä, sillä lakkautuspäätökset ovat aina myös poliittisia päätöksiä. Niinpä täällä Pohjois-Karjalassakin on kuntia, joissa kaikki kyläkoulut on lakkautettu. Sitten löytyy kunta, jossa on päätetty, että kyläkoulu jatkaa toimintaansa jo oppilasmäärä on 20 tai enemmän. Tästä huolimatta kyseinen kunta on yksi vakavaraisimmista.
Pidän erittäin ongelmallisena sitä, ettei lähipalvelun jatkuvuudelle ole asetettu minkäänlaisia turvatakuita. Nytkin täällä ollaan lakkauttamassa koulua, jossa on lähes 60 oppilasta. Näistä suurin osa kulkee koulumatkansa omin jaloin.
Tarvittaisiin uudenlaista kuntasopimusta, jolla luotaisiin pelisäännöt lähipalvelujen järjestämiselle. Helpoimmin tämä onnistuu kuntaliitosneuvottelujen yhteydessä. Tai onnistuu, jos on onnistuakseen.
Oheinen muistio liittyy täällä käytyihin kuntaliitosneuvotteluihin syksyllä 2007. Yritin osaltani vaikuttaa siihen, että sopimukseen olisi kirjattu selkeät toimintaperiaatteet koskien pieniä kouluja. Järjestimme tarkoitusta varten yleisötilaisuuden, tosin aivan liian myöhään. Sopimuspaperi oli jo ehditty saattaa lopulliseen muotoonsa (ks. linkki ohessa). http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-jyty/viisikuntaa/poytakirjat.htx
Myöhäsyntyinen yrityksemme vaikuttaa neuvotteluihin tulkittiin yritykseksi hankkia itsellemme poliittista myötätuntoa. Olimme kuulemma politikoineet asialla. Jotta voitte välttyä vastaavanlaisilta syytöksiltä, toimikaa ajoissa ja ennen kaikkea oma-aloitteisesti. Odotimme turhaan, että asian tiimoilta olisi järjestetty kansalaisten kuulemistilaisuuksia. Näin toki tapahtuikin mutta vasta sitten, kun sopimustekstiin ei voinut tehdä muutoksia.
Ohessa muistiomme, joka jäi siis täydelliseksi suutariksi. Jätin paikalleen edustamani yhdistyksen nimen.
Risto Ikonen, Joensuu --- Muistio, Joensuun Seudun Vihreät ry.
Kuntaliitossopimukseen liitettävä kylien turvatakuu
Laadittu 9.10.2007 Joensuun kaupunginkirjaston Muikku-salissa käydyn keskustelun pohjalta.
Perusteluosa:
Meneillään olevan kuntien yhdistymisselvityksen ja mahdollisen kuntaliitoksen tarkoituksena on kehittää Joensuun seudusta kilpailukykyinen, yrityksiä ja asukkaita puoleensavetävä alue, jossa toimintoja järkeistämällä ja hallintokuluissa säästämällä pystytään takaamaan asukkaille hyvät palvelut. Kaupunkialueen yhdistäminen kirkonkylien, kylien ja haja-asutuksen kanssa luo erittäin monipuoliset asumis-, kulttuuri-, opiskelu-, työ- ja virkistäytymismahdollisuudet. Mielestämme kylät ovat avainasemassa houkuttelevina tulomuuttopisteinä.
Liitossopimuksessa on astuttava kuntavetoisessa aluepolitiikassa uuteen aikakauteen. Pitäjärajojen poistuttaessa on hylättävä linja, jossa etusijalla oli kuntakeskuksen kehittäminen. Uuden suurkunnan on otettava vakavasti sille kuuluva velvoite vastata alueensa kehitysmahdollisuuksien kaikenpuolisesta hyödyntämisestä. Siksi liitossopimuksessa on sovittava myös kylien tulevaisuutta linjaavista toiminnallisista reunaehdoista.
Lähtökohtana on oltava paikallisen oma-aloitteisuuden ja yritteliään toiminnan kannustaminen. Kylissä piilevää kehityspotentiaalia on ruokittava aluepoliittisin toimenpitein. Näistä tärkein liittyy kunnallisen palvelutarjonnan kulmakiveen, perusopetukseen.
Hajautettu kouluverkko tukee oppilaiden omaehtoista liikuntaa. Koulun lakkauttaminen merkitsee aina sitä, että 100 % oppilaista siirtyy koulukuljetusten käyttäjiksi. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kyläkoulujen turvatakuu vähentää kunnan koulukuljetusmenoja merkittävästi ohjatessaan tulomuuttoa ensisijaisesti toimivien koulujen tuntumaan.
Keskitetty koulumalli ei passivoi vain oppilaita. Myös kylien aktiivisuus elää ja kuolee kylän oman koulun myötä. Näin on ollut ennen ja näin on nyt. Koulunsa puolesta toimiva aktiivinen kyläyhteisö luo myönteisen kehityskierteen. Usko omien toimenpiteiden vaikuttavuuteen heijastuu mitä luultavimmin myös talouden alalle.
On tiedostettava, että oppilaiden oppiminen on vain yksi kouluverkoston tuotoksista. Vähintään yhtä tärkeä on se yhteiskunnallisen toimeliaisuuden henki, jota koulu ympäristössään synnyttää. Kyläkoulut lisää myös alueen houkuttelevuutta mahdollisten tulomuuttajien silmissä.
Paikallista yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä ei pidä tieten tahtoen tukahduttaa. Taajamien tyhjät koululuokat eivät missään tilanteessa saa olla syy kyläkoulujen lakkauttamiseen.
Ehdotusosa:
Kyläläisten on voitava vaikuttaa tärkeimmän palvelunsa jatkuvuuteen. Siksi liitossopimuksessa on asetettava selkeät kriteerit, joiden perusteella koulujen jatkosta tai lakkauttamisesta päätetään. Näitä ovat:
1. Jos koulun oppilaskohtaiset kustannukset eivät merkittävästi poikkea kunnan muiden koulujen kustannuksista, koulua ei pidä ilman kyläläisten suostumusta lakkauttaa.
2. Vaikka oppilaskohtaiset kustannukset olisivat korkeammat kuin kunnan muissa kouluissa, kyläläisillä on oltava mahdollisuus esittää vaihtoehtoja kulurakenteen korjaamiseksi. Koulua ei ylipäätään koskaan pidä lakkauttaa ilman että kyläläisille on annettu mahdollisuus etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja.
3. Säilytettävän koulun oppilasmäärän alaraja on 25 oppilasta. Jos oppilasmäärä laskee alle minimirajan, seuraa kolme armovuotta. Jos oppilasmäärä ei ole noussut yli minimirajan, koulu voidaan lakkauttaa, ellei jatkamiselle voida osoittaa erityistä syytä.
4. Koulun jatkamisesta päätettäessä puoltavia tekijöitä voivat olla muun muassa: - kylän tonttitarjonta, - infrastruktuuri (vesijohto ja viemäröinti; joukkoliikenneyhteydet), - palvelutarjonta (kauppa, posti, majoituspalvelut, kyläapulaiset, käsityöläisyritykset), - kyläläisten valmius osallistua koulukiinteistön ylläpitoon ja hallinnointiin, - mahdollisuus, että kyläkouluun saadaan oppilaita naapurikunnan puolelta yhteisesti sovittavin pelisäännöin.
5. Tarpeen tullen oppilaskyytejä on voitava järjestää keskuksista kylien suuntaan. Näin varsinkin tilanteessa, jossa keskuksen koulujen luokkakoot lähenevät sallittua ylärajaa.
9.12.07
Koulutuksesta säästäminen tiensä päässä
Kirjoittaja: Kasvatustieteen professori Eira Korpinen
Saamme jatkuvasti lukea uutisia koulujen lakkauttamisista.
Kunnan virkamiehet ja päättäjät etsivät edelleen säästöjä pienten lasten koulujen lopettamisesta, mikä vaikuttaa järjettömältä, kun samalla yritetään vakuuttaa kunnan dynaamisuutta, kehitysuskoa ja houkutellaan lapsiperheitä maallemuuttoon.
Lapset ja nuoret ovat kaikkien kuntien ja koko Suomen tulevaisuuden tekijöitä. Turhaan ei sanota, että he ovat tulevaisuuden toivo. Erityisesti maaseutukunnissa juuri lapsiperheet turvaavat myös kunnan talouden vakaan kehityksen. Perheiden kannalta tärkein kunnallinen palvelu on lasten ja nuorten koulutus, josta on säästetty 15 vuoden ajan enemmän kuin mistään muusta palvelusta.
Kylissä koulu palvelee kaikkia asukkaita. Koulun säilyttämisen kriteerinä ei pidä enää käyttää oppilasmäärää, vaan koulun merkitystä on tarkasteltava kaikille asukkaille palvelujen tarjoajana, joka tuottaa hyvinvointia. Kyläläisten talkootyöllä on myös taloudellista merkitystä. "Seinistä säästämiselle" ei löydy katetta. On ollut hyvin lyhytnäköistä heikentää koulupalveluja lopettamalla esim. kyläkouluja. Säästöjen etsiminen koulujen lopettamisesta on osoittautunut nyt jo virheeksi, sillä koulutuksen kustannukset ovat päin vastoin nousseet. Tämän tilastot jo osoittavat. Parempia säästökohteita kunnissa löytyy mm. energiaratkaisuissa.
On jo kiireesti lähdettävä kehittämään kylä- ja lähikouluja. On etsittävä joustavia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon paikalliset olosuhteet. Myös yksiopettajainen koulu voi olla hyvin toimiva ratkaisu. Sitä voidaan tukea verkostoitumalla muiden koulujen ja ympäristön kanssa. Elämme keskellä tietoyhteiskuntaa ja maailmankylää, jossa tieto on yhä useamman ulottuvilla, mutta ihmisen yhteisöllisyyden ja huolenpidon tarvetta voi tyydyttää vain toinen ihminen.
Juuri tätä ydintehtävää koulu opettajineen, muine aikuisine ja oppilaineen palvelee. Mikään ei voi korvata opettajaa. Koulu olisi yhä useammin monitoimi-, tieto-, kulttuuri- ja palvelukeskus; kaikenikäisten yhteisen toiminnan, tekemisen ja tapaamisen foorumi.
Tutkimustiedon puutteen takia emme vielä tiedä, mitä lasten kannalta merkitsee se, että heidät kiskaistaan juuriltaan; särjetään turvallinen kouluyhteisö ja kyyditään muualle. Pitkät koulumatkat syövät lasten vapaa-aikaa ja vaikuttavat lasten fyysiseen kuntoon sekä terveyteen ja kasvuun.
Kylä- ja lähikoulun lopettaminen tai säilyttäminen on konkreettinen viesti siitä, mikä on päättäjien arvojärjestys;ovatko lapset tärkeitä kunnallisille päättäjille.
Vastuu koulujen lopettamispäätöksistä kuuluu aina luottamushenkilöille, vaikka myös virkamiehet tekevät esityksensä virkavastuulla. Se merkitsee mm. sitä, että lakkautusesitysten tulee perustua oikeisiin tietoihin ja laskelmiin ja ihmisiä on kuultava. Nyt onkin jo alettu kysellä, onko säästöjä todella syntynyt ja miten ne ovat muodostuneet?
Tarvitsemme kipeästi päättäjiä, joiden sanat konkretisoituvat tekoina. Se tuo luottamusta poliittiseen järjestelmään ja vakautta kansalaisyhteiskuntaan.
Lasten ja nuorten kouluviihtyvyyteen haetaan ratkaisuja. Lapset kaipaavat enemmän yhteisöllisyyden kokemuksia, jotka luovat turvaa heidän elämäänsä. On kyse lasten ja nuorten kasvun, oppimisen sekä identiteetin tukemisesta.
Me aikuiset, päättäjät, opettajat ja muut asiantuntijat, olemme vastuussa lapsista ja nuorista; meidän tehtävämme on turvata heille paras mahdollinen kasvuympäristö. Tähän tehtävään sitoutuneita aikuisia kaivataan enemmän kuin koskaan. Samalla rakennamme hyvää yhteiskuntaa ja turvattua vanhuutta itsellemme.
Eira Korpinen
Kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori
Ilon pedagogiikkaa etsimässä -hankkeen tieteellinen johtaja
Saamme jatkuvasti lukea uutisia koulujen lakkauttamisista.
Kunnan virkamiehet ja päättäjät etsivät edelleen säästöjä pienten lasten koulujen lopettamisesta, mikä vaikuttaa järjettömältä, kun samalla yritetään vakuuttaa kunnan dynaamisuutta, kehitysuskoa ja houkutellaan lapsiperheitä maallemuuttoon.
Lapset ja nuoret ovat kaikkien kuntien ja koko Suomen tulevaisuuden tekijöitä. Turhaan ei sanota, että he ovat tulevaisuuden toivo. Erityisesti maaseutukunnissa juuri lapsiperheet turvaavat myös kunnan talouden vakaan kehityksen. Perheiden kannalta tärkein kunnallinen palvelu on lasten ja nuorten koulutus, josta on säästetty 15 vuoden ajan enemmän kuin mistään muusta palvelusta.
Kylissä koulu palvelee kaikkia asukkaita. Koulun säilyttämisen kriteerinä ei pidä enää käyttää oppilasmäärää, vaan koulun merkitystä on tarkasteltava kaikille asukkaille palvelujen tarjoajana, joka tuottaa hyvinvointia. Kyläläisten talkootyöllä on myös taloudellista merkitystä. "Seinistä säästämiselle" ei löydy katetta. On ollut hyvin lyhytnäköistä heikentää koulupalveluja lopettamalla esim. kyläkouluja. Säästöjen etsiminen koulujen lopettamisesta on osoittautunut nyt jo virheeksi, sillä koulutuksen kustannukset ovat päin vastoin nousseet. Tämän tilastot jo osoittavat. Parempia säästökohteita kunnissa löytyy mm. energiaratkaisuissa.
On jo kiireesti lähdettävä kehittämään kylä- ja lähikouluja. On etsittävä joustavia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon paikalliset olosuhteet. Myös yksiopettajainen koulu voi olla hyvin toimiva ratkaisu. Sitä voidaan tukea verkostoitumalla muiden koulujen ja ympäristön kanssa. Elämme keskellä tietoyhteiskuntaa ja maailmankylää, jossa tieto on yhä useamman ulottuvilla, mutta ihmisen yhteisöllisyyden ja huolenpidon tarvetta voi tyydyttää vain toinen ihminen.
