Erilainen, samanarvoinen oppija

Kirjoittaja: Auli Kluukeri

Äitinä haluaisin lasteni oppivan ja kasvavan erilaisuuden hyväksymisen, suvaitsevuuden, jokapäiväistämisen ja kunnioittamisen ilmapiirissä. Ihmiset, perheet, kulttuurit ja lapset ovat erilaisia. Lapset ovat erivärisiä, erikokoisia, persoonaltaan omanlaisiansa. Yksi on laiha, toinen lihava. Eräs on ujo ja kaverinsa ylivilkas. Tuolla menee terve ja toisaalla sairas tai vammainen. Joku kävelee, joku taas istuu pyörätuolissa.

Jollekin puhuvat sanat, toiselle kuvat. Korvat, silmät, suu ja aivot toimivatkin yksilöllisesti. Tämä lapsi oppii nopeasti ja vierustoverilla on oppimisvaikeuksia. Miina oppii yhdellä, Manu toisella tavalla. Jokaisen lapsen omanlaisuus on arvokasta ja samanarvoista toisiin oppijoihin nähden.

Koulussa erilaisten oppijoiden tasa-arvoisuus perustuu siihen, että koulutoverit ja opettajat toimivat omassa roolissaan tätä tasa-arvoisuutta puolustaen. Erilaisuudesta olisi ehkä myös puhuttava ja kerrottava lapselle enemmän kotona ja koulussa.

Lapsen mieli on avoin ja vastaanottava kaikille asioille, kun ne vain selitetään hänen ymmärtämillään sanoilla. Lapsi hyväksyy ja kunnioittaa erilaisuutta, kun hän ymmärtää sen. Erilaisuuden ymmärtäminen vähentää koulukiusaamista.

Suomessa erilaiset oppijat nähdään hienosti osana tavallista koulua ainakin tietyissä piireissä. Asiasta on kirjoitettu mm. Ikosen ja Virtasen teoksessa "Erilainen oppija - yhteiseen kouluun". Kirjaa saa lainata allekirjoittaneelta ilmaiseksi.

Jotta opettajalla auktoriteettinä, pedagogina ja esimerkin antajana riittää aikaa, taitoa ja voimia toimia työssään erilaisten oppijoiden kanssa, tarvitaan riittävän pieniä oppimisyhteisöjä, henkilökohtaista oppijoiden tuntemista sekä opettajan osaamista ja opettajan korvaamattoman työn arvostusta.

Näiden edellytysten toteutumista toivon äitinä valtion ja kuntien tukevan eri keinoilla. Oppimisedellytysten tukeminen on kansantaloudellisesti kannattavaa ja kasvaa kyllä korkoa:)

Erilainen oppija mielletään käsitteenä yleensä lapseksi, jolla on oppimisvaikeuksia. Ehkäpä käsitettä pitäisikin laajentaa koskemaan myös lapsia, joilla ei ole pelkästään "vaikeuksia", vaan he oppivat eri tavalla, eri tahtiin, erilaisin oppimismetodein. Joku heistä odottaa vain omaa tapaansa ja tilaisuutta oppia.

Erilaisten oppijoiden liiton sivut täällä.

Miten kehittää perusopetusta

Eira Korpinen kirjoittaa mielenkiintoisesti uudenlaisista kylä- ja lähikoulujen kehittämishankkeista. Korpisen peräämä uudistus voisi pelastaa monia lähikouluja sekä tuoda rikkautta ja monipuolisuutta sekä lasten, että kyläläisten tai lähiasukkaiden elämään. Eri tahojen tulisi herätä ajatukseen mahdollisimman pian.

Korpinen sanoo mm. seuraavasti: "Tarvitaankin uusia ratkaisuja perusopetuksen toteuttamiselle esim. maaseudulla niin, että peruskouluikäisille voidaan turvata lähikoulu. Jos pieni koulu on "liian kallis", kustannustehokkuutta voidaan kehittää, kun tehdään mahdolliseksi yhdistää yksityistä palvelutuotantoa, kolmannen sektorin toimintaa sekä julkisia palveluja. Näin voidaan tukea perusopetuksen järjestämistä."

"Kouluista voidaan kehittää monitoimikeskuksia tai palvelukeskuksia, jolloin koulukiinteistöt voivat toimia eri-ikäisten toimintakeskuksina. Ne tarjoavat vapaa-aikapalveluja aikuisille sekä nuorille, päivähoitopalveluja niitä tarvitseville perheille sekä esim. kotona asuville vanhuksille ateriapalveluja."

"Koulutuksen järjestämisessä tarvitaan luovia ratkaisuja, joissa erilaisuus hyväksytään voimavarana. Standardointi ei sovi koulutukseen, sillä se syrjäyttää monet erilaiset oppilaat; yhtä hyvin luovat lahjakkuudet kuin oppimisen ongelmista kärsivät."

---

Täällä alkuperäinen Eira Korpisen kirjoitus.

Saattaen vaihdettava

Opettajien välinen yhteistyö ja tietojen vaihto on tärkeää pienemmän ja isomman taivaltajan koulupolun turvaamiseksi. Erityisopettaja Merja Pikkarainen kirjoitti aiheesta kolumnissaan sanomalehti Keskipohjanmaassa viime vuonna otsikolla Koulupolun varrelta.

Pikkaraisen ajatusmalli on se, että lapsen siirtyessä esikoulusta kouluun tai kouluasteelta toiselle, tulisi lasta luovuttavan opetustahon siirtää arvokasta tietämystään lapsen persoonasta, kyvyistä ja tuen tarpeista vastaanottavalle osapuolelle. Näin lapsen matkan jatkuminen koulupolulla turvattaisiin mahdollisimman suotuisissa merkeissä.

