Esiopetus kyläkouluissa

Kirjoittaja: Kasvatustieteen professori Eira Korpinen

KYLÄKOULUYMPÄRISTÖ SOPII ESIOPPILAALLE

Lukuvuoden 2001 alussa esiopetus toteutui kaikissa maamme kunnissa. Esiopetusta on kokeiltu ja kehitetty pidempään kuin mitään muuta kouluelämän uudistusta, sillä esikoulukomitea jätti mietintönsä jo 1970 -luvun alussa. Sen pohjalta käynnistyi eri puolilla maata laaja esiopetuskokeilu ja siihen liittyvä kehittämis- sekä tutkimustoiminta.

Kun varsinainen kokeilu päättyi vuonna 1985, esiopetus vakiintui useilla kokeilupaikkakunnilla osaksi koulutointa. Se laajentui myös muihin kuntiin. Melkein kolme neljäsosaa on yhdysluokissa eli kyläkoulujen yhteydessä. Kyläkoulut ovat olleet esiopetusuudistuksessa edellä kulkijoita. Myös aivan tuoretta tutkimustietoa on saatavissa mm. siitä, miten lapset kehittyvät erilaisissa esiopetusympäristöissä.

Tutkimukset osoittavat, että kyläkouluympäristö tarjoaa myös kuusivuotiaille lapsille heidän yksilöllistä kehitystään tukevan oppimisympäristön, sellaisen, jota myös uudet koululait edellyttävät. Niiden mukaan koulutuksen perusturvaan kuuluu mm. lapsen oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Ala-asteikäinen lapsi on herkimmässä kehitysvaiheessa fyysis-motorisen, älyllisen, sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen kannalta arvioiden. Sen sijaan pienten koululaisten pitkät koulumatkat odotteluaikoineen ovat uhka lasten terveydelle ja fyysiselle kunnolle. Suuret luokkakoot ja tehdasmaiset kouluyksiköt eivät turvaa lasten myönteistä yksilöllistä kehitystä.

Uusi oppimiskäsitys, jossa korostetaan jokaisen oppilaan tukemista aktiiviseen oppimiseen ja vahvan identiteetin sekä itsetunnon rakentumiseen, voi parhaiten toteutua pienen koulun tarjoamassa kasvuympäristössä. Suomalaisen lapsen identiteetti rakentuu myönteisesti pienessä lähiyhteisössä, kuten kyläkoulussa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa lapselle tarjoutuu turvallinen kenttä kokeilla elämänhallintataitoja. Eri-ikäisten lasten ryhmä laajentaa erityisesti lapsen minäkuvaa: millainen olen ollut pienenä, millaiseksi olen tulossa.

Lapsiryhmä toimii kuten perhe. Siinä huolehditaan pienemmistä, opitaan samalla vastuun ottamista muista ihmisistä ja itsestä sekä sisäistetään tärkeät eettiset säännöt osana jokapäiväistä elämää. Jokaiselle jää vahvana tunne siitä, että minusta välitetään, olen tärkeä ja arvokas. Nämä kokemukset merkitsevät vahvaa itsetuntoa, joka kantaa läpi ihmisen koko elämän. Niiden ydin muodostuu varhaisvuosina. Luonnonläheinen ympäristö tarjoaa ehtymättömän virikkeistön kehittää lasten luovaa uteliaisuutta, kekseliäisyyttä jatutkimisen halua.

Kyläkouluissa toteutuu parhaiten moderni opetussuunnitelmakäsitys, jossa opetussuunnitelma on elävä kulttuurinen rakennelma. Sitä ovat tekemässä yhdessä oppilaiden, opettajien kanssa ”koko kylä” - eri-ikäiset ja eri ammattien edustajat. Samalla koulu on avoin oppimisympäristö kaikille kyläläisille. Tällaisia kyläkouluja löytyy runsaasti kaikkialta Suomesta. Ne ovat myös verkottuneet muiden koulujen kanssa ja solmineet toimivat kansainväliset yhteydet Euroopan maihin mm. EU:n ohjelmien avulla.

Perusopetuslain perusteella koulutuksen järjestäjä voi päättää, mitkä vuosiluokat käsittävissä yksiköissä perusopetusta annetaan. Tämä antaa monia mahdollisuuksia innovatiiviseen opetuksen toteutukseen paikallisella tasolla. Jo tällä hetkellä on syntynyt useita pienten lasten (0-2 -luokat) kouluja, joiden yhteydessä saattaa olla jopa päiväkoti. Monesta kyläkoulusta on tullut kaikkien kyläläisten oppimiskeskus eli myös aikuisopetus on mahdollista samojen seinien sisällä. Tämä merkitsee käytännössä konkreettista ratkaisua elinikäisen oppimisen periaatteiden toteutumiseen.

Kyläkouluilla on poikkeuksellisen hyvät edellytykset ottaa vastaan myös kuusivuotiaat, mikäli kuntien koulusuunnitelmissa nämä koulut on säilytetty tai säilytetään lähikouluina ja samalla myös huolehditaan opettajien täydennyskoulutuksesta. Koska maastamme löytyy runsaasti ala-asteen kyläkoulujen opettajia, jotka ovat hankkineet ammattitaidon myös esioppilaiden opettajina, he voivat toimia ja useat toimivatkin kollegojensa kouluttajina.

Tähän löytyvät keinot verkostoitumalla alueellisesti ja valtakunnallisesti, niin kuin kyläkoulut ovat joissakin tapauksissa tehneetkin. Heillä on myös yhteydet yliopistojen opettajankoulutusyksiköihin, joiden opiskelijoita toimii opettajaharjoittelijoina kyläkouluilla. Esiopetuksen toteutuminen on vahvistanut näitä yhteyksiä.

On tärkeää tukea opettajien työtä ja täydennyskoulutusta esi- ja alkuopetuksen pedagogiikassa, jossa lapsilähtöisyys – lapsen yksilöllinen huomioon ottaminen, mahdollisuus edetä oman kehityskulun mukaan – on keskeinen periaate. Lapselle turvataan joustava, ilman katkoja tapahtuva siirtyminen, esiopetuksesta alkuopetukseen.

Kuusivuotiaan lapsen tietorakenteen kehittäminen vaatii opettajalta paneutumista ja suunnittelua. Esioppilaat suhtautuvat hyvin myönteisesti kouluun. KT Taina Peltosen lisensiaatin tutkimus osoitti, että esioppilaat ”muuttivat” jopa kouluympäristöä kaikille lapsille viihtyisämmäksi; kouluun tuli enemmän leikkiä, oppimispelejä sekä luokkiin leikki- ja leponurkkauksia. Lapsenomaisuuden lisääntyminen – leikin ja satujen osuus opetusmuotoina kasvoivat esioppilaiden myötä.

Vanhemmat kaipasivat enemmän tietoa esiopetuksen sisällöstä ja toiminnasta. Vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita ja opetustyön voimavara. Tällä alueella on tutkimusten mukaan kehittämisen tarvetta. Peltonen toteaakin ytimekkäästi: ”Koulu on valmis vastaanottamaan 6-vuotiaan, jos opettaja on siihen valmis”. Tuore väitöskirjatutkimus osoittaa, että yhdysluokkaympäristö on lapsen koululaiseksi kehittymisen ja kouluun sopeutumisen kannalta myönteisin ympäristö.

Eira Korpinen
Professori
Jyväskylän yliopisto
Opettajankoulutuslaitos