Kuntaliitos ja pienten koulujen turvatakuut

Kirjoittaja: Risto Ikonen, Joensuu

Harmaapartaiässä erehdyin lähtemään mukaan kunnalliseen päätöksentekoon. Mielenkiintoinen kokemus, sillä jouduinhan nyt ihan tosissaan miettimään, miten mm. pienten koulujen kysymykseen voisi löytyä eri osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Tähän saakka menestys on ollut olematonta vaatimattomampaa. Usko lakkautusten välttämättömyyteen istuu syvällä keskeisten kuntapäättäjien ja virkamiesten mielissä. Välillä tuntuu siltä, että viimeisten vuosikymmenten huima kehitys viestintäteknologian alalla on jäänyt joiltakin tykkänään huomaamatta.

Koulukiistoissa on syytä huomata eräs tärkeä seikka: lakkautuspäätösten puolustajat uskovat ihan tosissaan tekevänsä juuri sen ainoan oikean ratkaisun. Siksi päätöstä vastustava saa kuulla syyllistyvänsä asian politisointiin (näin totesi nuori va. kunnanjohtaja). Näin voi sanoa vain ihminen, joka luulee perustavansa päätöksensä pelkästään kylmään järkeilyyn.

Tuollaista yhden totuuden ajattelua ei pidä hyväksyä, sillä lakkautuspäätökset ovat aina myös poliittisia päätöksiä. Niinpä täällä Pohjois-Karjalassakin on kuntia, joissa kaikki kyläkoulut on lakkautettu. Sitten löytyy kunta, jossa on päätetty, että kyläkoulu jatkaa toimintaansa jo oppilasmäärä on 20 tai enemmän. Tästä huolimatta kyseinen kunta on yksi vakavaraisimmista.

Pidän erittäin ongelmallisena sitä, ettei lähipalvelun jatkuvuudelle ole asetettu minkäänlaisia turvatakuita. Nytkin täällä ollaan lakkauttamassa koulua, jossa on lähes 60 oppilasta. Näistä suurin osa kulkee koulumatkansa omin jaloin.

Tarvittaisiin uudenlaista kuntasopimusta, jolla luotaisiin pelisäännöt lähipalvelujen järjestämiselle. Helpoimmin tämä onnistuu kuntaliitosneuvottelujen yhteydessä. Tai onnistuu, jos on onnistuakseen.

Oheinen muistio liittyy täällä käytyihin kuntaliitosneuvotteluihin syksyllä 2007. Yritin osaltani vaikuttaa siihen, että sopimukseen olisi kirjattu selkeät toimintaperiaatteet koskien pieniä kouluja. Järjestimme tarkoitusta varten yleisötilaisuuden, tosin aivan liian myöhään. Sopimuspaperi oli jo ehditty saattaa lopulliseen muotoonsa (ks. linkki ohessa). http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-jyty/viisikuntaa/poytakirjat.htx

Myöhäsyntyinen yrityksemme vaikuttaa neuvotteluihin tulkittiin yritykseksi hankkia itsellemme poliittista myötätuntoa. Olimme kuulemma politikoineet asialla. Jotta voitte välttyä vastaavanlaisilta syytöksiltä, toimikaa ajoissa ja ennen kaikkea oma-aloitteisesti. Odotimme turhaan, että asian tiimoilta olisi järjestetty kansalaisten kuulemistilaisuuksia. Näin toki tapahtuikin mutta vasta sitten, kun sopimustekstiin ei voinut tehdä muutoksia.

Ohessa muistiomme, joka jäi siis täydelliseksi suutariksi. Jätin paikalleen edustamani yhdistyksen nimen.

Risto Ikonen, Joensuu

---

Muistio, Joensuun Seudun Vihreät ry.

Kuntaliitossopimukseen liitettävä kylien turvatakuu

Laadittu 9.10.2007 Joensuun kaupunginkirjaston Muikku-salissa käydyn keskustelun pohjalta.

Perusteluosa:

Meneillään olevan kuntien yhdistymisselvityksen ja mahdollisen kuntaliitoksen tarkoituksena on kehittää Joensuun seudusta kilpailukykyinen, yrityksiä ja asukkaita puoleensavetävä alue, jossa toimintoja järkeistämällä ja hallintokuluissa säästämällä pystytään takaamaan asukkaille hyvät palvelut. Kaupunkialueen yhdistäminen kirkonkylien, kylien ja haja-asutuksen kanssa luo erittäin monipuoliset asumis-, kulttuuri-, opiskelu-, työ- ja virkistäytymismahdollisuudet. Mielestämme kylät ovat avainasemassa houkuttelevina tulomuuttopisteinä.