Juuri tätä ydintehtävää koulu opettajineen, muine aikuisine ja oppilaineen palvelee. Mikään ei voi korvata opettajaa. Koulu olisi yhä useammin monitoimi-, tieto-, kulttuuri- ja palvelukeskus; kaikenikäisten yhteisen toiminnan, tekemisen ja tapaamisen foorumi.
Tutkimustiedon puutteen takia emme vielä tiedä, mitä lasten kannalta merkitsee se, että heidät kiskaistaan juuriltaan; särjetään turvallinen kouluyhteisö ja kyyditään muualle. Pitkät koulumatkat syövät lasten vapaa-aikaa ja vaikuttavat lasten fyysiseen kuntoon sekä terveyteen ja kasvuun.
Kylä- ja lähikoulun lopettaminen tai säilyttäminen on konkreettinen viesti siitä, mikä on päättäjien arvojärjestys;ovatko lapset tärkeitä kunnallisille päättäjille.
Vastuu koulujen lopettamispäätöksistä kuuluu aina luottamushenkilöille, vaikka myös virkamiehet tekevät esityksensä virkavastuulla. Se merkitsee mm. sitä, että lakkautusesitysten tulee perustua oikeisiin tietoihin ja laskelmiin ja ihmisiä on kuultava. Nyt onkin jo alettu kysellä, onko säästöjä todella syntynyt ja miten ne ovat muodostuneet?
Tarvitsemme kipeästi päättäjiä, joiden sanat konkretisoituvat tekoina. Se tuo luottamusta poliittiseen järjestelmään ja vakautta kansalaisyhteiskuntaan.
Lasten ja nuorten kouluviihtyvyyteen haetaan ratkaisuja. Lapset kaipaavat enemmän yhteisöllisyyden kokemuksia, jotka luovat turvaa heidän elämäänsä. On kyse lasten ja nuorten kasvun, oppimisen sekä identiteetin tukemisesta.
Me aikuiset, päättäjät, opettajat ja muut asiantuntijat, olemme vastuussa lapsista ja nuorista; meidän tehtävämme on turvata heille paras mahdollinen kasvuympäristö. Tähän tehtävään sitoutuneita aikuisia kaivataan enemmän kuin koskaan. Samalla rakennamme hyvää yhteiskuntaa ja turvattua vanhuutta itsellemme.
Eira Korpinen
Kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori
Ilon pedagogiikkaa etsimässä -hankkeen tieteellinen johtaja
6.12.07
Itsenäinen Suomi 90 vuotta - koululaitos jo noin 150 vuotta - Arvovalintoja kaikki tyyni
Kirjoittaja: Auli Kluukeri Isänmaani Suomi on pieni, joustava ja omalla jurolla tavallansa yhteisöllinen maa. Se sijaitsee suotuisten olosuhteiden vallitsemassa suojaisessa maankolkassa, pienen ja pippurisen kansan asuttamana, oman ainutlaatuisen kansantarinansa ja kulttuurinsa elävöittämänä. En usko, että minulla ja sinulla olisi tätä Isänmaata ja Äidinkieltä ilman sodanaikaisten ihmisten arvovalintoja ja vakaumusta siihen, että he haluavat puolustaa omaa identiteettiään, yhteisöään ja juuriaan. Sotakäskyistä riippumatta. Vanhojen pyhä-, rippi- ja kiertokoulujärjestelmien jälkeinen Suomen koululaitos on itsenäistä isänmaataan huomattavasti vanhempi. Kansakoulu sai Suomessa alkunsa jo 1800-luvun puolenvälin jälkeen, viimeisenä pohjoismaista. Varsinainen oppivelvollisuuslaki syntyi 1921, jolloin kuusivuotinen kansakoulu säädettiin kaikille pakolliseksi. Korkeammasta yleisestä sivistystasosta huolehtivat oppikoulut. Peruskoulujärjestelmään siirtyminen aloitettiin vuonna 1970. [lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Peruskoulu]
Erityisesti maaseudulla kansakoulun aikaisten koulujen ja koulurakennusten syntymisen mahdollistivat paikalliset kuntalaiset ja kyläläiset. Päätös omasta koulusta tehtiin kunta- tai kyläkokouksissa. Koulurakennuksia rakennettiin talkoilla ja rakennustarvikkeita sekä tontteja lahjoitettiin kyläläisten ja maanomistajien taholta. Kansakoulujen perustamista seurasi usein kylien yhdistymistoiminnan vilkastuminen ja kyläläisten poliittinen järjestäytyminen. [lähde: Päivi Lipponen: Kansakouluhanke valtion, kunnan ja kyläyhteisöjen vallanjaon haasteena https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/3764/kansakou.pdf?sequence=1]
---
Suomen alakoulujen historiaa ja infrastruktuuria ei tehty rahalla. Rahaa ei ollut käytettävissä kunnilla, yhteisöillä tai yksityisillä ihmisillä. Perusta Suomen kattavalle ja tasavertaiselle alakouluverkostolle luotiin pääosin talkoohengellä, yhteisöllisyydellä, sisulla sekä kovia kokeneiden ihmisten haaveiden ja asioiden arvotusten voimalla. Ihmisten, jotka halusivat lapsilleen ja tuleville sukupolville jotakin parempaa, hyvää ja kaunista. ---
Kaukaa tuosta ajasta on tultu tähän hetkeen. Oppimistulokset ovat loistavia. Suomi nappasi taas kerran PISA-ennätyksen ja 90-vuotias Suomi sai opetusministeri Sari Sarkomaan sanoin parhaaksi syntymäpäivälahjakseen ykkössijan 57 maan vertailussa PISA-tutkimuksessa. Kunnia kuulukoon ammattitaitoisille ja motivoituneille opettajille, teknisesti hyvälle koulujärjestelmälle ja opettajankoulutukselle, perheille ja kodeille, päiväkoti- ja esiopetukselle, kulttuurisesti rikkaalle ympäristölle, hyvinvointiyhteiskunnalle sekä erityisesti lapsille ja nuorille itselleen. PISA-tulokset mittaavat kuitenkin viime kädessä teknistä osaamista, ulkoaoppimista, teoreettista älykkyyttä ja oppimistuloksellisuutta. Nämä tekijät luovat edellytyksiä ja mahdollisuuksia elämää, työtä ja osaamista varten. Tulokset ovat ilman muuta tärkeitä, mutta ne eivät oikeasti kerro kansakunnan lasten ja nuorten onnellisuudesta tai hyvinvoinnista. Ne eivät ole suoraan verrannollisia tasapainoiseen tai turvalliseen matkaan kohti aikuisuutta. Vaikka niin toivoisikin.
Samaan aikaan suomalaiset lapset eivät voi hyvinvointitilastojen mukaan niinkään erinomaisesti. Tilastothan ovat vain teoreettisia mittareita virhe- ja tulkintamarginaaleineen, mutta katsokaamme vanhemmat itseämme silti peilistä. Erityisesti lasten perhe- ja ystävyyssuhteet saavat huonoja pisteitä suomalaisten lasten ja nuorten suusta sanottuna.
---
Kiistattomasti turvallinen ja yhteisöllinen sekä ammattitaitoisilla ja motivoituneilla opettajilla vuorattu koulupolun aloitus on lapsen etujen mukaista kohti hyviä oppimistuloksia sekä suurempia ympyröitä kohti kasvamista.... Kodin jälkeen ja lisäksi.
Tästä voisi kiittää jaksavia, haluavia ja toivoa luovia opettajia. Heitä on kaikissa kouluissa, kaikilla kouluasteilla. He ovat niitä, jotka ovat jääneet mieleemme monesti aikuisuuteen saakka. Tukijana, innostajana, turvana, opastajana ja inspiraation lähteenä. Merkityksellisinä vaikuttajina elämänkaaressamme.
Kiitos.
--- Samaan aikaan rahan ja kustannusten taakse piiloutuen sekä "taloudellisiin syihin perustuen" ollaan viime vuosien ajan oltu romuttamassa tasavertaista sekä tarpeeksi pientä ja yhteisöllistä koulujärjestelmäämme. Kuntapäättäjille suotu itsenäisyys kouluverkon ja koulutuksen järjestämisen osalta ei ole osoittautunut vaatimattoman minäni mielestäni oikeaksi ratkaisuksi. Asiantuntemusta, avointa mieltä ja arvokeskustelua ei ole ollut nimeksikään. Väärään johtavia taloudellisia tunnuslukuja ja laskelmia sitäkin enemmän. En ole ylpeä koulujärjestelmämme ja verkostomme päätymisestä näihin käsiin tai nuijiin. Ennenkaikkea perusopetukseen liittyvä näköalattomuus sekä opetustoimen rasitteellistaminen ja teollistaminen surettaa. En sure itseni tai lasteni puolesta, suren tulevien sukupolvien tähden. Voisin hyväksyä sydämessäni kuntien kouluverkkoja koskeneet päätökset, jos niitä olisi edeltänyt todellinen pohdinta, erilaisten tekijöiden arvottaminen, keskustelu sekä oikeat faktat ja tulevaisuuteen liittyvät tietoiset valinnat monen tärkeän tämän ja tuon osalta. Mutta ei. --- Itsenäisyyspäivänä voisi kysyä itseltään myös seuraavia kysymyksiä: Mistä rakentuu Suomen valtio? Vaikkapa suomalaisista ihmisistä. Kuka omistaa Suomen kunnat? Ehkäpä kuntien asukkaat. Ketä varten Suomen koulut ovat olemassa? Olisivatko ne lapsia varten. Mihin ihan oikeasti kunnallisen päätöksenteon sekä siihen sisältyvän lasten elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavien ratkaisujen tulisi perustua? Voisivatko ne perustua todelliseen arvokeskusteluun siitä, mihin rahat osoitetaan? ---
Hyviä opettajia ajatellessani mieleeni tulee sama runo kuin koulutoimeen liittyviä päätöksiä tekeviä luottamushenkilöitä ja virkamiehiä ajatellessani: "Mutta sydämesi,
sydämesi olkoon herkkä
kuulemaan
kaikki äänet
kaikista maista
kaikista roduista
kaikilta rannoilta."
OLAVI PAAVOLAINEN --- Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle rannalle "kotosuomeen"!
Erityisesti maaseudulla kansakoulun aikaisten koulujen ja koulurakennusten syntymisen mahdollistivat paikalliset kuntalaiset ja kyläläiset. Päätös omasta koulusta tehtiin kunta- tai kyläkokouksissa. Koulurakennuksia rakennettiin talkoilla ja rakennustarvikkeita sekä tontteja lahjoitettiin kyläläisten ja maanomistajien taholta. Kansakoulujen perustamista seurasi usein kylien yhdistymistoiminnan vilkastuminen ja kyläläisten poliittinen järjestäytyminen. [lähde: Päivi Lipponen: Kansakouluhanke valtion, kunnan ja kyläyhteisöjen vallanjaon haasteena https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/3764/kansakou.pdf?sequence=1]
---
Suomen alakoulujen historiaa ja infrastruktuuria ei tehty rahalla. Rahaa ei ollut käytettävissä kunnilla, yhteisöillä tai yksityisillä ihmisillä. Perusta Suomen kattavalle ja tasavertaiselle alakouluverkostolle luotiin pääosin talkoohengellä, yhteisöllisyydellä, sisulla sekä kovia kokeneiden ihmisten haaveiden ja asioiden arvotusten voimalla. Ihmisten, jotka halusivat lapsilleen ja tuleville sukupolville jotakin parempaa, hyvää ja kaunista. ---
Kaukaa tuosta ajasta on tultu tähän hetkeen. Oppimistulokset ovat loistavia. Suomi nappasi taas kerran PISA-ennätyksen ja 90-vuotias Suomi sai opetusministeri Sari Sarkomaan sanoin parhaaksi syntymäpäivälahjakseen ykkössijan 57 maan vertailussa PISA-tutkimuksessa. Kunnia kuulukoon ammattitaitoisille ja motivoituneille opettajille, teknisesti hyvälle koulujärjestelmälle ja opettajankoulutukselle, perheille ja kodeille, päiväkoti- ja esiopetukselle, kulttuurisesti rikkaalle ympäristölle, hyvinvointiyhteiskunnalle sekä erityisesti lapsille ja nuorille itselleen. PISA-tulokset mittaavat kuitenkin viime kädessä teknistä osaamista, ulkoaoppimista, teoreettista älykkyyttä ja oppimistuloksellisuutta. Nämä tekijät luovat edellytyksiä ja mahdollisuuksia elämää, työtä ja osaamista varten. Tulokset ovat ilman muuta tärkeitä, mutta ne eivät oikeasti kerro kansakunnan lasten ja nuorten onnellisuudesta tai hyvinvoinnista. Ne eivät ole suoraan verrannollisia tasapainoiseen tai turvalliseen matkaan kohti aikuisuutta. Vaikka niin toivoisikin.
Samaan aikaan suomalaiset lapset eivät voi hyvinvointitilastojen mukaan niinkään erinomaisesti. Tilastothan ovat vain teoreettisia mittareita virhe- ja tulkintamarginaaleineen, mutta katsokaamme vanhemmat itseämme silti peilistä. Erityisesti lasten perhe- ja ystävyyssuhteet saavat huonoja pisteitä suomalaisten lasten ja nuorten suusta sanottuna.
---
Kiistattomasti turvallinen ja yhteisöllinen sekä ammattitaitoisilla ja motivoituneilla opettajilla vuorattu koulupolun aloitus on lapsen etujen mukaista kohti hyviä oppimistuloksia sekä suurempia ympyröitä kohti kasvamista.... Kodin jälkeen ja lisäksi.
Tästä voisi kiittää jaksavia, haluavia ja toivoa luovia opettajia. Heitä on kaikissa kouluissa, kaikilla kouluasteilla. He ovat niitä, jotka ovat jääneet mieleemme monesti aikuisuuteen saakka. Tukijana, innostajana, turvana, opastajana ja inspiraation lähteenä. Merkityksellisinä vaikuttajina elämänkaaressamme.
Kiitos.
