Saattaen vaihdettava

Opettajien välinen yhteistyö ja tietojen vaihto on tärkeää pienemmän ja isomman taivaltajan koulupolun turvaamiseksi. Erityisopettaja Merja Pikkarainen kirjoitti aiheesta kolumnissaan sanomalehti Keskipohjanmaassa viime vuonna otsikolla Koulupolun varrelta.

Pikkaraisen ajatusmalli on se, että lapsen siirtyessä esikoulusta kouluun tai kouluasteelta toiselle, tulisi lasta luovuttavan opetustahon siirtää arvokasta tietämystään lapsen persoonasta, kyvyistä ja tuen tarpeista vastaanottavalle osapuolelle. Näin lapsen matkan jatkuminen koulupolulla turvattaisiin mahdollisimman suotuisissa merkeissä.

Pikkarainen kuvaa ajatuksiaan mm. seuraavasti: "Turvallista koulupolkua ajatellen ei riitä, että vain esikoulun väki ja vanhemmat ovat tietoisia lapsen kyvyistä ja mahdollisista tuen tarpeista. Tieto pitää siirtää eteenpäin niille aikuisille, jotka seuraavaksi ottavat lapsen vastuulleen."

"Vanhoissa rautatievaunuissa näki joskus tekstin: Saattaen vaihdettava. Joskus tekisi mieli laittaa samanlainen lappu lapsen kaulaan, jotta hänen tarpeensa varmasti huomioitaisiin myös seuraavassa elämänvaiheessa. Saattaen vaihto tapahtuu käytännössä esimerkiksi siten, että jo keväällä istutaan yhteisen pöydän ääreen niiden kesken, jotka tuntevat lapsen ja niiden, jotka ottavat hänet seuraavana syksynä vastuulleen."

"Saattaen vaihto -palaveri voi olla paikallaan myös siirryttäessä isompiin ympyröihin 7. luokalle tultaessa tai muulloinkin, jos esimerkiksi opettaja vaihtuu. Joskus myös 9. luokalta keskiasteelle siirryttäessä voisi yhteinen palaveri säästää paljon päänvaivaa, kun opiskelijan koulunkäynnin historia ei jäisi arvailujen varaan."

"Polullaan kohti aikuisuutta lapsi ylittää monenlaisia siltoja siirtyessään elämänvaiheesta toiseen. Toivoa sopii, että asioista vastuuta kantavat aikuiset huomaavat sillan lahot kohdat ja puuttuvat astinlaudat. Ja että he kantavat vastuunsa vielä siinäkin vaiheessa, kun on tartuttava toimeen asioiden kohentamiseksi. Jokaisella meistä on oma vastuunsa yhteisessä rakennustyössä - toisella pienempi, toisella suurempi."

---

Kyseisen vaihto-operaation puuttuessa ainakin virallisesti koulujärjestelmästämme, me vanhemmat voimme jo nyt itse aktiivisesti osallistua saattamiseen. Opettajalta pyydetty kirjallinen tai sanallinen kertomus (ei siis pelkkä koulutodistus) lapsen persoonasta voidaan äitien ja isien kautta välittää uudelle opettajalle tai kasvatustyöhän osallistuvalle. Tämä kertomus tehdään nimenomaan opetuksellisesta näkökulmasta.

Tärkeintä kertomuksessa olisi kuvata lapsen henkilökohtaista persoonallisuutta sekä erityisesti niitä taitoja, joissa lapsi tarvitsee tukea, ja niitä valmiuksia, joissa lapsella on eniten kehitettävää. Tämä edellyttää tietenkin avointa ja rehellistä vuorovaikutusta vanhempien ja opettajan välillä. Lisäksi vastaanottavan opetustahon on haluttava, jaksettava ja kyettävä käyttää saamansa tietous lapsen tukemiseksi. Se on sitä opettajan etiikkaa.

Saattaen vaihtaminen auttaa myös omalta osaltaan lasta selviämään särkymättä isoksi asti:

Niin pieni.
Herkkä.
Niin haavoittuva.
Altis kaikille tuulille
polun kiville
pahoille sanoille.

Miten selvitä
särkymättä
isoksi asti.
Vahvaan aikuisuuteen

Maaria Leinonen