Liitossopimuksessa on astuttava kuntavetoisessa aluepolitiikassa uuteen aikakauteen. Pitäjärajojen poistuttaessa on hylättävä linja, jossa etusijalla oli kuntakeskuksen kehittäminen. Uuden suurkunnan on otettava vakavasti sille kuuluva velvoite vastata alueensa kehitysmahdollisuuksien kaikenpuolisesta hyödyntämisestä. Siksi liitossopimuksessa on sovittava myös kylien tulevaisuutta linjaavista toiminnallisista reunaehdoista.

Lähtökohtana on oltava paikallisen oma-aloitteisuuden ja yritteliään toiminnan kannustaminen. Kylissä piilevää kehityspotentiaalia on ruokittava aluepoliittisin toimenpitein. Näistä tärkein liittyy kunnallisen palvelutarjonnan kulmakiveen, perusopetukseen.

Hajautettu kouluverkko tukee oppilaiden omaehtoista liikuntaa. Koulun lakkauttaminen merkitsee aina sitä, että 100 % oppilaista siirtyy koulukuljetusten käyttäjiksi. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kyläkoulujen turvatakuu vähentää kunnan koulukuljetusmenoja merkittävästi ohjatessaan tulomuuttoa ensisijaisesti toimivien koulujen tuntumaan.

Keskitetty koulumalli ei passivoi vain oppilaita. Myös kylien aktiivisuus elää ja kuolee kylän oman koulun myötä. Näin on ollut ennen ja näin on nyt. Koulunsa puolesta toimiva aktiivinen kyläyhteisö luo myönteisen kehityskierteen. Usko omien toimenpiteiden vaikuttavuuteen heijastuu mitä luultavimmin myös talouden alalle.

On tiedostettava, että oppilaiden oppiminen on vain yksi kouluverkoston tuotoksista. Vähintään yhtä tärkeä on se yhteiskunnallisen toimeliaisuuden henki, jota koulu ympäristössään synnyttää. Kyläkoulut lisää myös alueen houkuttelevuutta mahdollisten tulomuuttajien silmissä.

Paikallista yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä ei pidä tieten tahtoen tukahduttaa. Taajamien tyhjät koululuokat eivät missään tilanteessa saa olla syy kyläkoulujen lakkauttamiseen.

Ehdotusosa:

Kyläläisten on voitava vaikuttaa tärkeimmän palvelunsa jatkuvuuteen. Siksi liitossopimuksessa on asetettava selkeät kriteerit, joiden perusteella koulujen jatkosta tai lakkauttamisesta päätetään. Näitä ovat:

1. Jos koulun oppilaskohtaiset kustannukset eivät merkittävästi poikkea kunnan muiden koulujen kustannuksista, koulua ei pidä ilman kyläläisten suostumusta lakkauttaa.

2. Vaikka oppilaskohtaiset kustannukset olisivat korkeammat kuin kunnan muissa kouluissa, kyläläisillä on oltava mahdollisuus esittää vaihtoehtoja kulurakenteen korjaamiseksi. Koulua ei ylipäätään koskaan pidä lakkauttaa ilman että kyläläisille on annettu mahdollisuus etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja.

3. Säilytettävän koulun oppilasmäärän alaraja on 25 oppilasta. Jos oppilasmäärä laskee alle minimirajan, seuraa kolme armovuotta. Jos oppilasmäärä ei ole noussut yli minimirajan, koulu voidaan lakkauttaa, ellei jatkamiselle voida osoittaa erityistä syytä.

4. Koulun jatkamisesta päätettäessä puoltavia tekijöitä voivat olla muun muassa: - kylän tonttitarjonta, - infrastruktuuri (vesijohto ja viemäröinti; joukkoliikenneyhteydet), - palvelutarjonta (kauppa, posti, majoituspalvelut, kyläapulaiset, käsityöläisyritykset), - kyläläisten valmius osallistua koulukiinteistön ylläpitoon ja hallinnointiin, - mahdollisuus, että kyläkouluun saadaan oppilaita naapurikunnan puolelta yhteisesti sovittavin pelisäännöin.

5. Tarpeen tullen oppilaskyytejä on voitava järjestää keskuksista kylien suuntaan. Näin varsinkin tilanteessa, jossa keskuksen koulujen luokkakoot lähenevät sallittua ylärajaa.