--- Samaan aikaan rahan ja kustannusten taakse piiloutuen sekä "taloudellisiin syihin perustuen" ollaan viime vuosien ajan oltu romuttamassa tasavertaista sekä tarpeeksi pientä ja yhteisöllistä koulujärjestelmäämme. Kuntapäättäjille suotu itsenäisyys kouluverkon ja koulutuksen järjestämisen osalta ei ole osoittautunut vaatimattoman minäni mielestäni oikeaksi ratkaisuksi. Asiantuntemusta, avointa mieltä ja arvokeskustelua ei ole ollut nimeksikään. Väärään johtavia taloudellisia tunnuslukuja ja laskelmia sitäkin enemmän. En ole ylpeä koulujärjestelmämme ja verkostomme päätymisestä näihin käsiin tai nuijiin. Ennenkaikkea perusopetukseen liittyvä näköalattomuus sekä opetustoimen rasitteellistaminen ja teollistaminen surettaa. En sure itseni tai lasteni puolesta, suren tulevien sukupolvien tähden. Voisin hyväksyä sydämessäni kuntien kouluverkkoja koskeneet päätökset, jos niitä olisi edeltänyt todellinen pohdinta, erilaisten tekijöiden arvottaminen, keskustelu sekä oikeat faktat ja tulevaisuuteen liittyvät tietoiset valinnat monen tärkeän tämän ja tuon osalta. Mutta ei. --- Itsenäisyyspäivänä voisi kysyä itseltään myös seuraavia kysymyksiä: Mistä rakentuu Suomen valtio? Vaikkapa suomalaisista ihmisistä. Kuka omistaa Suomen kunnat? Ehkäpä kuntien asukkaat. Ketä varten Suomen koulut ovat olemassa? Olisivatko ne lapsia varten. Mihin ihan oikeasti kunnallisen päätöksenteon sekä siihen sisältyvän lasten elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavien ratkaisujen tulisi perustua? Voisivatko ne perustua todelliseen arvokeskusteluun siitä, mihin rahat osoitetaan? ---
Hyviä opettajia ajatellessani mieleeni tulee sama runo kuin koulutoimeen liittyviä päätöksiä tekeviä luottamushenkilöitä ja virkamiehiä ajatellessani: "Mutta sydämesi,
sydämesi olkoon herkkä
kuulemaan
kaikki äänet
kaikista maista
kaikista roduista
kaikilta rannoilta."
OLAVI PAAVOLAINEN --- Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle rannalle "kotosuomeen"!
5.12.07
Kuortaneen Mäyryssä tapahtuu - veronmaksajat äänestävät jaloillaan
Vuoden 2006 lopussa Kuortaneella kunnanhallitus oli esittänyt Mäyryn koulun lakkautusta, mutta valtuusto oli ottanut asiaan vuoden jatkoajan. 5.11.2007 kunnanhallitus on äänin 5-4 esittänyt uudestaan kyseisen koulun lakkautusta 31.7.2008 alkaen. Linkki kunnanhallituksen pöytäkirjaan tässä (pykälä 281). Perusteena koulun lakkautukselle on kunnan heikentynyt taloustilanne sekä kunnan vähenevä oppilasmäärä. Lisäksi kh:n pöytäkirjassa todetaan: "Lisäksi muutokset kouluverkossa antavat peruskoululaitoksessa edelleen muita mahdollisuksia tehdä uudistuksia, joilla on kustannuksia pienentäviä vaikutuksia." (?) Noin 60 mäyryläistä lasta ollaan siirtämässä mm. keskustan Alvarin kouluun, jossa opiskelee ennestään 90 ala-astelaista. Mäyry on Kuortaneen toiseksi suurin ala-aste vajaalla 60 oppilaalla. Mäyryn asukkaat eivät ole jääneet toimettomiksi, vaan sanomalehti Ilkan 28.11.2007 uutisen mukaan Mäyrystä on uhannut muuttaa pois noin 40 veronmaksajaa, jos koulu lakkautetaan. Tämän seurauksena kunta menettäisi näiden veronmaksajien verotulot ensi vuoden ajalta, vaikka mäyryläiset päättäisivätkin muuttaa takaisin kotikuntaan jo tammikuussa. Jos verokirjansa siirtää tämän vuoden lopulla (31.12 mennessä) toiseen kuntaan, niin kunnallisvero maksetaan ensi vuoden osalta kyseiseen kuntaan. Vero maksetaan aina siihen kuntaan, jossa henkilö on ollut kirjoilla edellisvuoden viimeisenä päivänä. Sanomalehti Ilkan uutisen mukaan muuton toteutuessa Kuortaneen kunnan veromenetykset valtionapuineen olisivat useiden satojen tuhansien eurojen luokkaa. Mäyryläiset uhkaavat laittaa myös yhteensä 18 oppilasta kouluun Lapuan Lakaluoman koululle. Lapua maksaa yli 20 kilometrin koulukyydit mäyryläisille. Ilkan uutisessa todetaan myös seuraavasti: "Linjajohtaja Klaus Salonen Etelä-Pohjanmaan verotoimistosta sanoo yksikantaan mäyryläisten aikeista näin: - Suomessa on perustuslaillinen liikkumisen vapaus. Verotuskunta määräytyy edellisen vuoden viimeisen päivän asuinkunnan mukaisesti, Salonen sanoo. Entäs jos mäyryläiset muuttavat takaisin kotikuntaansa heti tammikuussa? - Sellaistahan ihmiselossa sattuu. Ihminen saattaa tulla katumapäälle, Salonen sanoo. Salonen kuitenkin korostaa, että "uudessa kotikunnassa" on oltava asuinpaikkaosoite johon voi muuttaa." Kuortaneen kunnanvaltuusto päättää asiasta 20.12 pidettävässä talousarviokokouksessa.
4.12.07
Pienkouluraportti, joka pysäytti
Pieni on paras/Liten är naggande god - pienten koulujen laatu tutkimusten valossa -kouluraportti on ilmestynyt Suomen Kylätoiminta ry:n julkaisemana.
Suomen Kylätoiminta ry:n tiedottaja Ritva Salomaa-Santala on todennut: "Raportin sanoma on selkeä; pieni koulu on monilla mittareilla mitattuna lapselle suurta koulua parempi ja turvallisempi opiskelupaikka ja kasvuympäristö."
Raportti ilmestyy Suomen Kylätoiminta ry:n (SYTY) ensi vuoden julkaisusarjassa, mutta koska asia on akuutti tälläkin hetkellä, niin raportin valmistumista on kiirehditty. Raportti on koottu Svenska Byaservice rf:ssä työskentelevän maaseudunkehittäjän Peter Backan johdolla USA:ssa tohtori Cynthia Reevesin tekemäntutkimuksen pohjalta.
Raporttiin on kirjoittanut myös tohtoriksi piakkoin väittelevä Gunilla Karlberg-Granlund. Peter Backa sanoo USA:ssa tehdyn tutkimuksen osoittavan, että maaseudun ongelmat ovat samankaltaisia kaikkialla maailmassa, mutta ratkaisut ovat erilaisia. "Raportti osoittaa, että suomalainen pienkoulukeskustelu voi hyötyä globaalisuudesta. Se täytyy ottaa rohkeasti käyttöön", Backa toteaa.
Raportti on saatavissa SYTYn nettisivuilta - Tässä linkki. Raportti on kirjoitettu sekä suomeksi että ruotsiksi ja sitä voi tilata myös osoitteesta: Svensk Byaservice (kenneth.sundman@ssc.fi) tai Suomen Kylätoiminta ry:stä (info@kylatoiminta.fi). ---
Suosittelen lämpimästi lukemaan raportin aivan alusta loppuun. Voisipa sen kiikuttaa kuntapäättäjillekin tietoisuuden avartamistarkoituksessa.
Suomen Kylätoiminta ry:n tiedottaja Ritva Salomaa-Santala on todennut: "Raportin sanoma on selkeä; pieni koulu on monilla mittareilla mitattuna lapselle suurta koulua parempi ja turvallisempi opiskelupaikka ja kasvuympäristö."
Raportti ilmestyy Suomen Kylätoiminta ry:n (SYTY) ensi vuoden julkaisusarjassa, mutta koska asia on akuutti tälläkin hetkellä, niin raportin valmistumista on kiirehditty. Raportti on koottu Svenska Byaservice rf:ssä työskentelevän maaseudunkehittäjän Peter Backan johdolla USA:ssa tohtori Cynthia Reevesin tekemäntutkimuksen pohjalta.
Raporttiin on kirjoittanut myös tohtoriksi piakkoin väittelevä Gunilla Karlberg-Granlund. Peter Backa sanoo USA:ssa tehdyn tutkimuksen osoittavan, että maaseudun ongelmat ovat samankaltaisia kaikkialla maailmassa, mutta ratkaisut ovat erilaisia. "Raportti osoittaa, että suomalainen pienkoulukeskustelu voi hyötyä globaalisuudesta. Se täytyy ottaa rohkeasti käyttöön", Backa toteaa.
Raportti on saatavissa SYTYn nettisivuilta - Tässä linkki. Raportti on kirjoitettu sekä suomeksi että ruotsiksi ja sitä voi tilata myös osoitteesta: Svensk Byaservice (kenneth.sundman@ssc.fi) tai Suomen Kylätoiminta ry:stä (info@kylatoiminta.fi). ---
Suosittelen lämpimästi lukemaan raportin aivan alusta loppuun. Voisipa sen kiikuttaa kuntapäättäjillekin tietoisuuden avartamistarkoituksessa.
3.12.07
Yli-Lestin kyläkoulun kohtalo vaakalaudalla
kuva sivulta http://www.lestijarvi.fi/yli-lestin-ala-aste/Yli-Lestin koulu sijaitsee pienessä Lestijärven kunnassa Keski-Pohjanmaalla.
Kunnassa toimii Yli-Lestin kyläkoulun lisäksi keskustan ala-aste sekä yläkoulu.
Yli-Lestin koulu on parhaillaan lakkautusuhan alla. Marraskuun alussa kunnan sivistyslautakunta päätti yksimielisesti esittää koulun lakkautusta syksyllä 2008.
20.11.2007 kunnanhallitus päätti lautakunnan esityksestä poiketen esittää koulun lakkautusta syksyllä 2009.
Linkki päätöksentekoprosessiin täällä.
Lestijärven kunnanvaltuusto ei ole vielä käsitellyt asiaa.
---
Lestijärven kunnan kotisivuilla todetaan kunnan kouluista seuraavasti:
"Lestijärvellä toimii yläaste sekä kaksi ala-astetta. Opetus tapahtuu viihtyisissä luokissa. Opetusryhmät ovat pieniä. Opettajat ovat ammattitaitoisia."
"V. 2001 tehdyn valtakunnallisen henkilökohtaisesti tehtyjen oppilaiden haastattelujen perusteella todettiin, että Lestijärven yläaste oli yksi kolmesta yläasteesta Suomessa, jossa oppilaat eivät kokeneet tulleensa kiusatuiksi. Jo usean vuoden ajan kaikki yläasteelta päässeet oppilaat ovat jatkaneet opintojaan joko lukiossa tai toisen asteen koulutuksessa."
---
Olisiko pienillä ja turvallisilla lähikouluilla myös vaikutusta asiaan? --- Paikallislehti Lestinjoki uutisoi asiasta 19.10 seuraavasti: "Yli-Lestin kylätoimikunta käsitteli tilannetta tiistai-iltana. Se päätti käynnistää nimiadressin keräämisen koulun säilyttämisen puolesta. Kylätoimikunnan puuhamiehet Raimo Savolainen ja Pentti Untinen sanovat kyläläisten olevan lähes poikkeuksetta oman koulun kannalla. Yli-Lestillä muistetaan hyvin kunnanvaltuuston vuonna 1999 tekemä päätös, jonka mukaan kouluja ei lakkauteta, jos oppilasmäärä on yli 20. Pentti Untinen muistuttaa, että sääntöä jouduttiin käyttämään pari vuotta myöhemmin, kun oppilasmäärä laski Syrin koulussa kyseisen rajan alapuolelle. Yli-Lestillä ei näillä näkymin ole tällaista vaaraa. Kylälle on muuttanut viimeisten vuosien aikana kymmenkunta perhettä, joilla on myös koululaisia. He ovat tulleet Yli-Lestille juuri sen vuoksi, että täällä on kyläkoulu.Yli-Lestin koulu peruskorjattiin runsaat kymmenen vuotta sitten. Silloin kyläläiset antoivat kouluremonttiin oman panoksensa talkootyön muodossa. Oppilaat voivat mennä KinnulaanPentti Untinen kertoo Ojalanperän suunnalla olleen sellaisia mietteitä, että lapset menevät kouluun Kinnulaan, jos Yli-Lestin koulu lakkautetaan. Ojalan alueelta on yhtä pitkä matka Kinnulaan kuin Lestijärven kirkonkylään. Olemme olleet yhteydessä Kinnulaan, ja kunnanjohtaja Juha Urpilainen on toivottanut oppilaat tervetulleeksi, jos tilanne ajautuu siihen pisteeseen.Untinen sanoo myös Länsi-Suomen lääninhallituksen todenneen, että oppilaan koulupaikan valinta on lähinnä vanhempien ja naapurikunnan välinen asia. Mitään estettä Kinnulaan siirtymiselle ei ole, vaikka joissakin yhteyksissä on sellaistakin väläytelty.Yli-Lestillä koulun mahdollista lopettamista pidetään kuoliniskuna kylälle. Eipä tänne varmasti sen jälkeen jäisi kunnan ylläpidettäväksi kuin katuvalot, Pentti Untinen huomauttaa.Hän muistuttaa, että samalla tavalla veroja maksetaan Yli-Lestillä kuin kirkonkylässäkin. Kyllä kunnan pitää joistakin palveluista huolehtia.Lestijärven kunnanhallitus odottaa sivistyslautakunnan selvitystä kouluverkosta ensi vuoden talousarviokäsittelyn yhteyteen." Linkki alkuperäiseen uutiseen tässä. --- Jälkikirjoitus 15.12.2007: Lestijärven kunnanvaltuusto on lakkauttanut Yli-Lestin koulun 13.12.2007 äänin 11-3.
30.11.07
Hillilän koulun lakkautusprosessi eteni lainvastaisesti
kuva sivulta http://educa.kpnet.fi/himanka/koulut/Hillila/hillila.htmHillilän koulu sijaitsee Himangan kunnassa Keski-Pohjanmaalla.
Kunnassa toimii kaksi kyläkoulua sekä yksi keskuskoulu, jossa sijaitsee sekä ala- että yläkoulu.
Hillilän koulu on muutettu kaksiopettajaiseksi 2006. Koulun oppilasmäärä on syksyllä 2008 ennusteen mukaan 21 ja seuraavina vuosina oppilasmäärä laskee edelleen.
Hillilän kyläkoulun lakkautusprosessi on ollut meneillään kuluneena syksynä. Kunnan koululautakunta päätti esittää syyskuussa 2007 koulun lakkautusta. Linkki päätökseen tässä.