Pikkarainen kuvaa ajatuksiaan mm. seuraavasti: "Turvallista koulupolkua ajatellen ei riitä, että vain esikoulun väki ja vanhemmat ovat tietoisia lapsen kyvyistä ja mahdollisista tuen tarpeista. Tieto pitää siirtää eteenpäin niille aikuisille, jotka seuraavaksi ottavat lapsen vastuulleen."

"Vanhoissa rautatievaunuissa näki joskus tekstin: Saattaen vaihdettava. Joskus tekisi mieli laittaa samanlainen lappu lapsen kaulaan, jotta hänen tarpeensa varmasti huomioitaisiin myös seuraavassa elämänvaiheessa. Saattaen vaihto tapahtuu käytännössä esimerkiksi siten, että jo keväällä istutaan yhteisen pöydän ääreen niiden kesken, jotka tuntevat lapsen ja niiden, jotka ottavat hänet seuraavana syksynä vastuulleen."

"Saattaen vaihto -palaveri voi olla paikallaan myös siirryttäessä isompiin ympyröihin 7. luokalle tultaessa tai muulloinkin, jos esimerkiksi opettaja vaihtuu. Joskus myös 9. luokalta keskiasteelle siirryttäessä voisi yhteinen palaveri säästää paljon päänvaivaa, kun opiskelijan koulunkäynnin historia ei jäisi arvailujen varaan."

"Polullaan kohti aikuisuutta lapsi ylittää monenlaisia siltoja siirtyessään elämänvaiheesta toiseen. Toivoa sopii, että asioista vastuuta kantavat aikuiset huomaavat sillan lahot kohdat ja puuttuvat astinlaudat. Ja että he kantavat vastuunsa vielä siinäkin vaiheessa, kun on tartuttava toimeen asioiden kohentamiseksi. Jokaisella meistä on oma vastuunsa yhteisessä rakennustyössä - toisella pienempi, toisella suurempi."

---

Kyseisen vaihto-operaation puuttuessa ainakin virallisesti koulujärjestelmästämme, me vanhemmat voimme jo nyt itse aktiivisesti osallistua saattamiseen. Opettajalta pyydetty kirjallinen tai sanallinen kertomus (ei siis pelkkä koulutodistus) lapsen persoonasta voidaan äitien ja isien kautta välittää uudelle opettajalle tai kasvatustyöhän osallistuvalle. Tämä kertomus tehdään nimenomaan opetuksellisesta näkökulmasta.

Tärkeintä kertomuksessa olisi kuvata lapsen henkilökohtaista persoonallisuutta sekä erityisesti niitä taitoja, joissa lapsi tarvitsee tukea, ja niitä valmiuksia, joissa lapsella on eniten kehitettävää. Tämä edellyttää tietenkin avointa ja rehellistä vuorovaikutusta vanhempien ja opettajan välillä. Lisäksi vastaanottavan opetustahon on haluttava, jaksettava ja kyettävä käyttää saamansa tietous lapsen tukemiseksi. Se on sitä opettajan etiikkaa.

Saattaen vaihtaminen auttaa myös omalta osaltaan lasta selviämään särkymättä isoksi asti:

Niin pieni.
Herkkä.
Niin haavoittuva.
Altis kaikille tuulille
polun kiville
pahoille sanoille.

Miten selvitä
särkymättä
isoksi asti.
Vahvaan aikuisuuteen

Maaria Leinonen

Hoivaa ja helli pientä koululaista

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on julkaissut hienon oppaan pienten koululaisten vanhemmille. Hoivaa ja helli pientä koululaista -opas löytyy täältä. Samasta osoitteesta löytyy myös vinkkejä ja tukea eri tilanteisiin, kuten koulun aloittamiseen tai oppimisvaikeuksiin.

Oppaassa korostetaan erityisesti kodin ja opettajan välistä tiivistä, rehellistä ja avointa yhteydenpitoa, jonka avulla esimerkiksi mahdollisiin oppimisvaikeuksiin tai kiusaamistapauksiin voidaan puuttua aikaisessa vaiheessa.

Taksimaksujen korotukset syövät säästöt

Taksimaksujen korotukset syövät yhä suuremman osan kouluverkon supistamisen säästöistä. Ohessa STT:n uutinen asiasta.

---

Taksimaksujen korotukset sivaltavat kuntia rankemmalla kädellä kuin kuluttajia.

Kuntaliitto on jo saanut yhteydenottoja kunnilta, joissa koulukyytien hinnat ovat yllättäen nousseet huomattavasti kuluttajille lankeavaa, liikenne- ja viestintäministeriön hyväksymää 3,3 prosentin korotusta enemmän.

– Yhteydenotoissa on tullut ilmi, että joissakin kunnissa taksikuljetusten hinta on noussut jopa kymmenisen prosenttia. Ministeriön vahvistama taksakorotus koskee vain kuluttajahintoja, mutta kuntien osalta korotukset tulevat kilpailutuksen ja markkinahinnan kautta, kertoo liikenneinsinööri Silja Siltala Kuntaliitosta.

Kuntien tämän vuoden budjeteissa ennakoitua suurempaan korotukseen ei ole osattu varautua. Kunnat joutuvat ahtaalle, sillä koulukyydit on hinnasta riippumatta järjestettävä.

– Maaseutukunnissa pulmat ovat suurimmat, kun kouluverkon harventuminen on lisännyt taksikuljetusten määrää entisestään.

Julkishallinnon osuus taksien 641 miljoonan euron kokonaisliikevaihdosta on noin kolmasosa.

---

Alkuperäinen uutinen täällä.