Tämän jälkeen Himangan kunnanhallitus päätti lokakuussa 2007 kokouksessaan seuraavasti: "Kunnanhallitus päättää, että ennen valtuuston kokousta järjestään kuulemistilaisuus Hillilän koulun lakkauttamisesta. Tilaisuudessa esitetään ne taloudelliset ja pedagogiset syyt, jotka johtavat lakkauttamiseen, lakkauttamisen aikataulu, miten opettajat ja koulun muu henkilökunta sijoitetaan sekä esitetään suunnitelma siitä miten laadukkaat opetuspalvelut järjestetään tulevaisuudessa. Kuulemistilaisuus pidetään 23.10.2007 Hillilän koululla."
Kuulemistilaisuuden jälkeen vain yhtä päivää myöhemmin 24.10.2007 kunnanvaltuusto päätti lakkauttaa koulun äänin 14 - 7 ja hyväksyi kunnanhallituksen esityksen Hillilän koulun lakkauttamisesta. Linkki päätökseen tässä.
Kunnanvaltuuston päätöksestä jätettiin oikaisuvaatimus Vaasan hallinto-oikeuteen. Oikaisuvaatimuksen oli allekirjoittanut noin 250 kuntalaista. Oikaisuvaatimuksen mukaan koulun lakkautuspäätös tehtiin puutteellisin tiedoin kyläläisiä riittävästi kuulematta. Eli asioiden käsittelyjärjestys ei ollut kunnassa asianmukainen.
Kunnanhallitus päätti 13.11.2007 oikaisuvaatimuksen jättämisen jälkeen (huom! vasta sitten kunnassa mietittiin, meneekö päätöksentekoprosessi laillisesti vai lain vierestä....) jättää täytäntöön panematta asian ja palauttaa sen koululautakunnalle uudelleen käsittelyä varten, koska kuulemistilaisuus on järjestetty vasta koululautakunnan ja kunnanhallituksen kokouksen jälkeen. Linkki päätökseen tässä pykälässä 44.
---
Paikallislehti Lestinjoki uutisoi asiasta mm. seuraavasti: "Sekä Ari Muuraiskangas että Tilus pitivät hallituksen nyt tekemää päätöstä hyvänä signaalina: se osoittaa, että hallitus myöntää tehneensä virheen." "Valtuutettu Tilus peräänkuuluttaa päättäjiltä myönteistä, tulevaisuuteen tähtäävää johtamiskykyä. Niin Hillilän koulun kuin kunnan kehittämisen suhteen ei hänen mukaansa pitäisi tuijottaa yksinomaan tilastoihin, vaan tehdä päätöksiä, joilla kehitys saadaan kääntymään. Pienen kyläkoulun ylläpitäminen voisi olla Himangalle myös markkinointikohde."
"Kouluasia tuodaan lautakunnan kautta hallituksen käsittelyyn marraskuun lopulla ja edelleen valtuustoon 18. joulukuuta. Uutta kuulemistilaisuutta ei koulutoimenjohtaja Heikki Sepän mukaan järjestetä."
---
Niinpä. Milloin kunnat oppivat hoitamaan kuntalaisten elinolosuhteisiin vaikuttavat päätöksensä laillisesti, tasapuolisesti ja kuntalaisia asianmukaisesti kuunnellen? Puhumattakaan asiaan liittyvästä todellisesta arvokeskustelusta.
--- Lopuksi vielä lainaus kyseisen kunnan koululautakunnan kokouksen pöytäkirjasta:"Hillilän koulun oppilaat mahtuvat järkevästi Raumankarin koululle, eikä opetuksellinen taso heikkene kokonaisuutta ajatellen merkittävästi"
Järkevästi....Opetuksellinen taso...Heikkene....Kokonaisuutta ajatellen...Merkittävästi...
Entä lapsia ajatellen?
Sirkkamäen ja Särkisalon kyläkoulujen lakkautusta ajetaan kiivaaseen tahtiin
Kuvassa Sirkkamäen koulu (lähde: http://www.konnevesi.fi/Sirkkamaki/kuvat3.htm)
Kuvassa Särkisalon koulu (lähde: http://www.peda.net/verkkolehti/konnevesi/sarkisalo?m=content&s_id=2)
Sirkkamäen ja Särkisalon ala-asteet sijaitsevat kauniissa Konneveden kunnassa lähellä Jyväskylää.
Kunnassa toimii viisi ala-astetta sekä yksi yläkoulu. Sirkkamäen ja Särkisalon koulujen lakkautusprosessi on käynnistynyt vauhdilla.
Kunnassa toimii viisi ala-astetta sekä yksi yläkoulu. Sirkkamäen ja Särkisalon koulujen lakkautusprosessi on käynnistynyt vauhdilla.
31.10.2007 kunnan sivistyslautakunta käsitteli kouluverkkoasiaa osana seuraavan vuoden talousarviota. Suoraan kokoukseen (ei etukäteen luottamushenkilöille tutustuttavaksi) tuotiin seuraava päätösteksti ehdolle:
"Talousarvion raamiin pääseminen edellytää sivistystoimelta toimintojen rakenteellista tarkastelua". Kouluverkoston supistamisen osalta sivistystoimen johtajan esitys sivistyslautakunnalle lähtee siitä, että kunnanvaltuuston iltakoulussaan antamaan talousarvion raamiin 2008 ei ole mahdollista päästä ilman koulujen lakkautuksia, joka sekään ei riitä. "
"Talousarvioehdotuksessa esitetään kahden koulun: Sirkkamäen ja Särkisalon koulun lakkauttamista keväällä 2008. Säästöt saavutettaisiin henkilöstökulujen vähentymisen kautta. Henkilöpoistuma olisi kolme (3) henkilöä. Poistuma toteutuisi luontaisen poistuman kautta. Rakenteellisen muutoksen kautta pystyttäisiin erityisesti pitkällä aikavälillä saamaan aikaan selkeitä kustannussäästöjä. Lyhyellä aikavälillä ei isoja kustannussäästöjä ole odotettavissa."
Sivistyslautakunta hyväksyi sivistystoimenjohtajan esityksen pienin muutoksin kokouksessaan.
Lakkautusesitys on ehdollinen Sirkkamäen koulun osalta, koska sitä on suunniteltu seudulliseksi kouluksi.
Linkki lakkautuksen käsittelyyn sivistyslautakunnassa 31.10.2007 kokonaisuudessaan täällä.
Kunnanhallitus on käsitellyt asiaa osana vuoden 2008 talousarviota 26.11.2007. Kyseisen kokouksen pöytäkirjassa ei mainita erikseen koulujen lakkautuksesta sanaakaan. Esitetty talousarvio on kuitenkin hyväksytty kunnanhallituksessa. Konneveden kunnanvaltuusto käsittelee asiaa 14.12.2007.
---
Kunnan sivuilta ei löydy mitään mainintoja seuraavista asioista: Missä on lain vaatima asianosaisten kuuleminen ja vaikuttamismahdollisuuksien varaaminen? Missä avoin keskustelu asian tiimoilta? Vuoropuhelu koulupiirin asukkaiden kanssa? Tiedotus kunnan asukkaille asian vireilläolosta? Missä asianmukainen ja perusteellinen Kuntaliiton ohjeistama kouluverkkoselvitys?
---
Päätöksentekoprosessi ei vaikuta menevän aivan lakien ja asetusten mukaisesti. Puhumattakaan hyvästä hallintotavasta, jota kunnilta edellytetään.
---
Pisimmillään koulumatkaa Konneveden kunnan keskuskouluun kertyy koululaisilla yli 30 km, jos oma kyläkoulu lakkautetaan.
"Talousarvion raamiin pääseminen edellytää sivistystoimelta toimintojen rakenteellista tarkastelua". Kouluverkoston supistamisen osalta sivistystoimen johtajan esitys sivistyslautakunnalle lähtee siitä, että kunnanvaltuuston iltakoulussaan antamaan talousarvion raamiin 2008 ei ole mahdollista päästä ilman koulujen lakkautuksia, joka sekään ei riitä. "
"Talousarvioehdotuksessa esitetään kahden koulun: Sirkkamäen ja Särkisalon koulun lakkauttamista keväällä 2008. Säästöt saavutettaisiin henkilöstökulujen vähentymisen kautta. Henkilöpoistuma olisi kolme (3) henkilöä. Poistuma toteutuisi luontaisen poistuman kautta. Rakenteellisen muutoksen kautta pystyttäisiin erityisesti pitkällä aikavälillä saamaan aikaan selkeitä kustannussäästöjä. Lyhyellä aikavälillä ei isoja kustannussäästöjä ole odotettavissa."
Sivistyslautakunta hyväksyi sivistystoimenjohtajan esityksen pienin muutoksin kokouksessaan.
Lakkautusesitys on ehdollinen Sirkkamäen koulun osalta, koska sitä on suunniteltu seudulliseksi kouluksi.
Linkki lakkautuksen käsittelyyn sivistyslautakunnassa 31.10.2007 kokonaisuudessaan täällä.
Kunnanhallitus on käsitellyt asiaa osana vuoden 2008 talousarviota 26.11.2007. Kyseisen kokouksen pöytäkirjassa ei mainita erikseen koulujen lakkautuksesta sanaakaan. Esitetty talousarvio on kuitenkin hyväksytty kunnanhallituksessa. Konneveden kunnanvaltuusto käsittelee asiaa 14.12.2007.
---
Kunnan sivuilta ei löydy mitään mainintoja seuraavista asioista: Missä on lain vaatima asianosaisten kuuleminen ja vaikuttamismahdollisuuksien varaaminen? Missä avoin keskustelu asian tiimoilta? Vuoropuhelu koulupiirin asukkaiden kanssa? Tiedotus kunnan asukkaille asian vireilläolosta? Missä asianmukainen ja perusteellinen Kuntaliiton ohjeistama kouluverkkoselvitys?
---
Päätöksentekoprosessi ei vaikuta menevän aivan lakien ja asetusten mukaisesti. Puhumattakaan hyvästä hallintotavasta, jota kunnilta edellytetään.
---
Pisimmillään koulumatkaa Konneveden kunnan keskuskouluun kertyy koululaisilla yli 30 km, jos oma kyläkoulu lakkautetaan.
Myöskään sitä ei mainittu missään kunnan elinten pöytäkirjoissa. Lieneekö toisarvoinen asia päättäjien arvomaailmassa?
28.11.07
Säästölaskelmat koulujen lakkautuksesta
MIHIN KUNTIEN SÄÄSTÖLASKELMAT YLEENSÄ PERUSTUVAT?
Kunnan laatiessa säästölaskelmia jonkin koulun lakkautusta koskien, laskelmat koostuvat yleensä kunnan kirjanpitoon perustuvista koulun nykyisistä kokonaiskustannuksista (= KULUJEN VÄHENNYKSET jos koulu lakkautetaan) sekä arvioiduista tai tiedossa olevista säilyvistä tai lisäkustannuksista lakkautuksen tapahtuessa (=KULUJEN LISÄYKSET). Näiden erotus esitetään päättäjille lakkautuksesta koituvina nettosäästöinä (=SÄÄSTÖT)
Koulun nykyiset kustannukset laskelmissa voidaan esittää joko viimeisen täyden lukuvuoden luvuista, johon on siis koottu kahden eri kalenterivuoden luvut (esim. syyslukukausi 2006 ja kevätlukukausi 2007) tai viimeisen täyden kalenterivuoden luvuista (esim. kevätlukukausi 2007 ja syyslukukausi 2007). Kustannukset voidaan esittää toteutumiin tai talousarvioon perustuen.
Talousarvioon (TA) perustuvat laskelmat on otettu kunnan laatimasta budjetista eivätkä toteutuneista kustannuksista. Toteutuneet kustannukset ovat aina saatavissa kunnasta pyydettäessä tilikohtaisesti edelliseltä täydeltä vuodelta tai vaikkapa kuluvan vuoden osalta jo päättyneiltä kuukausilta kuten vaikkapa 1-6 kuukaudet puolen vuoden toteumana.
Perustuvatpa koulun nykyiset kokonaiskustannukset talousarvioon tai toteumiin, ne ovat yleensä faktaa, josta ei voi olla montaa eri mieltä. Sen sijaan lakkautuksesta koituvien kulujen lisäyksistä esiintyy valitettavan usein virheellisiä ja puutteellisia laskelmia kunnissa.
ESIMERKKI TODELLISESTA ELÄMÄSTÄ ERÄÄN KOULUN LAKKAUTUKSEN SÄÄSTÖLASKELMISTA
Koulu on kaksiopettajainen koulu, jossa yksi koulukäyntiavustaja sekä yksi keittäjä/siivooja. Oppilaita on n. 30. Todellisia lukuja on pyöristetty paremman luettavuuden vuoksi. Ensimmäinen säästölaskelma on koulutoimen laatima, toinen kyseisen kunnan kunnanhallituksen linjaus ja kolmas koulupiirin asukkaiden laatima laskelma. Kaikki siis samasta lakkautusuhan alla olleesta koulusta.
1) Koulutoimen tekemä säästölaskelma koulutuslautakunnalle lakkautuksen valmistelun yhteydessä. Perustuu vuoden 2006 talousarvioon.
Kunnan laatiessa säästölaskelmia jonkin koulun lakkautusta koskien, laskelmat koostuvat yleensä kunnan kirjanpitoon perustuvista koulun nykyisistä kokonaiskustannuksista (= KULUJEN VÄHENNYKSET jos koulu lakkautetaan) sekä arvioiduista tai tiedossa olevista säilyvistä tai lisäkustannuksista lakkautuksen tapahtuessa (=KULUJEN LISÄYKSET). Näiden erotus esitetään päättäjille lakkautuksesta koituvina nettosäästöinä (=SÄÄSTÖT)
Koulun nykyiset kustannukset laskelmissa voidaan esittää joko viimeisen täyden lukuvuoden luvuista, johon on siis koottu kahden eri kalenterivuoden luvut (esim. syyslukukausi 2006 ja kevätlukukausi 2007) tai viimeisen täyden kalenterivuoden luvuista (esim. kevätlukukausi 2007 ja syyslukukausi 2007). Kustannukset voidaan esittää toteutumiin tai talousarvioon perustuen.
Talousarvioon (TA) perustuvat laskelmat on otettu kunnan laatimasta budjetista eivätkä toteutuneista kustannuksista. Toteutuneet kustannukset ovat aina saatavissa kunnasta pyydettäessä tilikohtaisesti edelliseltä täydeltä vuodelta tai vaikkapa kuluvan vuoden osalta jo päättyneiltä kuukausilta kuten vaikkapa 1-6 kuukaudet puolen vuoden toteumana.
Perustuvatpa koulun nykyiset kokonaiskustannukset talousarvioon tai toteumiin, ne ovat yleensä faktaa, josta ei voi olla montaa eri mieltä. Sen sijaan lakkautuksesta koituvien kulujen lisäyksistä esiintyy valitettavan usein virheellisiä ja puutteellisia laskelmia kunnissa.
ESIMERKKI TODELLISESTA ELÄMÄSTÄ ERÄÄN KOULUN LAKKAUTUKSEN SÄÄSTÖLASKELMISTA
Koulu on kaksiopettajainen koulu, jossa yksi koulukäyntiavustaja sekä yksi keittäjä/siivooja. Oppilaita on n. 30. Todellisia lukuja on pyöristetty paremman luettavuuden vuoksi. Ensimmäinen säästölaskelma on koulutoimen laatima, toinen kyseisen kunnan kunnanhallituksen linjaus ja kolmas koulupiirin asukkaiden laatima laskelma. Kaikki siis samasta lakkautusuhan alla olleesta koulusta.
1) Koulutoimen tekemä säästölaskelma koulutuslautakunnalle lakkautuksen valmistelun yhteydessä. Perustuu vuoden 2006 talousarvioon.
Nykyiset koulun kustannukset: Henkilöstökulut (palkat+sotut)___ 129 000
Palvelut, matkustus ja kuljetus____ 14 000
Ruokahuolto____ 28 000
Muut palvelut_____ 1 500
Aineet, tarvikkeet ja tavarat_____ 7 000
Sisäiset vuokrat (kiinteistöpalvelut)____ 41 000
Muut kulut______ 500
KULUJEN VÄHENNYKSET YHTEENSÄ__ 221 000
Syntyvät lisäkustannukset: Yksi opettajanvirka siirtyy toiseen kouluun lakkautuksen myötä___ 50 000
Koulunkäyntiavustaja siirtyy toiseen kouluun___ 17 000
Siirtyvien oppilaiden aineet ja tarvikkeet toisessa koulussa____ 3 700
Kuljetuskulut (lisääntyvät pidempien matkojen vuoksi)__ 30 000
Ruokahuolto toisessa koulussa (pelkät raaka-aineet)___ 2 400
KULUJEN SÄILYMISET/LISÄYKSET YHTEENSÄ_ 102 300
NETTOSÄÄSTÖ koulun lakkautuksesta_ 119 000
Palvelut, matkustus ja kuljetus____ 14 000
Ruokahuolto____ 28 000
Muut palvelut_____ 1 500
Aineet, tarvikkeet ja tavarat_____ 7 000
Sisäiset vuokrat (kiinteistöpalvelut)____ 41 000
Muut kulut______ 500
KULUJEN VÄHENNYKSET YHTEENSÄ__ 221 000
Syntyvät lisäkustannukset: Yksi opettajanvirka siirtyy toiseen kouluun lakkautuksen myötä___ 50 000
Koulunkäyntiavustaja siirtyy toiseen kouluun___ 17 000
Siirtyvien oppilaiden aineet ja tarvikkeet toisessa koulussa____ 3 700
Kuljetuskulut (lisääntyvät pidempien matkojen vuoksi)__ 30 000
Ruokahuolto toisessa koulussa (pelkät raaka-aineet)___ 2 400
KULUJEN SÄILYMISET/LISÄYKSET YHTEENSÄ_ 102 300
NETTOSÄÄSTÖ koulun lakkautuksesta_ 119 000
2) Kunnanhallituksen tekemä linjaus samoista säästöistä kuntalaisten esitettyä oikaisuja ja korjauksia edellä esitettyyn laskelmaan. Perustuu toteutuneisiin kustannuksiin syksylukukauden 2006 osalta sekä talousarviolukuihin 2007 kevätlukukauden osalta. Huomioitavaa on siis, että kunnan eri elimet voivat perustaa laskelmansa aivan eri lukuihin!
Nykyiset koulun kustannukset: Henkilöstökulut (palkat+sotut)___ 108 000
Palvelut, matkustus ja kuljetus_____ 8 700
Ruokahuolto____ 32 500
Muut palvelut_____ 1 600
Aineet, tarvikkeet ja tavarat_____ 2 600
Sisäiset vuokrat (kiinteistöpalvelut)____ 34 000
Muut kulut______ 800
KULUJEN VÄHENNYKSET YHTEENSÄ__ 188 000
Syntyvät lisäkustannukset: Yksi opettajanvirka siirtyy toiseen kouluun lakkautuksen myötä___ 50 000
Valtionosuuksien menetys (13 lasta siirtyy naapurikunnan kyläkouluun)___ 36 000
Koulunkäyntiavustaja siirtyy toiseen kouluun___ 17 000
Kuljetuskulut, ruokahuolto, aineet ja tarvikkeet toisessa koulussa___ 18 000
KULUJEN SÄILYMISET/LISÄYKSET YHTEENSÄ __121 000
NETTOSÄÄSTÖ koulun lakkautuksesta___ 67 000
Palvelut, matkustus ja kuljetus_____ 8 700
Ruokahuolto____ 32 500
Muut palvelut_____ 1 600
Aineet, tarvikkeet ja tavarat_____ 2 600
Sisäiset vuokrat (kiinteistöpalvelut)____ 34 000
Muut kulut______ 800
KULUJEN VÄHENNYKSET YHTEENSÄ__ 188 000
Syntyvät lisäkustannukset: Yksi opettajanvirka siirtyy toiseen kouluun lakkautuksen myötä___ 50 000
Valtionosuuksien menetys (13 lasta siirtyy naapurikunnan kyläkouluun)___ 36 000
Koulunkäyntiavustaja siirtyy toiseen kouluun___ 17 000
Kuljetuskulut, ruokahuolto, aineet ja tarvikkeet toisessa koulussa___ 18 000
KULUJEN SÄILYMISET/LISÄYKSET YHTEENSÄ __121 000
NETTOSÄÄSTÖ koulun lakkautuksesta___ 67 000
3) Koulupiirin asukkaiden laatimat korjaukset ja kommentit edelliseen kunnanhallituksen säästölaskelmaan. -Kunnan laskelmissa kulujen lisäyksessä oli laskettu aineet ja tarvikkeet todellisuutta pienemmiksi. Tarvikeostot oli kunnassa keskitetty ja siitä huolimatta ko. kuluerän osuus per lapsi oli arvioitu huomattavasti pienemmäksi uudessa koulussa kuin nykyisessä. = Puuttuva lisäkustannus n. 6 500 euroa -Ruokahuollon osalta ei oltu huomioitu sitä, että toiseen kouluun siirtyvien lasten osalta kunnan keskuskeittiö olisi tarvinnut yli 20 000 investoinnin keittiökalustoon lisääntyvien ruoka-annosten vuoksi. Myös uusien ruoka-annosten valmistamisen vaikutus keittiöhenkilökunnan määrään oli arvioimatta. = Puuttuva lisäkustannus 20 000 euron investointi
-Kunnan laskelmissa ei oltu huomioitu sitä, että jos koulurakennus olisi jäänyt kunnan omistukseen, niin pelkät vuosittaiset ylläpitokulut olisivat olleet n. 10 000 euroa. = Puuttuva lisäkustannus 10 000 euroa.
-Niissä perheissä, joiden 13 lasta oli ilmoitettu naapurikunnan kyläkouluun (sillä edellytyksellä, että oma kyläkoulu lakkautetaan), oli alle kouluikäisiä lapsia tulossa reilusti lähivuosina kouluun, eli valtionosuuksien menetys olisi kunnan laskelmien lisäki tulevaisuudessa jokaisena vuotena 36 000 euroa (n. 2800 euroa / lapsi). = Puuttuva lisäkustannus tulevaisuudessa menetetyt valtionosuudet vuosittain 36 000 euroa.
Yllä mainittujen lisäkustannusten jälkeen koulun lakkautuksesta saatava säästö hupenee lähelle ”ei mitään”.
HUOMIOITAVIA ASIOITA SÄÄSTÖLASKELMIA TARKASTELTAESSA
Jokainen säästölaskelmissa esitetty kulu- tai säästösumma on kunnan toimesta voitava purkaa auki siten, että se on kaikkien ymmärrettävissä.
Yllättävän usein säästölaskelmista puuttuu niiden investointien osuus, joita syntyy lasten siirtyessä toiseen kouluun (esim. ruokahuolto, kalusteet ja kalusto jne.).
Lakkautettavan koulun kiinteistökulut eivät katoa, jos rakennus jää kunnan omistukseen. Usein laskelmat on laadittu ainoastaan koulutoimen toimialaa koskien, mutta niissä on huomioitava myös kunnan tekninen toimi (kiinteistötoimi). Koulun lakkautusta on aina tarkasteltava koko kunnan talouden kannalta, eikä yksittäisen toimialan.
Lisääntyvien kuljetuskustannusten osalta on oltava luotettava laskelma/arvio esimerkiksi liikennöitsijältä.
RAHASSA MITTAAMATTOMAT TEKIJÄT
Myös muut kuin suoraan rahassa mitattavat vaikutukset koulun lakkautuksen myötä ON listattava ja arvotettava kunnassa. Ne ovat vähintään yhtä tärkeitä, jollei tärkeämpiä kuin numeeriset seuraukset. Ennemmin tai myöhemmin nämä asiat vaikuttavat myös kunnan talouteen. Näitä ovat mm.
1) mahdollisesti lisääntyvät odotustunnit uudessa koulussa (koulukyyditys vain tiettyihin aikoihin) 2) kuinka pitkäksi matkassa ja ajassa uusi koulumatka muodostuu 3) suurempien luokkakokojen vaikutus lisääntyvään koulunkäyntiavustajien ja erityisopetuksen tarpeeseen 4) kyläkoulut tulevaisuuden vetovoimatekijänä uusille asukkaille
5) yhteisöllisyys, turvallisuus, pienimuotoisuus ja läheisyys lähikoulun ITSEISARVONA.
Lopuksi voidaan tivata kuntapäättäjiltä sekä valmistelevilta virkamiehiltä sitä, MISSÄ on ennakkoluuloton ideointi kylä- ja lähikoulun suomista lukuisista mahdollisuuksista kunnille sen tuomien rasitusten ja säästökohteiden kiivaan etsinnän sijaan. Kyläkoulu monipuolisena kyläkeskuksena yhdistettynä muihin toimintoihin? Vaihtoehtoisen pedagogiikan ja uudenlaisen opetuksen edelläkävijä? Koko kunnan pienten lasten koulu? Mahdollisuus, ei rasite?
-Kunnan laskelmissa ei oltu huomioitu sitä, että jos koulurakennus olisi jäänyt kunnan omistukseen, niin pelkät vuosittaiset ylläpitokulut olisivat olleet n. 10 000 euroa. = Puuttuva lisäkustannus 10 000 euroa.
-Niissä perheissä, joiden 13 lasta oli ilmoitettu naapurikunnan kyläkouluun (sillä edellytyksellä, että oma kyläkoulu lakkautetaan), oli alle kouluikäisiä lapsia tulossa reilusti lähivuosina kouluun, eli valtionosuuksien menetys olisi kunnan laskelmien lisäki tulevaisuudessa jokaisena vuotena 36 000 euroa (n. 2800 euroa / lapsi). = Puuttuva lisäkustannus tulevaisuudessa menetetyt valtionosuudet vuosittain 36 000 euroa.
Yllä mainittujen lisäkustannusten jälkeen koulun lakkautuksesta saatava säästö hupenee lähelle ”ei mitään”.
HUOMIOITAVIA ASIOITA SÄÄSTÖLASKELMIA TARKASTELTAESSA
Jokainen säästölaskelmissa esitetty kulu- tai säästösumma on kunnan toimesta voitava purkaa auki siten, että se on kaikkien ymmärrettävissä.
Yllättävän usein säästölaskelmista puuttuu niiden investointien osuus, joita syntyy lasten siirtyessä toiseen kouluun (esim. ruokahuolto, kalusteet ja kalusto jne.).
Lakkautettavan koulun kiinteistökulut eivät katoa, jos rakennus jää kunnan omistukseen. Usein laskelmat on laadittu ainoastaan koulutoimen toimialaa koskien, mutta niissä on huomioitava myös kunnan tekninen toimi (kiinteistötoimi). Koulun lakkautusta on aina tarkasteltava koko kunnan talouden kannalta, eikä yksittäisen toimialan.
Lisääntyvien kuljetuskustannusten osalta on oltava luotettava laskelma/arvio esimerkiksi liikennöitsijältä.
RAHASSA MITTAAMATTOMAT TEKIJÄT
Myös muut kuin suoraan rahassa mitattavat vaikutukset koulun lakkautuksen myötä ON listattava ja arvotettava kunnassa. Ne ovat vähintään yhtä tärkeitä, jollei tärkeämpiä kuin numeeriset seuraukset. Ennemmin tai myöhemmin nämä asiat vaikuttavat myös kunnan talouteen. Näitä ovat mm.
1) mahdollisesti lisääntyvät odotustunnit uudessa koulussa (koulukyyditys vain tiettyihin aikoihin) 2) kuinka pitkäksi matkassa ja ajassa uusi koulumatka muodostuu 3) suurempien luokkakokojen vaikutus lisääntyvään koulunkäyntiavustajien ja erityisopetuksen tarpeeseen 4) kyläkoulut tulevaisuuden vetovoimatekijänä uusille asukkaille
5) yhteisöllisyys, turvallisuus, pienimuotoisuus ja läheisyys lähikoulun ITSEISARVONA.
Lopuksi voidaan tivata kuntapäättäjiltä sekä valmistelevilta virkamiehiltä sitä, MISSÄ on ennakkoluuloton ideointi kylä- ja lähikoulun suomista lukuisista mahdollisuuksista kunnille sen tuomien rasitusten ja säästökohteiden kiivaan etsinnän sijaan. Kyläkoulu monipuolisena kyläkeskuksena yhdistettynä muihin toimintoihin? Vaihtoehtoisen pedagogiikan ja uudenlaisen opetuksen edelläkävijä? Koko kunnan pienten lasten koulu? Mahdollisuus, ei rasite?
15.11.07
Tasapuolisten koulutusmahdollisuuksien turvaamisesta puheenvuoro oheisessa seminaarissa
Agricolan perilliset yhdenvertaisessa EU-Suomessa Seminaari kielestä ja kirjallisuudesta
20.11.2007 klo 12-16, Tieteiden talon sali 505
Kirkkokatu 6, 01700 Helsinki. Vahtimestari (09)228 69 265
tai 050-4080 557, tieteidentalo@tsv.fi
Ohjelma - muutokset mahdollisia
Professori Eero Tarasti: Suomalaisen kulttuurin kohtalo Professori emeritus Osmo Hänninen: Oma kielemme ja ilmaisuvoimamme luovuuden lähteenä Kirjailija Harri Raitis: Agricolan aate Lehtori, puheenjohtaja Mervi Murto (Äidinkielen opettajain liitto ry): Kirjallisuudenopetuksen tavoitteita ja käytäntöä Rehtori Iina Armila: Kielemme semioottis-lingvististen ajatteluprosessien muokkaajana Fil. yo Juho Pahajoki ja FM, jatko-opiskelija Jarna Pihlajamäki: Tarvitaanko yliopistoissa Suomen kirjallisuuden opetusta? Sivistystoimentarkastaja Kari Lehtola: Tasapuoliset koulutusmahdollisuudet turvattava – Suomen tavoitteissa ja käytännön toimissa huutava ristiriita
Kommenttipuheenvuoroja Paneelikeskustelu Miten Agricolan perinnön käy? Professori emeritus Osmo Hännisen johdolla keskustelevat mm. erikoistutkija Sakari Katajamäki, sivistystoimentarkastaja Kari Lehtola, kansanedustaja, KM Tuula Peltonen ja professori Eero Tarasti
Järjestäjinä Suomen sana* ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Tietoja: Katriina Kajannes kajannes.katriina@gmail.com 050-4303451
Vapaa pääsy *Valtakunnallinen kirjallisuusyhdistys, Suomen sana, on Kuopion yliopistossa perustettu valtakunnallinen kirjallisuusyhdistys. Perustajajäseniä on eri puolilta maata. Puheenjohtajana toimii dosentti Katriina Kajannes Jyväskylästä.
Yhdistys edistää kirjallisuutta, puhuttua sanaa ja kulttuuria. Lisäksi se toimii yhteiskunnan unilukkarina ja yhteiskunnallisen keskustelun synnyttäjänä. Suomen sana seuraa laaja-alaisesti suomen kielen ja kirjallisuuden asemaa. [lainaus Suomen kirjailijanimikkoseurat ry:n sivustolta http://nimikot.nettisivut.fi/uutisia/)
20.11.2007 klo 12-16, Tieteiden talon sali 505
Kirkkokatu 6, 01700 Helsinki. Vahtimestari (09)228 69 265
tai 050-4080 557, tieteidentalo@tsv.fi
Ohjelma - muutokset mahdollisia
Professori Eero Tarasti: Suomalaisen kulttuurin kohtalo Professori emeritus Osmo Hänninen: Oma kielemme ja ilmaisuvoimamme luovuuden lähteenä Kirjailija Harri Raitis: Agricolan aate Lehtori, puheenjohtaja Mervi Murto (Äidinkielen opettajain liitto ry): Kirjallisuudenopetuksen tavoitteita ja käytäntöä Rehtori Iina Armila: Kielemme semioottis-lingvististen ajatteluprosessien muokkaajana Fil. yo Juho Pahajoki ja FM, jatko-opiskelija Jarna Pihlajamäki: Tarvitaanko yliopistoissa Suomen kirjallisuuden opetusta? Sivistystoimentarkastaja Kari Lehtola: Tasapuoliset koulutusmahdollisuudet turvattava – Suomen tavoitteissa ja käytännön toimissa huutava ristiriita
Kommenttipuheenvuoroja Paneelikeskustelu Miten Agricolan perinnön käy? Professori emeritus Osmo Hännisen johdolla keskustelevat mm. erikoistutkija Sakari Katajamäki, sivistystoimentarkastaja Kari Lehtola, kansanedustaja, KM Tuula Peltonen ja professori Eero Tarasti
Järjestäjinä Suomen sana* ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Tietoja: Katriina Kajannes kajannes.katriina@gmail.com 050-4303451
Vapaa pääsy *Valtakunnallinen kirjallisuusyhdistys, Suomen sana, on Kuopion yliopistossa perustettu valtakunnallinen kirjallisuusyhdistys. Perustajajäseniä on eri puolilta maata. Puheenjohtajana toimii dosentti Katriina Kajannes Jyväskylästä.
Yhdistys edistää kirjallisuutta, puhuttua sanaa ja kulttuuria. Lisäksi se toimii yhteiskunnan unilukkarina ja yhteiskunnallisen keskustelun synnyttäjänä. Suomen sana seuraa laaja-alaisesti suomen kielen ja kirjallisuuden asemaa. [lainaus Suomen kirjailijanimikkoseurat ry:n sivustolta http://nimikot.nettisivut.fi/uutisia/)
28.10.07
Toivakan Ruuhimäen koulu lakkautusuhan alla
Toivakan kunnan Ruuhimäen kyläkoulu on lakkautusuhan alla.Kunnan nettisivujen pöytäkirjoista tai esityslistoista asia ei tule ainakaan ensietsimällä ilmi, vaan ainoa info asiasta löytyy Ruuhimäen kylän nettisivujen koulu -linkin takaa. Uutinen täällä.
Ruuhimäen koulun etusivulta löytyvä omakuvaus lainattuna alla:
KUKAAN EI OSAA KAIKKEA,
MUTTA JOKAINEN OSAA JOTAKIN.
Tuo ajatus ohjaa toimintaamme.
Se on vähentänyt
meidän kaikkien niiskutusta
ja lisännyt hymyä.
Hetken tuota ajatusta mietittyämme
olemme taas jaksaneet
yrittää eteen päin,
ponnistella voimiemme
ja kykyjemme mukaan.
Ponnistelumme on jatkoa tämän koulun kohta sadan
vuoden toiminnalle. Koulumme on täyttänyt sille asetetun
tavoitteen eli auttanut suomalaisia lukemisen ja laskemisen
alkuun. Bonuksena on kerrottu myös muutamasta maailman
ihmeestä; avaruudesta, elämästä maapallolla, ihmisestä
ym. Niillä tiedoilla ja taidoilla oppilaamme ovat voineet
jatkaa elämänsä ja maailman rakentamista.
4.10.07
Kamera kiertää kyläkouluissa perjantaina 5.10
Perjantaina 5.10.2007 Klo. 19.20 YLE:n Kamera kiertää TV2:lla mm. kyläkoulun ja Ilon pedagogiikan parissa.
Kirjasto sai Ilon Pedagogiikkaa Ilon Pedagogiikkaa -julkaisu löytyy pian myös Mäntyharjun kirjastosta, sillä aihetta käsitteleviä julkaisuja lahjoitettiin maanantaina kirjastoon. Halmeniemen Vapaata Kyläkoulua ylläpitäneen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Christensen toi kirjastolle viisi kappaletta Eila Korpisen toimittamaa 'Kohti ilon pedagogiikkaa' -kirjasta sekä viisi kappaletta Harri Vainio pro gradu-työtä 'Koulu on päässyt vankilasta'. Vainio toimi opettajana Halmeniemen Vapaalla Kyläkoululla. Molemmat kirjat on kustantanut Jyväskylän yliopisto, jonka Tutkiva opettaja-sarjassa ne on julkaistu. Christensenin mukaan kirjat kuuluvat kunnankirjastoon, koska oli niin lähellä, että Mäntyharjussa olisi päästy kehittämään ensimmäisenä suomalaista vaihtoehtoista pedagogiikkaa. Lahjoitusta kuvasi myös Ylen kamera, sillä toimittaja Pekka Myyryläinen on koostamassa juttua kyläkouluista perjantaiseen Kamera kiertää -ohjelmaan. Myyryläinen kävi myös Hirvensalmella Lahnaniemen kyläkoululla, joka on ohjelmassa esimerkki siitä, miten hyvin asiat voivat kyläkoulussa olla. Ohjelma esitetään TV2:ssa perjantaina klo 19.20.
Kirjasto sai Ilon Pedagogiikkaa Ilon Pedagogiikkaa -julkaisu löytyy pian myös Mäntyharjun kirjastosta, sillä aihetta käsitteleviä julkaisuja lahjoitettiin maanantaina kirjastoon. Halmeniemen Vapaata Kyläkoulua ylläpitäneen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Christensen toi kirjastolle viisi kappaletta Eila Korpisen toimittamaa 'Kohti ilon pedagogiikkaa' -kirjasta sekä viisi kappaletta Harri Vainio pro gradu-työtä 'Koulu on päässyt vankilasta'. Vainio toimi opettajana Halmeniemen Vapaalla Kyläkoululla. Molemmat kirjat on kustantanut Jyväskylän yliopisto, jonka Tutkiva opettaja-sarjassa ne on julkaistu. Christensenin mukaan kirjat kuuluvat kunnankirjastoon, koska oli niin lähellä, että Mäntyharjussa olisi päästy kehittämään ensimmäisenä suomalaista vaihtoehtoista pedagogiikkaa. Lahjoitusta kuvasi myös Ylen kamera, sillä toimittaja Pekka Myyryläinen on koostamassa juttua kyläkouluista perjantaiseen Kamera kiertää -ohjelmaan. Myyryläinen kävi myös Hirvensalmella Lahnaniemen kyläkoululla, joka on ohjelmassa esimerkki siitä, miten hyvin asiat voivat kyläkoulussa olla. Ohjelma esitetään TV2:ssa perjantaina klo 19.20.
Esiopetus kyläkouluissa
Kirjoittaja: Kasvatustieteen professori Eira Korpinen KYLÄKOULUYMPÄRISTÖ SOPII ESIOPPILAALLE
Lukuvuoden 2001 alussa esiopetus toteutui kaikissa maamme kunnissa. Esiopetusta on kokeiltu ja kehitetty pidempään kuin mitään muuta kouluelämän uudistusta, sillä esikoulukomitea jätti mietintönsä jo 1970 -luvun alussa. Sen pohjalta käynnistyi eri puolilla maata laaja esiopetuskokeilu ja siihen liittyvä kehittämis- sekä tutkimustoiminta.
Kun varsinainen kokeilu päättyi vuonna 1985, esiopetus vakiintui useilla kokeilupaikkakunnilla osaksi koulutointa. Se laajentui myös muihin kuntiin. Melkein kolme neljäsosaa on yhdysluokissa eli kyläkoulujen yhteydessä. Kyläkoulut ovat olleet esiopetusuudistuksessa edellä kulkijoita. Myös aivan tuoretta tutkimustietoa on saatavissa mm. siitä, miten lapset kehittyvät erilaisissa esiopetusympäristöissä.
Tutkimukset osoittavat, että kyläkouluympäristö tarjoaa myös kuusivuotiaille lapsille heidän yksilöllistä kehitystään tukevan oppimisympäristön, sellaisen, jota myös uudet koululait edellyttävät. Niiden mukaan koulutuksen perusturvaan kuuluu mm. lapsen oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Ala-asteikäinen lapsi on herkimmässä kehitysvaiheessa fyysis-motorisen, älyllisen, sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen kannalta arvioiden. Sen sijaan pienten koululaisten pitkät koulumatkat odotteluaikoineen ovat uhka lasten terveydelle ja fyysiselle kunnolle. Suuret luokkakoot ja tehdasmaiset kouluyksiköt eivät turvaa lasten myönteistä yksilöllistä kehitystä.
Uusi oppimiskäsitys, jossa korostetaan jokaisen oppilaan tukemista aktiiviseen oppimiseen ja vahvan identiteetin sekä itsetunnon rakentumiseen, voi parhaiten toteutua pienen koulun tarjoamassa kasvuympäristössä. Suomalaisen lapsen identiteetti rakentuu myönteisesti pienessä lähiyhteisössä, kuten kyläkoulussa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa lapselle tarjoutuu turvallinen kenttä kokeilla elämänhallintataitoja. Eri-ikäisten lasten ryhmä laajentaa erityisesti lapsen minäkuvaa: millainen olen ollut pienenä, millaiseksi olen tulossa.
Lapsiryhmä toimii kuten perhe. Siinä huolehditaan pienemmistä, opitaan samalla vastuun ottamista muista ihmisistä ja itsestä sekä sisäistetään tärkeät eettiset säännöt osana jokapäiväistä elämää. Jokaiselle jää vahvana tunne siitä, että minusta välitetään, olen tärkeä ja arvokas. Nämä kokemukset merkitsevät vahvaa itsetuntoa, joka kantaa läpi ihmisen koko elämän. Niiden ydin muodostuu varhaisvuosina. Luonnonläheinen ympäristö tarjoaa ehtymättömän virikkeistön kehittää lasten luovaa uteliaisuutta, kekseliäisyyttä jatutkimisen halua.
Kyläkouluissa toteutuu parhaiten moderni opetussuunnitelmakäsitys, jossa opetussuunnitelma on elävä kulttuurinen rakennelma. Sitä ovat tekemässä yhdessä oppilaiden, opettajien kanssa ”koko kylä” - eri-ikäiset ja eri ammattien edustajat. Samalla koulu on avoin oppimisympäristö kaikille kyläläisille. Tällaisia kyläkouluja löytyy runsaasti kaikkialta Suomesta. Ne ovat myös verkottuneet muiden koulujen kanssa ja solmineet toimivat kansainväliset yhteydet Euroopan maihin mm. EU:n ohjelmien avulla.
Perusopetuslain perusteella koulutuksen järjestäjä voi päättää, mitkä vuosiluokat käsittävissä yksiköissä perusopetusta annetaan. Tämä antaa monia mahdollisuuksia innovatiiviseen opetuksen toteutukseen paikallisella tasolla. Jo tällä hetkellä on syntynyt useita pienten lasten (0-2 -luokat) kouluja, joiden yhteydessä saattaa olla jopa päiväkoti. Monesta kyläkoulusta on tullut kaikkien kyläläisten oppimiskeskus eli myös aikuisopetus on mahdollista samojen seinien sisällä. Tämä merkitsee käytännössä konkreettista ratkaisua elinikäisen oppimisen periaatteiden toteutumiseen.
Kyläkouluilla on poikkeuksellisen hyvät edellytykset ottaa vastaan myös kuusivuotiaat, mikäli kuntien koulusuunnitelmissa nämä koulut on säilytetty tai säilytetään lähikouluina ja samalla myös huolehditaan opettajien täydennyskoulutuksesta. Koska maastamme löytyy runsaasti ala-asteen kyläkoulujen opettajia, jotka ovat hankkineet ammattitaidon myös esioppilaiden opettajina, he voivat toimia ja useat toimivatkin kollegojensa kouluttajina.
Tähän löytyvät keinot verkostoitumalla alueellisesti ja valtakunnallisesti, niin kuin kyläkoulut ovat joissakin tapauksissa tehneetkin. Heillä on myös yhteydet yliopistojen opettajankoulutusyksiköihin, joiden opiskelijoita toimii opettajaharjoittelijoina kyläkouluilla. Esiopetuksen toteutuminen on vahvistanut näitä yhteyksiä.
On tärkeää tukea opettajien työtä ja täydennyskoulutusta esi- ja alkuopetuksen pedagogiikassa, jossa lapsilähtöisyys – lapsen yksilöllinen huomioon ottaminen, mahdollisuus edetä oman kehityskulun mukaan – on keskeinen periaate. Lapselle turvataan joustava, ilman katkoja tapahtuva siirtyminen, esiopetuksesta alkuopetukseen.
Kuusivuotiaan lapsen tietorakenteen kehittäminen vaatii opettajalta paneutumista ja suunnittelua. Esioppilaat suhtautuvat hyvin myönteisesti kouluun. KT Taina Peltosen lisensiaatin tutkimus osoitti, että esioppilaat ”muuttivat” jopa kouluympäristöä kaikille lapsille viihtyisämmäksi; kouluun tuli enemmän leikkiä, oppimispelejä sekä luokkiin leikki- ja leponurkkauksia. Lapsenomaisuuden lisääntyminen – leikin ja satujen osuus opetusmuotoina kasvoivat esioppilaiden myötä.
Vanhemmat kaipasivat enemmän tietoa esiopetuksen sisällöstä ja toiminnasta. Vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita ja opetustyön voimavara. Tällä alueella on tutkimusten mukaan kehittämisen tarvetta. Peltonen toteaakin ytimekkäästi: ”Koulu on valmis vastaanottamaan 6-vuotiaan, jos opettaja on siihen valmis”. Tuore väitöskirjatutkimus osoittaa, että yhdysluokkaympäristö on lapsen koululaiseksi kehittymisen ja kouluun sopeutumisen kannalta myönteisin ympäristö.
Eira Korpinen
Professori
Jyväskylän yliopisto
Opettajankoulutuslaitos
Lukuvuoden 2001 alussa esiopetus toteutui kaikissa maamme kunnissa. Esiopetusta on kokeiltu ja kehitetty pidempään kuin mitään muuta kouluelämän uudistusta, sillä esikoulukomitea jätti mietintönsä jo 1970 -luvun alussa. Sen pohjalta käynnistyi eri puolilla maata laaja esiopetuskokeilu ja siihen liittyvä kehittämis- sekä tutkimustoiminta.
Kun varsinainen kokeilu päättyi vuonna 1985, esiopetus vakiintui useilla kokeilupaikkakunnilla osaksi koulutointa. Se laajentui myös muihin kuntiin. Melkein kolme neljäsosaa on yhdysluokissa eli kyläkoulujen yhteydessä. Kyläkoulut ovat olleet esiopetusuudistuksessa edellä kulkijoita. Myös aivan tuoretta tutkimustietoa on saatavissa mm. siitä, miten lapset kehittyvät erilaisissa esiopetusympäristöissä.
Tutkimukset osoittavat, että kyläkouluympäristö tarjoaa myös kuusivuotiaille lapsille heidän yksilöllistä kehitystään tukevan oppimisympäristön, sellaisen, jota myös uudet koululait edellyttävät. Niiden mukaan koulutuksen perusturvaan kuuluu mm. lapsen oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Ala-asteikäinen lapsi on herkimmässä kehitysvaiheessa fyysis-motorisen, älyllisen, sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen kannalta arvioiden. Sen sijaan pienten koululaisten pitkät koulumatkat odotteluaikoineen ovat uhka lasten terveydelle ja fyysiselle kunnolle. Suuret luokkakoot ja tehdasmaiset kouluyksiköt eivät turvaa lasten myönteistä yksilöllistä kehitystä.
Uusi oppimiskäsitys, jossa korostetaan jokaisen oppilaan tukemista aktiiviseen oppimiseen ja vahvan identiteetin sekä itsetunnon rakentumiseen, voi parhaiten toteutua pienen koulun tarjoamassa kasvuympäristössä. Suomalaisen lapsen identiteetti rakentuu myönteisesti pienessä lähiyhteisössä, kuten kyläkoulussa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa lapselle tarjoutuu turvallinen kenttä kokeilla elämänhallintataitoja. Eri-ikäisten lasten ryhmä laajentaa erityisesti lapsen minäkuvaa: millainen olen ollut pienenä, millaiseksi olen tulossa.
Lapsiryhmä toimii kuten perhe. Siinä huolehditaan pienemmistä, opitaan samalla vastuun ottamista muista ihmisistä ja itsestä sekä sisäistetään tärkeät eettiset säännöt osana jokapäiväistä elämää. Jokaiselle jää vahvana tunne siitä, että minusta välitetään, olen tärkeä ja arvokas. Nämä kokemukset merkitsevät vahvaa itsetuntoa, joka kantaa läpi ihmisen koko elämän. Niiden ydin muodostuu varhaisvuosina. Luonnonläheinen ympäristö tarjoaa ehtymättömän virikkeistön kehittää lasten luovaa uteliaisuutta, kekseliäisyyttä jatutkimisen halua.
Kyläkouluissa toteutuu parhaiten moderni opetussuunnitelmakäsitys, jossa opetussuunnitelma on elävä kulttuurinen rakennelma. Sitä ovat tekemässä yhdessä oppilaiden, opettajien kanssa ”koko kylä” - eri-ikäiset ja eri ammattien edustajat. Samalla koulu on avoin oppimisympäristö kaikille kyläläisille. Tällaisia kyläkouluja löytyy runsaasti kaikkialta Suomesta. Ne ovat myös verkottuneet muiden koulujen kanssa ja solmineet toimivat kansainväliset yhteydet Euroopan maihin mm. EU:n ohjelmien avulla.
Perusopetuslain perusteella koulutuksen järjestäjä voi päättää, mitkä vuosiluokat käsittävissä yksiköissä perusopetusta annetaan. Tämä antaa monia mahdollisuuksia innovatiiviseen opetuksen toteutukseen paikallisella tasolla. Jo tällä hetkellä on syntynyt useita pienten lasten (0-2 -luokat) kouluja, joiden yhteydessä saattaa olla jopa päiväkoti. Monesta kyläkoulusta on tullut kaikkien kyläläisten oppimiskeskus eli myös aikuisopetus on mahdollista samojen seinien sisällä. Tämä merkitsee käytännössä konkreettista ratkaisua elinikäisen oppimisen periaatteiden toteutumiseen.
Kyläkouluilla on poikkeuksellisen hyvät edellytykset ottaa vastaan myös kuusivuotiaat, mikäli kuntien koulusuunnitelmissa nämä koulut on säilytetty tai säilytetään lähikouluina ja samalla myös huolehditaan opettajien täydennyskoulutuksesta. Koska maastamme löytyy runsaasti ala-asteen kyläkoulujen opettajia, jotka ovat hankkineet ammattitaidon myös esioppilaiden opettajina, he voivat toimia ja useat toimivatkin kollegojensa kouluttajina.
Tähän löytyvät keinot verkostoitumalla alueellisesti ja valtakunnallisesti, niin kuin kyläkoulut ovat joissakin tapauksissa tehneetkin. Heillä on myös yhteydet yliopistojen opettajankoulutusyksiköihin, joiden opiskelijoita toimii opettajaharjoittelijoina kyläkouluilla. Esiopetuksen toteutuminen on vahvistanut näitä yhteyksiä.
On tärkeää tukea opettajien työtä ja täydennyskoulutusta esi- ja alkuopetuksen pedagogiikassa, jossa lapsilähtöisyys – lapsen yksilöllinen huomioon ottaminen, mahdollisuus edetä oman kehityskulun mukaan – on keskeinen periaate. Lapselle turvataan joustava, ilman katkoja tapahtuva siirtyminen, esiopetuksesta alkuopetukseen.
Kuusivuotiaan lapsen tietorakenteen kehittäminen vaatii opettajalta paneutumista ja suunnittelua. Esioppilaat suhtautuvat hyvin myönteisesti kouluun. KT Taina Peltosen lisensiaatin tutkimus osoitti, että esioppilaat ”muuttivat” jopa kouluympäristöä kaikille lapsille viihtyisämmäksi; kouluun tuli enemmän leikkiä, oppimispelejä sekä luokkiin leikki- ja leponurkkauksia. Lapsenomaisuuden lisääntyminen – leikin ja satujen osuus opetusmuotoina kasvoivat esioppilaiden myötä.
Vanhemmat kaipasivat enemmän tietoa esiopetuksen sisällöstä ja toiminnasta. Vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita ja opetustyön voimavara. Tällä alueella on tutkimusten mukaan kehittämisen tarvetta. Peltonen toteaakin ytimekkäästi: ”Koulu on valmis vastaanottamaan 6-vuotiaan, jos opettaja on siihen valmis”. Tuore väitöskirjatutkimus osoittaa, että yhdysluokkaympäristö on lapsen koululaiseksi kehittymisen ja kouluun sopeutumisen kannalta myönteisin ympäristö.
Eira Korpinen
Professori
Jyväskylän yliopisto
Opettajankoulutuslaitos
4.9.07
Lapsen etu?
31.8.2007 pidettiin Jyväskylässä Yhdenvertaisuus-seminaari Keski-Suomen kulttuuriyhdistyksen järjestämänä.
Seminaarissa puhui mm. Itä-Suomen lääninhallituksen sivistystoimentarkastaja Kari Lehtola yksityishenkilönä.
Ohessa Lehtolan kirjoitus sekä linkki itse seminaarin esitykseen.
"Lasten perusoikeuksia poljetaan Suomessa surutta
Elinkelpoisen koulun lakkauttaminen haja-asutusalueella on rikos ihmisoikeuksia (YK), lapsen oikeuksia (lapsen oikeuksien julistus, YK) ja perusoikeuksia (Suomen perustuslaki) vastaan. Perusoikeuksista on rikottu yhdenvertaisuus-periaatetta, sivistyksellisiä oikeuksia sekä lapsen hyvinvoinnista ja yksilöllisen kasvun turvaamisesta huolehtimista vastaan. Julkisen vallan, ensisijaisesti lainsäätäjän, olisi turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Jollei näin tapahdu, olisi sen (valtio/ eduskunta) ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi. Kunnille annettu itsehallinnollinen asema esim. perusopetuksen järjestämisessä ei poista valtion ensisijaista vastuuta perusoikeuksien turvaamisessa kaikille kansalaisille – etenkin lapsille, joiden pitäisi olla valtiovallan erityisen huolenpidon ja suojelun alla.
Viimeisten 15 vuoden aikana on Suomessa lakkautettu noin 100 koulua joka ikinen vuosi. Koululakkauttamisia on perusteltu ensisijaisesti oppilaiden vähenemisellä ja toissijaisesti kuntatalouden säästövelvoitteilla.
On täysin selvää, että jos koulusta loppuvat oppilaat, on perusteltua lakkauttaa koulu. Nyt on käynyt vain niin, että oppilasvähenemistä on käytetty keppihevosena, jotta on päästy eroon ”turhista” ja ”rahaa vievistä” maaseudun kouluista. Kuvitellut säästöt ovat pääsääntöisesti jääneet kuvitelluiksi.
Lakkauttamiset eivät ole olleet missään järkevässä suhteessa oppilaiden vähenemiseen. Kunnat ovat tehneet koululakkautuksia etupainotteisesti. On järkevää tehdä kouluverkkoselvityksiä, mutta lakkautuksia ei saisi laittaa toimeen ennen kuin faktinen raja on tullut vastaan. Esim. ns. multi-age-opetusratkaisulla voitaisiin opetus toteuttaa laadukkaasti ja kustannustehokkaasti jopa 10 oppilaalle.
Tarkasteltaessa vuosia 2002–2006 nähdään, että maan perusopetuksen oppilaiden määrä väheni 18 438 (597 356 – 578 918), eli -3 %. Saman ajan kuluessa Suomen peruskoulujen määrä väheni 480 (3873 - 3393), vähenemistä oli 12 %. Suhdeluku on siis 1:4, eli koululakkauttamisia tehtiin maassamme nelinkertainen määrä oppilaiden vähenemiseen nähden.
Itä-Suomen läänin osalta oppilasmäärä laski 5208 (65 457 – 60 249), eli -8 %. Kouluja lakkautettiin 98 (414 – 316), eli koulujen määrä tippui 24 %. Suhdeluku on siis Itä-Suomen kohdalla 1:3, eli kouluja lakkautettiin kolminkertainen määrä oppilaiden vähenemiseen verrattuna. Itä-Suomen perusoppilaista jo 31 % on kuljetusoppilaita. Edellisen eduskunnan tekemän pienkoululisän lopettamispäätöksen seurauksena, 1.1.2006 alkaen, kuljetusoppilaiden osuus Itä-Suomessa kasvoi 7 % ja koko maassa lakkautettiin ennätysmäärä kouluja, 186 kpl. Luulen, että kansanedustajia harhautettiin.
Ihmisten yhdenvertainen kohtelu on oikeusjärjestelmämme kulmakiviä. Perusoikeusuudistuksen (v. 2000) yhteydessä korostettiin julkisen vallan velvollisuutta edistää tosiasiallista tasa-arvoa yhteiskunnassa. Lainsäädäntötyö ja voimavarojen kohdentaminen olisivat tehokkaita keinoja yhdenvertaisuuden edistämiseksi yhteiskunnassa. Oppilaiden vähenemistä on pidetty hyväksyttävänä yhteiskuntaintressinä erilaisen kohtelun oikeutukselle. Sitä se olisikin, jos oppilaiden väheneminen ja koulujen lakkauttaminen tapahtuisi samassa suhteessa. Kuntien etujärjestö on alkanut puhua ”riittävästä” yhdenvertaisuudesta; tämän stilisaation jälkeen ei yhdenvertaisuus-käsitteeseen jää mitään objektiivista sisältöä. Keväällä aloittaneen uuden hallituksen ohjelmassa todetaan, että ”jatketaan oppilaitosverkon sopeuttamista väestönmuutoksiin” – tätä sopii todella toivoa.
Koululakkauttamisia on kunnissa perusteltu säästösyillä. Vuosien 2000–2004 aikana perusopetuksen menot nousivat 24 % ja tuottavuus laski 13 %. Menojen suuri nousu selittyy erilaisten oppilashuolto- ja erityisopetusmenojen sekä kuljetuskustannusten kasvulla. Kuntakeskuksissa säästöt ovat selkeimmin näkyneet opetusryhmäkokojen kasvamisena. Kunnista on puuttunut kokonaisstrateginen palvelusuunnittelu. Sektori-suharimainen osittaisoptimointilinja on ollut tuhoisaa kunnan kokonaistaloudelle.
Enemmistövaltaan perustuvan demokratian hampaattomuus turvata kansalaisten perusoikeudet ja yhdenvertaisuus näkyy hyvin koululakkautuspäätöksenteossa. Eturistiriitatilanteessa kuntakeskusten enemmistö jyrää maaseudun vähemmistöt matalaksi. Mistään ei löydy rohkeita poliitikkoja puolustamaan vähemmistön oikeuksia. Ymmärrettävää se on sikäli, että tällainen toiminta olisi todennäköisesti poliittinen itsemurha. Koululakkautuksissa on usein luotu kuva, että kriisitilanteessa olisi muka uhrautuvasti ja rohkeasti pystytty tekemään kunnan pelastanut päätös. Maksumiehiksi on jätetty haja-asutusalueen pienet kansalaiset. Valtion olisi tultava selkeällä ja konkreettisella normiohjauksella ja sitä tukevalla resurssiohjauksella väliin turvaamaan kansalaisten perusoikeudet. Toivo lepää uudessa eduskunnassa ja hallituksessa.
Suomi on luvannut kaikessa päätöksenteossaan ottaa ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Käytännössä ei edes suoraan lapsiin liittyvässä päätöksenteossa ole näin toimittu. Vaikka julkilausumissa ja edellisessä hallitusohjelmassa (Vanhasen I hallitus) luvattiin vahvistaa ihmisten yhdenvertaisuutta, alueiden välistä tasa-arvoa ja lähikouluperiaatetta, ovat toimenpiteet ja niin myös tulokset olleet päinvastaiset. Viestintäkulttuuriimme on pikku hiljaa hiipinyt vaikutteita totalitaristisista valtioista. Neuvostoliitossa ja Kiinassa (jms.) oli vakiintuneena viestintätapana röyhkeä, estoton ja sujuva valehtelu. Järjestelmän ja ideologian vahvistamisesta tuli uudelleenarvottamisen tuloksena ainut moraalinen ohjenuora. Julkilausumilla ja teoilla ei tarvinnut edes lähtökohtaisesti olla yhteyttä toisiinsa. Siihen asti moraalikoodistossa ollut puhutun ja kirjoitetun sanan suoruuden ja totuudellisuuden ehdoton vaatimus ohitettiin porvarillisena naiiviutena. Kansallissosialistit taas kehittivät eufemistisen sanankäytön huippuunsa. Siinä kielteiset tai moraalisesti kyseenalaiset asiat peitellään neutraalin tai positiivisen arvolatauksen sisältävien käsitteiden taakse. Toisin sanoen pyritään hämäämään sanoilla. Esimerkiksi seuraavat nykyajasta otetut poiminnot, kuten ”kouluverkkoa tarkastellaan”, ”perusopetuksen tehoa ja laatua parannetaan” ja ”kouluverkkoa vahvistetaan”, sisältävät kaikki piilotetun viestin palvelun heikentämisestä tai leikkaamisesta.
Kuntien etujärjestö on peräänkuuluttanut innovatiivisia ja ennakkoluulottomia tapoja peruspalvelujen järjestämisessä. Perusopetuspalvelupuolella heidän oma vastauksensa tähän on ollut antaa tietoutta, kuinka koulu lakkautetaan siten, että vältytään ikäviltä kunnallisvalituksilta. Nettisivuilla on julkaistu ”Koululakkauttamisen ABC”, jossa rautalankamallilla kuntia ohjeistetaan, kuinka koululakkautusprosessissa tulee edetä ja kuinka lain kirjainta ei rikota; haasteena erityisesti hallintolain edellyttämän kansalaisten kuulemisen toteuttaminen siten, että valitusperustetta ei synny.
Harvan aikuisen ns. aluepalvelu on huonoimmillaankaan sitä, mitä tuhansien lasten ns. lähipalvelu on tänä päivänä. Huomattavaa on, että lapsi käy 190 kertaa vuodessa hakemassa tätä peruspalvelua. Väitän, ettei millekään aikuisryhmälle onnistuisi tehdä tällaista huononnusta elinolosuhteissa kuin näille yli 6-vuotiaille lapsille on onnistuttu tekemään. Mitä tämä kaikki on merkinnyt maaseudun elinkelpoisuuden säilyttämistavoitteiden ja väestömuuton kannalta on kokonaan oma lukunsa.
Kari Lehtola
Mikkeli
(Kirjoittaja työskentelee sivistystoimentarkastajana Itä-Suomen lääninhallituksessa. Hän kirjoittaa yksityishenkilönä.)"
Alla ladattavissa seminaariesitys [nämä asiakirjat voit ladata omalle koneelle tuplaklikkaamalla hiirellä asiakirjan nimeä]
Seminaarissa puhui mm. Itä-Suomen lääninhallituksen sivistystoimentarkastaja Kari Lehtola yksityishenkilönä.
Ohessa Lehtolan kirjoitus sekä linkki itse seminaarin esitykseen.
"Lasten perusoikeuksia poljetaan Suomessa surutta
Elinkelpoisen koulun lakkauttaminen haja-asutusalueella on rikos ihmisoikeuksia (YK), lapsen oikeuksia (lapsen oikeuksien julistus, YK) ja perusoikeuksia (Suomen perustuslaki) vastaan. Perusoikeuksista on rikottu yhdenvertaisuus-periaatetta, sivistyksellisiä oikeuksia sekä lapsen hyvinvoinnista ja yksilöllisen kasvun turvaamisesta huolehtimista vastaan. Julkisen vallan, ensisijaisesti lainsäätäjän, olisi turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Jollei näin tapahdu, olisi sen (valtio/ eduskunta) ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi. Kunnille annettu itsehallinnollinen asema esim. perusopetuksen järjestämisessä ei poista valtion ensisijaista vastuuta perusoikeuksien turvaamisessa kaikille kansalaisille – etenkin lapsille, joiden pitäisi olla valtiovallan erityisen huolenpidon ja suojelun alla.
Viimeisten 15 vuoden aikana on Suomessa lakkautettu noin 100 koulua joka ikinen vuosi. Koululakkauttamisia on perusteltu ensisijaisesti oppilaiden vähenemisellä ja toissijaisesti kuntatalouden säästövelvoitteilla.
On täysin selvää, että jos koulusta loppuvat oppilaat, on perusteltua lakkauttaa koulu. Nyt on käynyt vain niin, että oppilasvähenemistä on käytetty keppihevosena, jotta on päästy eroon ”turhista” ja ”rahaa vievistä” maaseudun kouluista. Kuvitellut säästöt ovat pääsääntöisesti jääneet kuvitelluiksi.
Lakkauttamiset eivät ole olleet missään järkevässä suhteessa oppilaiden vähenemiseen. Kunnat ovat tehneet koululakkautuksia etupainotteisesti. On järkevää tehdä kouluverkkoselvityksiä, mutta lakkautuksia ei saisi laittaa toimeen ennen kuin faktinen raja on tullut vastaan. Esim. ns. multi-age-opetusratkaisulla voitaisiin opetus toteuttaa laadukkaasti ja kustannustehokkaasti jopa 10 oppilaalle.
Tarkasteltaessa vuosia 2002–2006 nähdään, että maan perusopetuksen oppilaiden määrä väheni 18 438 (597 356 – 578 918), eli -3 %. Saman ajan kuluessa Suomen peruskoulujen määrä väheni 480 (3873 - 3393), vähenemistä oli 12 %. Suhdeluku on siis 1:4, eli koululakkauttamisia tehtiin maassamme nelinkertainen määrä oppilaiden vähenemiseen nähden.
Itä-Suomen läänin osalta oppilasmäärä laski 5208 (65 457 – 60 249), eli -8 %. Kouluja lakkautettiin 98 (414 – 316), eli koulujen määrä tippui 24 %. Suhdeluku on siis Itä-Suomen kohdalla 1:3, eli kouluja lakkautettiin kolminkertainen määrä oppilaiden vähenemiseen verrattuna. Itä-Suomen perusoppilaista jo 31 % on kuljetusoppilaita. Edellisen eduskunnan tekemän pienkoululisän lopettamispäätöksen seurauksena, 1.1.2006 alkaen, kuljetusoppilaiden osuus Itä-Suomessa kasvoi 7 % ja koko maassa lakkautettiin ennätysmäärä kouluja, 186 kpl. Luulen, että kansanedustajia harhautettiin.
Ihmisten yhdenvertainen kohtelu on oikeusjärjestelmämme kulmakiviä. Perusoikeusuudistuksen (v. 2000) yhteydessä korostettiin julkisen vallan velvollisuutta edistää tosiasiallista tasa-arvoa yhteiskunnassa. Lainsäädäntötyö ja voimavarojen kohdentaminen olisivat tehokkaita keinoja yhdenvertaisuuden edistämiseksi yhteiskunnassa. Oppilaiden vähenemistä on pidetty hyväksyttävänä yhteiskuntaintressinä erilaisen kohtelun oikeutukselle. Sitä se olisikin, jos oppilaiden väheneminen ja koulujen lakkauttaminen tapahtuisi samassa suhteessa. Kuntien etujärjestö on alkanut puhua ”riittävästä” yhdenvertaisuudesta; tämän stilisaation jälkeen ei yhdenvertaisuus-käsitteeseen jää mitään objektiivista sisältöä. Keväällä aloittaneen uuden hallituksen ohjelmassa todetaan, että ”jatketaan oppilaitosverkon sopeuttamista väestönmuutoksiin” – tätä sopii todella toivoa.
Koululakkauttamisia on kunnissa perusteltu säästösyillä. Vuosien 2000–2004 aikana perusopetuksen menot nousivat 24 % ja tuottavuus laski 13 %. Menojen suuri nousu selittyy erilaisten oppilashuolto- ja erityisopetusmenojen sekä kuljetuskustannusten kasvulla. Kuntakeskuksissa säästöt ovat selkeimmin näkyneet opetusryhmäkokojen kasvamisena. Kunnista on puuttunut kokonaisstrateginen palvelusuunnittelu. Sektori-suharimainen osittaisoptimointilinja on ollut tuhoisaa kunnan kokonaistaloudelle.
Enemmistövaltaan perustuvan demokratian hampaattomuus turvata kansalaisten perusoikeudet ja yhdenvertaisuus näkyy hyvin koululakkautuspäätöksenteossa. Eturistiriitatilanteessa kuntakeskusten enemmistö jyrää maaseudun vähemmistöt matalaksi. Mistään ei löydy rohkeita poliitikkoja puolustamaan vähemmistön oikeuksia. Ymmärrettävää se on sikäli, että tällainen toiminta olisi todennäköisesti poliittinen itsemurha. Koululakkautuksissa on usein luotu kuva, että kriisitilanteessa olisi muka uhrautuvasti ja rohkeasti pystytty tekemään kunnan pelastanut päätös. Maksumiehiksi on jätetty haja-asutusalueen pienet kansalaiset. Valtion olisi tultava selkeällä ja konkreettisella normiohjauksella ja sitä tukevalla resurssiohjauksella väliin turvaamaan kansalaisten perusoikeudet. Toivo lepää uudessa eduskunnassa ja hallituksessa.
Suomi on luvannut kaikessa päätöksenteossaan ottaa ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Käytännössä ei edes suoraan lapsiin liittyvässä päätöksenteossa ole näin toimittu. Vaikka julkilausumissa ja edellisessä hallitusohjelmassa (Vanhasen I hallitus) luvattiin vahvistaa ihmisten yhdenvertaisuutta, alueiden välistä tasa-arvoa ja lähikouluperiaatetta, ovat toimenpiteet ja niin myös tulokset olleet päinvastaiset. Viestintäkulttuuriimme on pikku hiljaa hiipinyt vaikutteita totalitaristisista valtioista. Neuvostoliitossa ja Kiinassa (jms.) oli vakiintuneena viestintätapana röyhkeä, estoton ja sujuva valehtelu. Järjestelmän ja ideologian vahvistamisesta tuli uudelleenarvottamisen tuloksena ainut moraalinen ohjenuora. Julkilausumilla ja teoilla ei tarvinnut edes lähtökohtaisesti olla yhteyttä toisiinsa. Siihen asti moraalikoodistossa ollut puhutun ja kirjoitetun sanan suoruuden ja totuudellisuuden ehdoton vaatimus ohitettiin porvarillisena naiiviutena. Kansallissosialistit taas kehittivät eufemistisen sanankäytön huippuunsa. Siinä kielteiset tai moraalisesti kyseenalaiset asiat peitellään neutraalin tai positiivisen arvolatauksen sisältävien käsitteiden taakse. Toisin sanoen pyritään hämäämään sanoilla. Esimerkiksi seuraavat nykyajasta otetut poiminnot, kuten ”kouluverkkoa tarkastellaan”, ”perusopetuksen tehoa ja laatua parannetaan” ja ”kouluverkkoa vahvistetaan”, sisältävät kaikki piilotetun viestin palvelun heikentämisestä tai leikkaamisesta.
Kuntien etujärjestö on peräänkuuluttanut innovatiivisia ja ennakkoluulottomia tapoja peruspalvelujen järjestämisessä. Perusopetuspalvelupuolella heidän oma vastauksensa tähän on ollut antaa tietoutta, kuinka koulu lakkautetaan siten, että vältytään ikäviltä kunnallisvalituksilta. Nettisivuilla on julkaistu ”Koululakkauttamisen ABC”, jossa rautalankamallilla kuntia ohjeistetaan, kuinka koululakkautusprosessissa tulee edetä ja kuinka lain kirjainta ei rikota; haasteena erityisesti hallintolain edellyttämän kansalaisten kuulemisen toteuttaminen siten, että valitusperustetta ei synny.
Harvan aikuisen ns. aluepalvelu on huonoimmillaankaan sitä, mitä tuhansien lasten ns. lähipalvelu on tänä päivänä. Huomattavaa on, että lapsi käy 190 kertaa vuodessa hakemassa tätä peruspalvelua. Väitän, ettei millekään aikuisryhmälle onnistuisi tehdä tällaista huononnusta elinolosuhteissa kuin näille yli 6-vuotiaille lapsille on onnistuttu tekemään. Mitä tämä kaikki on merkinnyt maaseudun elinkelpoisuuden säilyttämistavoitteiden ja väestömuuton kannalta on kokonaan oma lukunsa.
Kari Lehtola
Mikkeli
(Kirjoittaja työskentelee sivistystoimentarkastajana Itä-Suomen lääninhallituksessa. Hän kirjoittaa yksityishenkilönä.)"
Alla ladattavissa seminaariesitys [nämä asiakirjat voit ladata omalle koneelle tuplaklikkaamalla hiirellä asiakirjan nimeä]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
